Kiinalaisten kanssa eivät olleet kovinkaan hauskat ulkomaalaisille.
Nykyaikana emme voi mielessämme edes kuvitellakaan kaikkia niitä
vaikeuksia, kuin heillä oli voitettavana. Kantonissa asuvaiset
ulkomaalaiset eivät vielä v. 1830 paikoilla saaneet vapaasti liikkua
kaduilla. Miestenkin kulkupaikat olivat rajoitetut, puhumattakaan
naisista. Naisten täytyi pysyä piilossa. Ulkomaalaiset kyllä valittivat
ahdistetusta asemastaan kaupungin hallitukselle, mutta se vaikutti yhtä
vähän, kuin huuto tuuleen!
Palvelijoita eivät tahtoneet saada mistään maksusta. Harvat uskalsivat
antautua sen vihan ja pilkan alaiseksi, joka oli jokaisen ulkomaalaista
auttavan henkilön osana. Jos eivät väkivallalla ajaneet heitä pois,
päättivät he kaikin tavoin katkeroittaa heidän elämänsä, toivoen siten
saavansa heidät pois keskuudestaan. Kaikesta tavarasta kiskottiin
moninkertainen hinta. Kartanolle viskeltiin kiviä ja seiniä
jyskyteltiin yökaudet. Kukas voisikaan kiusantekijän kaikki keinot
luetella?
Jos Kiinalaiset olivat väsymättömiä kiusanteossa, olivat muukalaiset
väsymättömämpiä kärsivällisyydessä. He olivat tulleet Kiinaan ja
aikoivat olla siellä!
Kun Pehking oli avattu ulkomaalaisille, saivat Kiinalaiset tilaisuuden
tutustua "petoihin", joksi he muukalaisia nimittivät. Väkisinkin
joutuivat he tekemiseen näiden itsepäisten vierasten kanssa.
Ulkovaltain lähettiläiden kanssa eivät Kiinan valtion virkamiehet
pitäneet mitään kanssakäymistä. Tuli sitten uusivuosi. Kohteliaisuus
vaati onnittelemaan ylönkatsotuita vieraita. Kyläily-ajaksi määrättiin
eräs iltapäivä. Komeasti puetut miehet istahtivat kantotuoleihin. Jono
lähti liikkeelle. Tuossa on Belgialainen lähetystö. Sinne ensin
poikettiin. Siellä vierasvarainen talonväki juotti vieraita
ulkomaalaisilla viineillä ja syötti makeisilla. Lähetystöstä
lähetystöön kulettiin! Korkeat herrat alkoivat tulla korkeaäänisiksi.
Jopa eräässä paikassa olivat niin iloissaan, että täyttivät saappaansa
varret makeisilla! Niihenhän olikin mukava "tuomiset" panna! "Tapojen
tarkastaja" oli onnettomista onnettomin! Hän ei voinut aisoissa pitää
iloisia holhottejaan!
Miao't ja Loolo't.
Länsi- ja lounais-Kiinassa asuu useita kansanheimoja, jotka kielensä,
uskontonsa, tapojensa ja pukujensa puolesta erkanevat Kiinalaisista.
Eräs Kiinalainen matkailija vakuuttaa heitä olevan yli 80 eri heimoa.
Kueitsheossa ja Yinnaanissa asuvat _Miaot eli Miaotsir'it_. He ovat
rohkeita, pelkäämättömiä, vapauttaan rakaistavaisia, asuen korkealla
vuoristoissa. Heillä on omat ruhtinaat, lait ja oma kieli.
Enimmäkseen ovat he eläneet ystävyydessä tasangoilla asuvien
Kiinalaisten kanssa. Mutta jos väli on rikkaantunut, ovat he tulleet
alas hävittäen ja tuhoten. Niin kävi v. 1770. Kien Long keisari lähetti
sotajoukon, ei ainoastaan rankaisemaan heitä, mutta hävittämään heidät.
Suurella vaivalla kiipesivät sotilaat vuoristoon. Miaot tekivät kovaa
vastarintaa. Vaimotkin ottivat osaa taisteluun.
Keisarillinen armeija valloitti heidän pääkaupunkinsa. Voitettu
ruhtinas pakeni erääseen linnoitukseen ja lähetti lähettilään
vihollisen ylipäällikön luo, tarjoutuen vasalliksi. Tarjoumus hylättiin
ja hänet vaadittiin lähtemään alas tasangolle kansoineen, sillä siellä
oli heitä helpompi kurissa pitää.
