_Aljoschka_. Tässä se on!
(Viheltää. Medvedjev juoksee hänen perässään).
_Satin_ (taluttaa Pepeliä Nataschan luokse). Vasjka -- älä pelkää!
Murha tapahtui tappelussa... ei siitä kovin syytetä! Ei se paljon
maksa...
_Vasilisa_. Pitäkää kiinni Vasjkaa! Hän tappoi mieheni... minä näin
sen!
_Satin_. Minä myös sivalsin ukkoa, pari kolme kertaa... Paljoko sille
tarvitsi! Kutsu minut todistajaksi, Vasjka!...
_Pepel_. En tahdo itseäni puolustaa... Minun on ensin saatettava
Vasilisa varmaan paikkaan... Ja kyllä minä hänet saatankin! Se oli hän,
joka sitä halusi... Hän houkutteli minua -- murhaamaan miestänsä...
niin juuri, hän houkutteli!...
_Natascha_ (äkkiä, kovasti). A-a... nyt minä ymmärrän!... Niinkö,
Vasilij?! Hyvät ihmiset! He ovat yksissä tuumin... Sisareni ja hän...
yksissä tuumin... tehneet kaiken tämän! Niinkö Vasilij?... Senkö vuoksi
kanssani taanoin puhelit että hän kuulisi? Hyvät ihmiset! Vasja on
hänen rakastajansa... oletteko kuulleet... senhän kaikki tietävät... he
ovat yksissä tuumin! Se oli Vasilisa joka houkutteli hänet murhaamaan
miestänsä... mies oli heidän tiellään... minä myös olin heidän
tiellään... Nyt he tekivät minut raajarikoksi...
_Pepel_. Natalja! Mitä sinä... mitäs sinä nyt?!
_Satin_. Voi sitä... pirua!
_Vasilisa_. Valehtelet! Hän valehtelee... minä... hän, Vasjka on
murhaaja!
_Natascha_. He ovat yksissä tuumin! Kirotut olkaa te molemmat!...
_Satin_. Kyll' on leikki!... Pidä puolesi, Vasilij! Muuten upottavat
sinut syvyyteen.
_Krivoi-Zob_. Nyt minä en ymmärrä mitään! Kyll' on leikki!
_Pepel_. Natalja! Oikeinko sinä todella? Uskotko, että minä... hänen
kanssaan...
_Satin_. Herran tähden, Natascha... ajattelehan!
_Vasilisa_ (huutaa kulman taakse). Tappoivat minun mieheni... teidän
ylhäisyytenne... Vasjka Pepel, varas... hän tappoi... herra komisarius!
Minä näin... kaikki näkivät...
_Natascha_ (hourailee melkein tajuttomana). Hyvät ihmiset... minun
sisareni ja Vasjka Pepel tappoivat! Poliisit, kuulkaa... juuri tämä
sama, minun sisareni, opetti... houkutteli... oman rakastajansa...
tuossa se kirottu on! He tappoivat! Ottakaa kiinni... tuomitkaa...
Ottakaa minutkin... viekää vankeuteen! Kristuksen nimessä... Viekää
minutkin vankeuteen!
(Esirippu).
NELJÄS NÄYTÖS.
Sisustus sama kuin 1:ssä, paitsi että Pepelin komero on pois purettu ja
sillä paikalla missä Kleschj istuskeli, ei ole alasinta. Pepelin
komeron paikalla loikoilee nyt Tattari levotonna, ähkyen silloin
tällöin. Kleschj istuu pöydän takana, korjailee hanuria, koetellen
silloin tällöin sen ääniä. Toisessa päässä pöytää ovat: Satin, Parooni
ja Nastja; heidän edessään pöydällä on pullo viinaa, 3 pulloa olutta ja
iso kannikka mustaa leipää. Uunilla piehtaroipi ja yskii Näyttelijä. On
yö; näyttämö on valaistu lampulla, joka seisoo keskellä pöytää. Ulkona
tuulee.
_Kleschj_. Niin... sen mylläkän aikana se otti ja katosi...
_Parooni_. Pakeni poliisia... kuten savu tulta...
