enää Putka-pekko... se on lopussa! Et ole Putka-pekko, etkä eno...
_Aljoschka_. Ei muuta kuin -- tädin mies!
_Bubnov_. Yksi sisaresi tyttäristä on vankilassa, toinen
kuolemaisillaan...
_Medvedjev_ (ylpeästi). Valehtelet! Hän ei ole kuolemaisillaan, vaan on
tietymättömiin kadonnut!
(Satin nauraa hohottaa).
_Bubnov_. Saman tekevää, veliseni! Mies, ilman veljen tai sisaren
lapsia -- ei ole mikään eno!.
_Aljoschka_. Teidän ylhäisyytenne! Virasta vapautetun pukin rumpali!
Kummilla on rahoja,
Minulla ei mitään!
Olen sentään iloinen
Ja sentään minä olen aina hyvä poika!
Kylmä on!
(Zob tulee sisään; -- sen jälkeen vielä näytelmän loppuun
asti, silloin tällöin tulee sisään kaikenmoisia miehiä ja
naisia. Riisuutuvat, heittäytyvät makuulavalle ja murisevat
tyytymättöminä).
_Krivoi-Zob_. Kuule Bubnov! Miksi sinä juoksit karkuun?
_Kvaschnja_. Käy tänne! Istu... veli hyvä! Ja lauletaan minun
lempilauluni... mitä?
_Tattari_. Yöllä nukkua pitää! Päivällä laulaa pitää!
_Satin_. Ei haittaa, ruhtinas! Tule sinä myös tänne!
_Tattari_. Kuinka -- ei haittaa? Rähinä nousee... aina kun lauletaan,
tulee rähinä...
_Bubnov_ (menee hänen luokseen). No, ruhtinas! Kuinka on käden laita?
Joko sinulta sahattiin käsi?
_Tattari_. Mitä varten? Odotetaan... kenties ei tarvis sahata... Ei
käsi ole rautaa, ei sitä kauan sahata...
_Krivoi-Zob_. Nyt sinun asiasi ruhtinas, on tykkynään "gemàn"! [huono].
Kädetönnä sinä et kelpaa minnekkään! Meikäläisen arvo on käsissä ja
selässä... Jos ei ole käsiä -- on sama kun ei olisi ihmistäkään! Sinun
asiasi on nyt kuin tupakka!... Tule ottamaan ryyppy... siinä kaikki!
_Kvaschnja_ (tulee). Aa, minun rakkaat kortteeri vieraani! Siellä
ulkona, siellä ulkona! Kylmää, kuraista... Onko minun poliisini täällä?
Aappo!
_Medvedjev_. Minä!
_Kvaschnja_. Taaskin sinulla on minun takkini? Ja näytät niinkuin
olisit vähän... Missä olet ryypännyt?
_Medvedjev_. Sattumalta... kun on niin kylmä... Bubnov viettää tänään
nimipäiviään... ja ulkona on niin märkää!...
_Kvaschnja_. Varo itseäsi... "märkää, ulkona!" Älä ollenkaan
reistaile... vaan meneppäs nukkumaan...
_Medvedjev_ (menee kyökkiin). Kyllä minä nukkumaan voin mennä... minä
tahdon mennä nukkumaan... jo on aikakin!
_Satin_. Miksi sinä nyt olet hänelle noin ankara?
_Kvaschnja_. Ei sovi muuten, ystäväni. Senkaltaista miestä täytyy
kurissa pitää. Otin elämänkumppalikseni: kun luulin hänestä olevan
hyötyä ja apua... ajattelin: minä olen vaimoihminen ja te kaikki
semmoisia hurjapäisiä -- ja hän kun on entinen sotilas... niin... Mutta
hän alkaakin juopotella! Sitä minä en kärsi!
_Satin_. Huonon apulaisen sinä valitsit...
_Kvaschnja_. Ei ollut parempaa... Sinä et olisi suostunut kanssani
elämään... tai jos sen olisit tehnyt -- niin yhdessä viikossa olisit
menettänyt korttipelissä minutkin, kaikkine kampsuineni!
_Satin_ (nauraa hohottaa). Oikein, emäntä! Niin minä olisin
tehnytkin...
_Kvaschnja_. Sepä -- se! Aljoschka!
_Aljoschka_. Tämä tässä -- se olen minä itse!
_Kvaschnja_. Mitä sinä olet minusta lörpötellyt?
_Aljoschka_. Minäkö? Kaikenmoista! Oikein omantunnon mukaan. Olen
sanonut, että siinäpä on oikein ihmeellinen ämmä! Lihaa, rasvaa sekä
luuta, on ainakin kymmenen puutaa; vaan aivoja -- ei luotiakaan!
_Kvaschnja_. Sen sinä valehtelet! Aivoja minulla on hyvinkin paljon...
Vaan sinä olet puhunut, että minä muka pitelen pahoin poliisiani?
_Aljoschka_. No, minä luulin, että sinä silloin pahoin pitelit, kun
häntä tukasta perässäs vetelit...
_Kvaschnja_ (nauraen). Hölmö! Etkö ymmärrä... Oman tuvan rikkoja ei
pidä minnekkään kulettaa... Hänpä on siitä loukkaantunut... Ja
sentähden on alkanut juodakkin...
_Aljoschka_. Siis se on totta, kun sanotaan, että kanakin juopi!...
(Satin ja Kleschj nauravat).
_Kvaschnja_. Uh, irvihammas! Ja mikähän sinäkin Aljoschka, olet oikein
miehiäsi?
_Aljoschka_. Mies, ihan ensimmäistä sorttia! Tekee vaikka mitä! Mihin
mieli halaa, sinne sydän palaa!
_Bubnov_ (Tattarin makuulavan lähellä). Lähe pois! Yks' kaikki --
nukkua emme anna! Aijomme laulaa koko yön!... Zob!
_Krivoi-Zob_. Laulamaanko? Heti -- paikalla...
_Aljoschka_. Ja minä -- säestän!
_Satin_. Me kuuntelemme!
_Tattari_ (hymyillen). No, "schaittán" Bubna... tuo viinaa! Juomaan
käymme, laulamaan käymme, surma tulee -- kuolemaan käymme!
_Bubnov_. Kaada hänelle, Satin! Zob, käy istumaan! Oh, veljet! Paljonko
sitä ihmiselle pitää? Minä ryyppäsin pikkusen -- ja nyt olen iloinen!
Zob!... Alappas laulaa... sitä parasta! Minä laulan... ja minä
maksan!...
_Krivoi-Zob_ (alkaa laulaa).
Päivä nousee, päivä laskee...
_Bubnov_ (alkaa laulaa mukana).
Vankila on pimeä-ä!
(Ovi aukenee äkkiä).
_Parooni_ (seisoo kynnyksellä huutaen). Hei... Kuulkaa! Tulkaa...
tulkaa tänne! Siellä ulkona... Näyttelijä... on hirttänyt itsensä!
(Äänettömyys. Kaikki katsovat Parooniin).
_Nastja_ (Ilmestyy Paroonin takaa ja astuu verkalleen pöytää kohti,
silmät hyvin selällään).
_Satin_ (puoliääneen). Ah!... keskeytti laulun... hassu!
Esirippu