oli todellinen huvimatka! Matka jatkui meritse pohjoiseen. Missä vaan
maalle nousivat, siellä heitä vieraina pidettiin. Maalla kestitseminen
ei riittänyt, vaan laivaankin tuotiin viinejä, teetä ja -- porsliineja.
Vieraana ollen, oli hän oikeutettu pyytämään -- lahjaksi, mitä vaan
halusi! --
Pohjois-Kiinan rannikko oli Englantilaisille merimiehille outo. Lord M.
pyysi Kiinalaista luotsia. Tinghain pormestari kutsui kokoon kaikki
paikkakunnan miehet, jotka vähänkin olivat vesillä liikkuneet. Heidän
joukossaan oli kaksi, jotka omilla kauppa-asioillaan olivat Pehkingissä
käyneet. Heidät valittiin luotseiksi! Nöyrästi pyysivät miehet päästä
vapaaksi tästä luottamustoimesta, sillä pitkällinen kodista poisolo oli
lopettava heidän liikkeensä, mutta ei siinä itku eikä rukoukset
auttaneet! Virkaan kun olivat valitut, oli heidän se vastaanotettava!
Komeat olivat luotsiveneet monine liehuvine lippuineen, joihin oli
maalattu sanat: "lähetystö tuo veroa Englannista!" Virkamiehillä ei
ollut aavistustakaan tämän lähetystön tarkoituksesta, eikä oikeaa
käsitystä sen muassa olevista, keisarille aiotuista lahjoista.
Kulettiin Pei jokea myöten. Kaikkialla juoksi kansa katsomaan
muukalaisia. Väkijoukossa kerrottiin heistä kaikenlaisia juttuja. Yksi
tiesi kertoa heidän syntyneen satavuotisena. Toinen tiesi ettei heillä
ollut polvitaivetta, eivätkä siis voineet juosta! j.n.e. Lähetystöä
vastaanotti Tientsinissä Tshihlih maakunnan varakuningas, 80 vuotinen,
arvoisa vanhus. Tilaisuutta varten oli hät'hätää rakennettu iso
vastaanotto, silkillä vuorattu ja lipuilla kaunistettu teltta.
Varakuningas otti vastaan Lord M--n suurella juhlallisuudella.
Muukalaisten tulo sai koko kaupungin liikkeelle. Tuhannet ja tuhannet
ruskeat silmät tirkistelivät heitä. Tongtsheossa päättyi venematka.
Siitä oli maitse matkustettava. Muutamat seurueesta ratsastivat, toiset
kulkivat kantotuolissa ja osa ajoi kärreissä. Katsomaan kokoontunut
kansan paljous tukkesi tien niin, että saattoväkenä olevien sotamiesten
täytyi piiskoilla huiskien avata tie seurueelle.
Saavuttiin sitten pääkaupunkiin. Keisari ei ollutkaan vielä palannut
Pehkingin pohjoispuolella olevasta kesäasunnostaan. Lähetystö jatkoi
matkaa sinne. Kesähovin nimi oli
Reh hoo.
Se sijaitsee erinomaisen ihanassa laaksossa, Pehkingin ja Kiinan muurin
välillä. Koko valtakunnassa ei löytynyt sille vertaista kauneudessa.
Pähkinäpuiden ja mäntyjen peittämät korkeat kalliot kuvastuvat laakson
läpi juoksevan joen pintaan. Linnan ihanissa puistoissa eli
metsäneläviä, joita hoviherrat huvikseen pyytelivät. Tekojärvissä
uiskentelivat kultakalat. Järviä toisiinsa yhdistävien kanavien ylitse
johti komeat sillat ja niissä olevia pieniä saaria kaunistivat
tuuheiden, tuoksuavain puiden ja pensasten varjossa olevat, somat
huvihuoneet. Useat näistä huvihuoneista olivat pieniä palatseja, joissa
virkamiehille pitoja pidettiin.
Tässä runollisessa, satumaisessa linnassa keisari Kien Long vastaanotti
Lord M--n. Kiinalaiset virkamiehet koettivat valmistaa häntä
vastaanottoa varten, aina uudelleen ja uudelleen huomauttaen hänelle
polvistumisen tärkeyttä. Yhdeksän eri kertaa oli hänen polvistuttava,
joka kerralla koskettaen maata otsallaan. Se oli vasallin velvollisuus!
Mutta hän ymmärsi asemansa!