_Satin_. Aivan kuten syntiset pakenevat vanhurskaitten kasvojen edessä!
_Nastja_. Se oli hyvä ukko!... Mutta te... te ette ole ihmisiä... vaan
ruostetta!
_Parooni_ (juopi). Teidän terveydeksenne, lady!
_Satin_. Utelias oli ukko-paha... Nastjenka oli rakastunut häneen...
_Nastja_. Oli rakastunut... sekä rakasti! Se on totta! Hän huomasi
kaikki... hän ymmärsi kaikki...
_Satin_ (nauraen). Ylipäänsä... hän oli muutamille... kuten puuro
hampaattomille...
_Parooni_ (nauraen). Taikka laastari paisumille...
_Kleschj_. Hän oli... sääliväinen... teillä ei ole kellään
sääliväisyyttä...
_Satin_. Mitä hyötyä on sinulle siitä, jos minä sinua säälin?
_Kleschj_. Ei se ole ainoastaan siinä että sääliä... vaan ei pidä
myöskään loukata...
_Tattari_ (istuu makuulavalle ja tuudittelee kipeää kättään, kuten
pikkulasta). Ukko oli hyvä... hänellä oli laki sydämmessä! Kenellä on
laki sydämmessä, -- on hyvä! Ken on lain kadottanut -- se on itse
kadonnut!...
_Parooni_. Mistä laista ruhtinas puhuu?
_Tattari_. Siitä... kaikenlaisesta... tiedäthän itse, mistä...
_Parooni_. No, entäs sitten?
_Tattari_. Älä tee vääryyttä ihmiselle, -- se on laki!
_Satin_. Sitä sanotaan "Asetuskokoelmaksi, rikoksista ja
rangaistuksista, murha-asioissa"...
_Parooni_. Sitten löytyy vielä -- "Asetus piirituomarien määräämistä
rangaistuksista"...
_Tattari_. Koranissa sanotaan... teidän Koraninne täytyy olla teidän
lakinne... Sydän -- täytyy olla jokaisen Korani... niin!
_Kleschj_ (koettelee hanuria). Suhisee, piru! Ruhtinas puhuu totta...
pitää elää -- lain... ja evankeliumin mukaan...
_Satin_. Miksi et elä?...
_Parooni_. Niin. Koettaisit elää...
_Tattari_. Muhametti antoi Koranin ja sanoi: tässä on laki! Tee niin
kuin siinä kirjoitettu on! Sitten kun tulee se aika, että Korani ei
enää riitä -- niin aika antaa oman uuden lakinsa... Jokainen aika antaa
oman lakinsa...
_Satin_. No niin... aika tuli ja antoi "Rikoslain"... ankaran lain...
Sen kaikkia määräyksiä et ennätä elämässäsi kokea!
_Nastja_ (iskee lasinsa pöytään). Mistä syystä... mitä varten minä elän
täällä... teidän kanssanne? Lähden pois... jonnekin... maailman ääreen!
_Parooni_. Ilman kenkiäkö, lady?
_Nastja_. Vaikka ihan paljaana! Nelinryömin konttaan!
_Parooni_. Mutta siitä tulisi hauska taulu, lady... jos nelin ryömin...
_Nastja_. Niin juuri -- konttaan! Ett'ei minun tarvitsisi nähdä sinun
naamaasi... minua inhoittaa kaikki! Koko elämä... kaikki ihmiset!...
_Satin_. Kun lähdet, niin muista -- ottaa Näyttelijä mukaasi... hänellä
on ollut aikomus myös lähteä sinne... Hän on saanut kuulla, että puolen
virstan päässä maailman äärestä -- sijaitsee parantola, organineja
varten...
_Näyttelijä_ (kurottaa uunilta päätään). Or-ga-nis-me-ja, pöllö!
_Satin_. Organineja varten, jotka ovat alkohoolilla myrkytetyt...
_Näyttelijä_. Jaa! Hän -- lähtee! Kyllä hän vielä lähtee... saattepa
nähdä!
_Parooni_. Kuka -- hän, sir?
_Näyttelijä_. Minä!
