James Hudson Taylor.
Pojan kasvaessa vanhemmat surukseen huomasivat hänen
maallismielisyytensä. Hän koetteli olla kristitty, mutta ollen
uudestisyntymätön, ei hän voinut Jumalan tahtoa tehdä. Hän luopui
tekojumalisuudesta päästäen todellisen luonteensa kahleista ja hänestä
tuli Jumalan kieltäjä! Tämä hänen surkea tilansa veti vanhemmat aina
uudelleen armoistuimen eteen. He eivät koskaan hänelle ilmaisseet
Jumalalle tehtyä lupaustaan, vaan elivät siinä lujassa luottamuksessa,
että Jumala pelastaa hänet!
Nuori Taylor hylkäsi Jumalan, mutta Jumala ei hylännyt häntä. Rouva
Taylor sattui kerran olemaan matkalla kaukaisessa seudussa. Nuori James
oli ikävissään. Lupapäivän pitkälle tuntuessa hän isänsä työhuoneessa
alkoi selailla kirjasia. Löysi siinä tukun uskonnollisia lehtisiä.
Valikoitsi yhden ja ajatteli:
"Tässä varmaankin on kertomus alussa ja lopussa saarna. Minä luen
kertomuksen ja jätän saarnan sille, jota sen lukeminen haluttaa."
Tuossa vaarattomassa kertomuksessa olikin nuoli, joka tunki hänen
uskottomaan sydämeensä. Valo taivaasta lankesi hänen sieluunsa ja hän
kysyi:
"Jos Jeesus on tehnyt kaikki, mitä minun pelastukseeni tarvitaan, niin
mitäs minun on tehtävä? Ei muuta kuin vastaanotettava tämä pelastus
Hänessä."
Samassa hän lankesi polvillensa, otti vastaan taritun armon ja oli
pelastettu. Hänelle selveni heti, ettei hän ollut enään omansa, ei
hengen, eikä ruumiin puolesta ja ettei hänellä itsellään ollut oikeutta
määrätä kulettavaansa tietä. Rukoillen ja uskossa jätti hän itsensä
Jeesukselle. Kuukauden kuluttua oli hänelle selvillä, mihin Jumala
kutsui hänet. Kiinassa Jumala tarvitsi häntä, llokyynelin kiittivät
vanhemmat Jumalaa nuoren Jameksen ilmoittaessa heille aikeensa ja
sitten vasta he kertoivat lupauksestansa ja toiveesta, joka oli heitä
ylläpitänyt hänen harhailuaikanansa.
Siihen aikaan oli Englantilainen Kiinaa koskeva kirjallisuus hyvin
köyhä. Hän sai kuulla eräällä pastorilla olevan "China" niminen,
Medhurstin kirjoittama teos ja pyysi sitä lainaksi.
"Miksi haluat lukea juuri tätä kirjaa?" kysyi pastori.
"Siksi, kun aion lähteä Kiinaan lähetyssaarnaajaksi!" vastasi
nuorukainen.
Pastori, laskien kätensä hänen olkapäälleen, sanoi:
"Kunhan vanhenet, niin viisastut! Semmoiset aikeet kävivät päinsä
Kristuksen aikana, mutta ei nyt!"
Nuori Taylor oli toista mieltä. -- Kutsu oli niin selvä, ettei hän
mitenkään voinut epäillä. Hän alkoi valmistautua työhön, johon jo oli
kutsu tullut. Hän luopui kaikesta raha-avusta, jota kotoa tarittiin,
sillä hänen tuli harjaantua luottamaan yksin -- Jumalaan. Lukien
lääketiedettä, oli hänellä samalla tilaisuus ansaita vähäsen ja
vähäisten tulojensa mukaan hän asetti elämänsä. Hullissa asuessaan oli
hänellä jokseenkin mukava asunto, mutta siihen sekä ylöspitoon menikin
hänen pienet tulonsa ja hän ei voinutkaan antaa kymmenyksiä "Herralle",
kuten hän oli sydämessään luvannut. Olihan kirjoitettu: "mitäs lupaat,
niin tee se" ja siksi nuori Taylor päätti luopua sievästä asunnostaan.
Hän siirtyi laitakaupunkiin, sai huokean asunnon ja vaikutti köyhien
keskuudessa. Pienistä tuloistaan hän ensin antoi kymmenykset ja loput
käytti omiksi tarpeikseen.