Isäinsä maata ja vapauttaan rakastava ruhtinas piti tähän ehtoon
suostumisen kuolemaa pahempana. Hän, kooten sotilaansa, päätti
taistella. "Joko voitan tai kuolen, mutta kernaammin kuolen
syntymäsijoillani, kuin istun valtaistuimella vieraassa maassa", hän
sanoi ja antautui taisteluun. Ylivoiman alle hän kumminkin sortui ja
joutui vangiksi. Hänet vietiin vankina Pehkingiin, jossa hän ja 19
hänen perheeseensä kuuluvaa henkilöä murhattiin. Sadottain hänen
alamaisiaan, miehiä, vaimoja ja lapsia vietiin vankeuteen tai
tapettiin.
Näin tuli yksi Miao heimo kukistetuksi, mutta monet kymmenet elävät
vapaina, itsenäisinä.
He ovat kohteliasta ja huveja rakastavaa kansaa. He tanssivat
mielellään, josta syystä Kiinalaiset pitävät heitä siveettöminä ja
syvästi halveksivat heitä.
Heidän pukunsa eri värin mukaan kutsuvat Kiinalaiset heitä eri nimellä,
nim. Heh Miao, mustat Miaot, Hong Miao, punaiset Miaot.
K.S.L--s tekee heidän keskuudessaan lähetystyötä. Herra Clarke on
tutkinut erään heimon kieltä, kääntänyt U. Testamentin sille ja
kirjoittanut sanakirjan.
_Loolo heimo_ asuu länsiosassa Sirtshuen maakuntaa. Sekin palvelee omia
jumaliaan, eikä Kiinalaisia. Sillä on oma kieli ja kirjoitustapa.
Looloja asuu myöskin Yinnaanissa ja heidän joukossaan on monta, jotka
osaavat lukea ja kirjoittaa omaa kieltään. Taating fuussa on kivitaulu,
jossa oleva kirjoitus on puoleksi Loolojen ja puoleksi Kiinalaisten
kirjoitustavalla kirjoitettu.
Tämän kansan keskuudessa tuottaa tyttären syntyminen ilon. Tytärtä ei
lähetetä anopin luokse, vaan vävy otetaan kotiin. Vävyn on vaihdettava
nimensäkin ottamalla appensa nimen. -- -- --
On hyvin luultava että nämät vuoristoissa asuvaiset heimot ovat maan
alkuasukkaita.
IV:jäs Luku.
Protestanttisen lähetyksen alku.
"Minä tulin tulta sytyttämään."
"Katso, vähäinen tuli, kuinka suuren
se metsän sytyttää!"
Ihmissydämissä vallitsi kuolema, jäinen kylmyys, ja itsekkäisyyden
talvi. Sieltä oli sammunut rakkauden tuli. Sitä sytyttämään tuli Herra
Jeesus. Kenen sydämessä tuli alkoi palaa, se oli heti valmis tekemään
kaiken minkä voi, saattaakseen toisiakin saman tulen lämmitettäväksi.
Kaukana suurien kaupunkien pölystä ja humusta eli Englannissa hurskas
mies, nimeltä
William Msely,
mies, jonka sydämessä paloi Jumalan rakkauden tuli. V. 1798 painatti
hän pieniä lehtisiä, puhuen niissä Kiinalaisten hädästä ja
Kiinankielisen Raamatun tarpeellisuudesta. Hänen sanansa lämmittivät
monen sydämen. Ne herättivät Gosportin lähetyskoulun johtajassa
palavan rakkauden Kiinalaisiin. Kun kysymys nousi lähetystyöhön
valmistautuneiden nuorukaisten työmaasta, oli heidän joukossaan yksi,
jolle johtaja ehdotteli -- Kiinaa. Tämä nuorukainen oli
Robert Morrison,
Newcastlessa asuvan, hurskaan käsityöläisen poika. V. 1782 oli hän
ensikerran nähnyt päivän valon. Isänsä ammattiin tutustui hän jo
pienenä. Hän oli ahkera lukemaan. Tuolilla, edessään, piti hän joko
Raamatun tai jonkun muun hyvän kirjan. Jo 16-vuotisena antautui hän
Vapahtajalle. Äidin kuoltua, lähti hän Lontooseen lukujaan jatkamaan ja
tarjoutui Lontoon Lähetysseuran palvelukseen. Tarjous hyväksyttiin ja
hänet lähetettiin lähetyskouluun Gosportissa.
Johtajan ehdotuksen piti nuori Morrison Jumalan viittauksena hänelle ja
suostui siihen. Hän oli toivonut pääsevänsä vaikeuksien keskelle ja
hänelle annettiin se, mitä hän halusi.