_Parooni_. Merci, sinä näytelmäjumalattaren palvelija... mitenkä
sitä?...' Draman ja tragedian jumalatarta... mitenkä sitä nimitettiin?
_Näyttelijä_. Musa, se on, pökkelö! eikä jumalatar, vaan Musa!
_Satin_. Lachesa... Hera... Afrodite.... Atropa... piru heidät kaikki
tietää! Se oli ukko, joka pani Näyttelijän pään pyörälle... ymmärrätkö,
Parooni?
_Parooni_. Ukko oli -- höperö...
_Näyttelijä_. Raakalaiset! Villit! Mel-po-me-ne! Sydämmettömät ihmiset!
Saatte nähdä -- että hän lähtee! "Ahmikaa te synkät henget"... se on
Beranger'n runoelmasta! "Hän löytää paikan itsellensä... Joss' ei
ole"... ei ole...
_Parooni_. Mitä ei ole, sir?
_Näyttelijä_. Ei mitään! "Kuoppa tämä... tulkoon haudakseni... ma
kuolen kurjana ja raihnaisena!" Miksi te elätte? Miksi?
_Parooni_. Hei! Kean taikka äly ja huikentelevaisuus yhdessä! Älä karju
siinä!
_Näyttelijä_. Valehtelet! Minä tahdon karjua!
_Nastja_ (nostaen päätään pöydästä, huitoo käsillään). Huuda sinä vaan!
Antaa heidän kuunnella!
_Parooni_. Mitä tarkoitatte, lady?
_Satin_. Jätä heidät, Parooni... Menkööt hiiteen! Antaa heidän huutaa
ja lyödä -- vaikka päänsä puhki... Ei siinä ole mitään tarkoitusta eikä
järkeä... "Älä häiritse ihmistä", sanoi ukko... Se oli hän, se vanha
hiiva, joka nostatti ja hapatutti meidän asukkaat...
_Kleschj_. Viekoitteli heitä lähtemään johonkin... vaan tietä ei
neuvonut...
_Parooni_. Ukko oli silmänkääntäjä... veijari...
_Nastja_. Valehtelet! Itse sinä olet veijari!
_Parooni_. Hiljaa, lady!
_Kleschj_. Se ukko... ei pitänyt totuudesta... hyvin usein nousi sitä
vastaan... niin sitä pitääkin! Ja se onkin oikein -- missä täällä on
totuus? Tässä on vaikea ilman totuuttakin toimeen tulla... Tuossa
esim., ruhtinas loukkasi työssä kätensä... Käsi tulee tykkänään pois
sahattavaksi... siinä on totuus!
_Satin_ (lyöpi nyrkillään pöytään). Hiljaa! Te kaikki -- olette
elukoita! Pökkelöitä... ei sanaakaan enempi ukosta! (Lauhkeammin).
Sinä, Parooni, -- olet pahin kaikista!... Itse et ymmärrä mitään... ja
valehtelet... Se on hävytöntä -- että ukkoa sanotaan veijariksi! Mikä
on oikeastaan -- totuus? Ihminen itse -- on totuus! Ukko sen ymmärsi...
mutta te ette!... Te olette typeriä, kuin tiilikivet... Minä ymmärsin
ukkoa... Niin juuri! Hän joskus valehteli... mutta sen hän teki
säälistä -- teitä kohtaan, piru vieköön! Löytyy paljon ihmisiä, jotka
valehtelevat -- säälien lähimmäistään... minä tiedän sen! minä olen
lukenut! Valehtelevat kauniisti, innostuen, ylentävästi... On olemassa
lohduttava valhe, sovittava valhe... valhe vapauttaa sen, joka murskasi
työmiehen käden... ja tekee syyllisiksi nälkäänkuolevaisia... Minä
käsitän valheen! Heikot sielut... ja ne jotka elävät toisten työstä ja
hiestä -- ne tarvitsevat valhetta... Toisia se tukee, toiset käyttävät
sitä peitteenään... Mutta ken on itse oma herransa... kuka ei ole
kenestäkään riippuvainen, eikä ahmi toisen saamisia, mitä se ihminen
tekee valheella? Valhe on orjien ja isäntien uskonto... Totuus on
vapaan ihmisen Jumala!
_Parooni_. Bravo! Hyvin sanottu! Minä -- yhdyn siihen! Sinä puhut...
kuin kunnon ihminen!
_Satin_. Miksi ei veijari toisinaan voisi puhua kuin kunnon ihminen,
kun kerran kunnon ihmiset puhuvat kuin veijarit? Niin... minä olen
paljon unohtanut, mutta jotain sentään vielä nytkin tiedän! Mutta ukko?
Hän oli itse viisaus!... Hän... teki minuun sen vaikutuksen, minkä
tekee happo vanhalle ruostuneelle metallirahalle... Juokaamme hänen
terveydekseen! Täytä lasit...
(Nastja täyttää lasin oluella ja antaa Satinille).
_Satin_ (naurahtaen). Ukko, hän elää omaa elämäänsä... hän katsoo
kaikkea omalta näkökannaltaan. Kerran kysyin häneltä: Vanhus! Miksi
ihmiset elävät?... (Koettaa matkia ukkoa, äänessä sekä liikkeissä).
"Ihmisetkö? -- Ihmisethän elävät -- parempaa varten, rakkaani. Otetaan
esimerkiksi nikkari -- ja kaikki muu roskajoukko -- kansa... siitä
joukosta nousee ja kasvaa nikkari... semmoinen nikkari, ett'ei sen
vertaista vielä ole nähty; eikä hänen vertaistaan missään ole. Kaikelle
nikkaroimiselle hän antaa oman leimansa... Sanalla sanoen -- hän
edistää nikkarintaitoa parillakymmenellä vuodella eteenpäin... Sama on
laita kaiken muun... niinpä lukkosepät... suutarit ja muut työläiset...
kaikki talonpojat... myöskin herrasväki -- elävät parempaa varten!
Jokainen luulee elävänsä vaan itseänsä varten, mutta kun kaikki käy
ympäri... huomaakin elävänsä parempaa varten! Satojakin vuosia... ja
ehkä enemmänkin, eletään ainoastaan parempaa ihmistä varten."
(Nastja katsoo tarkkaavasti Satinia. Kleschj lakkaa
laittelemasta hanuria ja kuuntelee. Parooni on painanut
päänsä alas ja naputtelee sormillaan hiljakseen pöytään.
Näyttelijä koettaa hyvin varovasti laskeutua uunilta
makuulavalle).
_Satin_. "Kaikki, rakkaani, kaikki mitä vaan löytyy, elävät parempaa
varten! Sentähden pitää jokaista ihmistä kunnioittaa... emmehän me voi
tietää kuka hän on, ja mitä varten syntynyt ja mitä hän voipi tehdä...
Kenties, hän on syntynyt meidän hyväksemme... ja suureksi hyödyksemme?
Etenkin lapsia ja nuorukaisia pitää kunnioittaa!... Lapsukaisille on
annettava vapaus! Lapsukaisten elämää ei pidä häiritä eikä
katkeroittaa... Kunnioittakaa lapsia!"
(Paussi).
_Parooni_ (miettiväisenä). Thja... Parempaa varten? Tässä johtuu
mieleeni meidän perhe... Vanhaa sukua... Katharinan ajoilta...
aatelisia... sotilaita!... polveutuivat Franskasta... Palvelivat ja
kohosivat aina korkeammalle... Nikolai I aikana oli iso-isälläni
Gustave Débile'llä korkea asema... rikkautta... satoja maa-orjia...
hevosia... kokkeja...
_Nastja_. Valehtelet! Eipäs ollut!
_Parooni_ (hypähtää ylös). Kuinka? No... entäs sitten?
_Nastja_. Sitä ei ollut!
_Parooni_ (huutaen). Moskovassa oli talo! Pietarissa oli talo!
Vaunut... vaunut vaakunoilla koristetut!
(Kleschj ottaa hanurin, nousee, menee syrjään ja katselee,
mitä näyttämöllä tapahtuu).
_Nastja_. Eipäs ollut!