Kiinassa olivat Roomalaiskatoliset jo kauvan tehneet työtä, mutta
protestanttisia siellä ei ollut, ei ainoatakaan.
Ennen lähtöä sanoi hänelle eräs herrasmies:
"Sinäkö aiot kääntää Kiinalaiset?"
"En minä, vaan Jumala on sen tekevä!" vastasi nuori mies.
V. 1807 astui hän maalle Kiinan rannikolla. Hänen täytyi jättää
perheensä Makao nimiseen, Portukaalilaisten hallussa olevaan
kaupunkiin. Muukalaiset olivat vihatuita ja Kiinan hallitus oli
kieltänyt antamasta asuntoja heille. Kantonissa asuvaiset ulkomaalaiset
suojelivat tohtori Morrisonia. Pari vuotta asui hän erään
varastohuoneen perälle tehdyssä tupasessa. Saatuaan tulkin viran
eräässä kauppayhtiössä, muuttuivat olot mukavammaksi. Kieltä hän
opiskeli suurella innolla. Seitsemän vuoden kuluttua olikin Uusi
Testamentti käännetty Kiinalaisten kielelle. -- Lähetys lähetti hänelle
työtoveriksi herra _Milnen_, mutta Kiinalaiset ajoivat hänet pois
Kantonista ja Portukaalilaiset Makaosta. Ystävykset tekivät työtä eri
paikoissa ja heidän yhteisen työnsä hedelmänä ilmestyi painosta
Kiinankielinen Raamattu v. 1823.
V. 1814 kastoi hän ensimäisen Kiinalaisen ja kymmenen vuoden perästä
vihki hän evankelistan toimeen Liang A Fah nimisen kristityn. -- Näiden
vuosikymmenien kuluessa oli maahan saapunut monta protestanttista
työmiestä.
V. 1850 kävi tohtori Gützlaff Euroopassa, jossa hän jo oli herättänyt
lähetysharrastusta valaisevilla kirjeillään ja nyt suusanallisesti
kertoen oloista Kiinassa, innostutti hän lähetyksen ystäviä siihen
määrään, että Englannissa perustettiin "The China Union" niminen
lähetysseura.
Protestanttinen lähetys alkoi pienestä. Sinapin siemenestä on kasvanut
suuri puu, levittäen lehviään yli koko maan. Alku oli vaikea. 30 vuotta
työskenneltyä oli kuusi kääntynyttä. Taas kului kolmekymmentä vuotta.
Kääntyneiden luku oli silloin 13,035. Kolmentoista vuoden kuluttua oli
kristityltä 37,287. V. 1900 oli protestantisten kristittyjen luku
112,808.
Nykyään työskentelee siellä 68 eri lähetysseuraa. Niistä on 33
Amerikkalaista, 22 Englantilaista, 12 mannermaalaista ja yksi
kansainvälinen. Lähetyssaarnaajia oli v. 1900 kaikkiaan 2,785, joista
naimisessa olevia naisia 772 ja yksinäisiä 852. Kiinalaisia apulaisia
oli 6,388.
Pääasemia oli 653, sivuasemia 2,476. Päiväkouluja oli 1,816, joissa
35,412 lasta sai opetusta. Korkeampia kouluja oli 170 ja niissä oli
5,150 oppilasta.
Siellä työskenteli 241 lääkäriä ja heidän joukossaan 79 naista.
Raamatun eriosia on miljoonittain levitetty. -- -- --
Meillä Suomalaisilla on ollut vähän tilaisuutta tutustua muihin
lähetysseuroihin, paitsi "Kiinan Sisämaan Lähetykseen", jonka
yhteydessä olemme vuosikausia työskennelleet.
Sekin on tavallaan alkanut pienestä. Jumalan siunauksen kautta se on
kasvanut ihmeellisesti. Sen historiaan tutustuminen vahvistaa
luottamusta Jumalaan. Luomme seuraavilla sivuilla lyhyen silmäyksen sen
alkuun ja kehittymiseen.
Kiinassa matkustelleen kapteenin, _Basil Hallin_, hauskat
matkakertomukset joutuivat v. 1830 erään innokkaan saarnaajan, _James
Taylorin_, käsiin. Ne herättivät hänessä rakkauden Kiinalaisiin.
Elleivät olosuhteet olisi tiellä olleet, olisi hän halulla itse
lähtenyt heille pelastussanomaa viemään. Hänen hurskas puolisonsa oli
yhtä mieltä, mutta kun heiltä oli tie sulettu, päättivät he uhrata
lapsensa Herralle lähetystyötä varten.