_Parooni_. Suus kiinni! Nyt minä puhun... lakeijoita oli
kymmenittäin...
_Nastja_ (nautinnolla). Ei, ei ollut!
_Parooni_. Minä tapan sinut!
_Nastja_ (valmistautuu juoksemaan pois). Ei ollut vaunuja!
_Satin_. Nastjenjka, lopeta! Älä ärsytä häntä...
_Parooni_. Maltahan... sinä, kelvoton! Minun iso-isäni...
_Nastja_. Ei sinulla ollut iso-isää! Eikä mitään muutakaan ollut!
_Satin_ (nauraa hohottaa).
_Parooni_ (väsyneenä vihasta, istuu jakkaralle). Satin, sano sille...
hetkaleelle... nauratko sinäkin? Etkö sinäkään usko? (Huutaa
toivottomasti ja lyöpi nyrkeillään pöytään). Oli, piru teidät periköön,
oli!
_Nastja_ (riemulla). Aa, kävitkö ulvomaan? Käsitätkö nyt, miltä tuntuu,
kun ihmistä ei uskota?
_Kleschj_ (tulee takaisin pöydän luo). Minä luulin jo tappelun
tulevan...
_Tattari_. A-ah, tyhmät ihmiset! Hyvin huono!
_Parooni_. Minä... en voi sallia, että minusta tehdään pilaa! Minä voin
näyttää toteen... minulla on todistuksia, piru vieköön!
_Satin_. Heitä ne hiiteen! Ja unohda pois mielestäsi iso-isäsi
vaunut... menneisyyden vaunuilla et voi ajaa minnekään...
_Parooni_. Mutta kuinka hän uskaltaa!
_Nastja_. Niin -- todellakin! Kuinka minä uskallan!...
_Satin_. Hän, näetkös, nauraa sinulle! Mitenkä hän olisi huonompi
sinua? Vaikka hänellä menneisyydessään ei olekkaan ollut iso-isää
vaunuineen, ei edes isää, eikä äitiäkään...
_Parooni_ (rauhoittuen). Piru vieköön... sinä... osaat punnita asioita
maltillisesti... Mutta minulla nähtävästi ei ole mielenmalttia...
_Satin_. Koeta hankkia. Se on hyödyllinen kapine... (Paussi). Nastja!
Menetkö sairashuoneelle?
_Nastja_. Mitä sinne?
_Satin_. Nataschaa katsomaan?
_Nastja_. Nytkö vasta! Hän on lähtenyt jo aikoja -- sieltä... ja minne
lienee hävinnytkin! Ei löydetä mistään...
_Satin_. Siis -- kaikkineen hävinnyt...
_Kleschj_. Olisi hauska tietää -- kumpiko heistä saa toiselleen
hankituksi kovemman rangaistuksen... Vasjkako -- Vasilisalle, vai
Vasilisa hänelle?
_Nastja_. Kyllä Vasilisa takaisin tulee! Hän on viekas. Vaan Vasjka
lähetetään pakkotyöhön...
_Satin_. Jos murha on tapahtunut tappelussa -- saa ainoastaan
vankeutta...
_Nastja_. Sääli. Pakkotyö -- olisi paljoa parempi... Teidät kaikki
pitäisi toimittaa pakkotyöhön... oikein luudalla lakaista, kuten muukin
roska... johonkin -- likahautaan!
_Satin_ (ihmetellen). Mitä sinä nyt? Tulitko hulluksi?
_Parooni_. Jahka minä annan sitä korville... hävyttömyydestään!
_Nastja_. Koetappas! Koetahan antaa!
_Parooni_. Kyllä minä koetan!
_Satin_. Jätä pois! Anna olla... "Älä loukkaa ihmistä!" Minun päästäni
vaan ei lähde pois se ukko!... (Nauraa). "Älä loukkaa ihmistä!"...
Mutta jos minua on kerran loukattu koko elämän ijäksi! Mitä on silloin
tehtävä? Annettavako anteeksi? Tai, ei mitään... kenellekään...
_Parooni_ (Nastjalle). Sinun täytyy ymmärtää, että minä -- en ole sinun
vertaisesi! Sinä mitätön olento!
_Nastja_. Voi sinä onneton! Minustahan sinä elät kuin toukka omenasta!
(Ystävällinen naurun rävähdys miehiltä).
_Kleschj_. Hassu! Omena!
_Parooni_. Eihän siihen idioottiin... voi suuttuakaan!
_Nastja_. Nauratteko? Ei, te teeskentelette vaan naurua! Teitä ei
ollenkaan naurata!
_Näyttelijä_ (synkästi). Löylytä heitä aikalailla!
_Nastja_. Voi jos... minä voisin! Niin... noin minä tekisin teille!
(Ottaa pöydältä kupin ja heittää lattiaan).
_Tattari_. Mutta miksi astioita särkee? Höh... tyhmä!...
_Parooni_ (nousten). Ei, kyllä minä hänelle opetan paikalla... parempia
tapoja!
_Nastja_ (juoksee pois). Piru teidät vieköön!
_Satin_ (hänen perässään). Hei! Jo riittää! Ketä sinä tässä
peloittelet? Mistä on oikeastaan kysymys?
_Nastja_. Senkin sudet! Jospahan äikähtäisitte! Sudet!
_Näyttelijä_ (synkästi). Aamen!
_Tattari_. U-u! Äkänen vaimo -- venäjän vaimo! Rietas... liian vapaa!
Tattarin vaimo -- ei! Tattarin vaimo lain tuntee!
_Kleschj_. Sille pitää antaa hyvä kyyti...
_Parooni_. Hm -- Ilkiö!
_Kleschj_ (koettelee hanuria). Valmis! Mutt' isäntää ei vaan kuulu...
_Satin_. Tule, ryyppää nyt!
_Kleschj_. Kiitos! Taitaa olla jo aika käydä kyljelleen...
_Satin_. Joko alat tottua meihin?
_Kleschj_ (ryypättyään menee nurkkaan makuulavan luo). Ei sovi
kieltää... Niitä ihmisiä on jokapaikassa... Alussa sitä ei niin
huomaa... vaan kauemmin kuin katselet, niin huomaat, kaikki ovat
ihmisiä... ei sovi kieltää!
(Tattari levittää jotain makuulavalle,
polvistuu ja alkaa rukoilla).
_Parooni_ (huomauttaa Satinille Tattaria). Katsohan tuonne!
_Satin_. Anna olla! Hän on hyvä poika... älä häiritse! (nauraa
hoilottaa). Minä myös olen tänään hyvä... lempo ties mistä syystä!...
_Parooni_. Sinä olet aina hyvä, kun vaan ryyppäät... Ja viisas myös...
_Satin_. Humalassa ollessani... minä pidän kaikesta. Thja... Hän
rukoilee, kauniisti tehty! Ihminen voipi uskoa sekä olla uskomatta...
se on jokaisen oma asia! Ihminen on -- vapaa olento... Hän vastaa itse
kaikesta: uskosta, uskottomuudesta, rakkaudesta, ymmärryksestä. Kun
ihminen vastaa kaikesta itse, niin sentähden hän on vapaa!... Ihminen
-- se on totuus! Mikä on oikeastaan ihminen?... Se et ole sinä, enkä
minä, eivätkä he... ei! Vaan ihminen olet sinä, minä, ukko, Napoleon,
Muhametti... kaikki yhdessä! (Piirustaa sormellaan ilmassa ihmisen
kuvan). Käsitätkö sinä? Se on jotain äärettömän laajaa! Siinä on kaiken
alku -- ja loppu... Kaikki on ihmisessä, ja kaikki on ihmistä varten!
Olemassa on ainoastaan -- ihminen, kaikki muu on hänen aivonsa ja
kättensä työtä! Ihminen! Se on -- suurenmoista! Se kajahtaa niin...
komealta! Ih-mi-nen! Ihmistä pitää kunnioittaa! Ei säälitellä... eikä
alentaa häntä surkuteltavaksi... vaan täytyy kunnioittaa! Juokaamme
ihmisen malja, Parooni! (nousee). Tuntea itsensä ihmiseksi -- se tuntuu
hyvältä! Minä olen -- vanki, murhaaja, veijari -- no niin! Kun kuljen
kadulla ihmiset katselevat minua kuten veijaria... karttavat,
väistyvät... ja mutisevat: -- roisto, raato! Tee työtä!... Pitäisikö
minun tehdä työtä? Mitä varten? Tullakseniko kylläiseksi? (nauraa
hohottaa). Minä olen aina halveksinut ihmisiä, jotka alati huolehtivat
kylläisyydestään. Nyt ei ole siitä kysymys, Parooni! Ihminen on
korkeampi! Ihminen on korkeampi -- kylläisyyttä!
_Parooni_ (kallistellen päätään puoleen ja toiseen). Sinä teet
johtopäätöksiä... Se on hyvä... se luultavasti lämmittää sydäntä...
sitä minä en voi... en osaa tehdä! (katsoen ympärilleen, -- hiljaa ja
varovasti). Minä, veli hyvä, pelkään... toisinaan... ymmärrätkö?
Pelkään... että mitä tulee kaiken tämän jälkeen...
_Satin_ (kävellen). Joutavia! Mitä ihmisellä on pelkäämistä?
_Parooni_. Tiedätkö... hamasta siitä saakka, kun jotain itsestäni
muistan... on aivoissani aivan kuin sumua vaan. Minä en milloinkaan
mitään ole ymmärtänyt. Minusta näyttää... aivan kuin olisi ollut jotain
epämukavaa... ja ett'en koko elämässäni ole tehnyt muuta kuin,
muuttanut pukua... mutta minkä tähden? En ymmärrä! Koulua käydessäni
kannoin aatelis-opiston uniformua... Ja mitäs minä sitten koulussa
opin? En muista... menin naimisiin, -- olin puettu frakkiin, -- sitten
yönuttuun... vaimon sain huonon -- ja minkä tähden? sitä en ymmärrä...
Menetin kaiken omaisuuteni -- olin puettuna jonkinlaiseen harmaasen
takkiin ja ruskeisin housuihin... mutta miten rappiolle jouduin? sitä
en huomannut... Palvelin kruunua jossain virastossa... kannoin
virkanuttua ja kokardi-lakkia... tuhlasin valtion rahoja, minut
puettiin vangin mekkoon... senjälkeen puin tämän ylleni... Ja kaikki on
tapahtunut kuin unessa... Eikö se ole hullunkurista?...
_Satin_. Ei juuri... Pikemmin se on -- tyhmää...
_Parooni_. Niin... minäkin ajattelen, että se oli tyhmää... Mutta
enköhän minäkin sentään -- ole jotain tarkoitusta varten syntynyt?...
_Satin_ (nauraen). Varmaankin... Ihminenhän syntyy parempaa varten!
(heilauttaen päätään). Eikö se ole mainiota!
_Parooni_. Minnekkä se... Nastjka! Mihin se juoksi? Menen katsomaan,
missä se on. Onhan hän kuitenkin...
(Menee. Paussi).
_Näyttelijä_. Tattari! (Paussi). Ruhtinas!
(Tattari kääntää päätään, katsahtaa taakseen).
_Näyttelijä_. Rukoile minunkin edestäni...
_Tattari_. Mitä?
_Näyttelijä_ (hiljemmin). Rukoile minunkin puolestani!...
_Tattari_ (vaieten). Rukoile itse...
_Näyttelijä_ (Laskeutuu kiireesti uunilta alas, menee pöydän luokse,
kaataa lasiin viinaa vapisevin käsin ja juopi sen). Nyt hän läksi!
(Lähtee melkein juoksujalassa porstuaan).
_Satin_. Hei, sinä, sikambr! Minne nyt?
(Viheltää. Sisään tulevat -- Medvedjev, naisen pumpulilla
topattu takki yllä ja Bubnov; molemmat vähän humalassa.
Toisessa kädessä on Bubnovilla rinkeliripukka, toisessa
muutamia kuivattuja kaloja, kainalossa -- viinapullo ja
taskussa toinen).
_Medvedjev_. Kameli -- se on aivan kuin aasi! Mutta ilman korvia...
_Bubnov_. Ole vaiti! Itse sinä olet aivan kuin aasi.
_Medvedjev_. Kamelilla ei ole korvia ollenkaan... se kuulee
sieramillaan...
_Bubnov_ (Satinille). Ystäväni! Olen etsinyt sinua kaikista kapakoista
ja anniskeluista... Ota pullo, käteni ovat kiinni!
_Satin_. Pane rinkelit pöydälle, niin on toinen kätesi vapaa...
_Bubnov_. Se on totta! (Medvedjeville). Kuulitkos... Putka-pekko!
Huomasitko? Eikö hän ole itse viisaus!
_Medvedjev_. Kaikki veijarit ovat viisaita... minä tiedän sen! Ilman
viisautta heidän olisi mahdotonta elää. Hyvät ihmiset ovat aina tyhmiä;
huonojen täytyy välttämättömästi olla viisaita. Mutta mitä kameliin
tulee, niin sitä sinä et oikein... se on oikeastaan ajo-juhta... sarvia
sillä ei ole ollenkaan... eikä hampaita...
_Bubnov_. Missä kaikki kansa on? Miksi ei täällä ole yhtään ihmistä?
Hei, alas sieltä kaikki... nyt minä kestitsen! Ken on siellä nurkassa?
_Satin_. Pian sinä sen yksinkin ryyppäät.
_Bubnov_. Pianhan minä! Tällä kerralla olen koonnut kapitaalia --
oikein pienen pääoman... Zob! Missä on Zob?
_Kleschj_ (astuen lähemmäs pöytää). Ei häntä ole täällä...
_Bubnov_. U-u-rrr! Pihakoira! Brrju, brlju, brlju! Kalkkunakukko! älä
hauku, älä toru! Juo, pidä lystiä, äläkä ilmankin jo pitkää nenää --
venytä pitemmäksi enää... Minä kestitsen teitä kaikkia. Minä, velihyvä,
mielelläni tarjoan! Jos olisin rikas... niin minä... rakentaisin vapaan
anniskelun! Jumaliste niin tekisin! Musiikin ja lauluköörin kanssa se
pitäisi olla... Tule, juo, syö, kuuntele laulua... haihduta huolesi!
Hei, sinä ihmisrukka... hei, käy tänne -- minun maksuttomaan
ravintolaani! Satin! sinut... minä... kuule, ota puolet koko
omaisuudestani! Kaikesta! Näin vain!
_Satin_. Parasta, että annat paikalla kaikki...
_Bubnov_. Koko kapitaalinko? Paikalla? Ota! Tuossa on rupla... tuoss'
on vielä... kahenraha... kymmen... viisi- ja kaksikopekkaiset... siinä
kaikki!
_Satin_. Hyvä! Minulla ne säilyvät paremmin. Näillä minä pelaan ja
voitan...
_Medvedjev_. Minä olen todistaja... rahat, ovat annetut
säilytettäviksi... kuinka paljon niitä oli?
_Bubnov_. Sinä? Sinä -- kameli... Meille ei tarvita todistajia...
_Aljoschka_ (avojaloin). Veljet! Minun jalkani ovat kastuneet!
_Bubnov_. Tule, kastele kurkkusikin... siinä kaikki! Kuule rakkaani...
sinä laulat, sinä soitat... se on varsin hyvä! Mutta että sinä ryyppäät
-- se on turhaa! Se, veli hyvä on vahingollista... ryyppääminen on
vahingollista!...
_Aljoschka_. Sen huomaa sinusta! Sinä olet ihmisen näköinen ainoastaan
silloin -- kun olet humalassa... Kleschj! Onko hanuri valmis?
(Laulaa tanssien).
Ellei minun kärsäni
Oisi kaunis ollut,
Niin ei mua kummini
Ois lainkaan rakastellut!
Veljet, minä palellun! Ky-y-y-ylmä on!
_Medvedjev_. Hm... mutta jos kysyttäisiin: kuka on se sellainen kummi?