hallitsijaksi, halliten v. 1796. Ensi työkseen kutsui hän vielä elossa
olevat, maasta karkoitetut kristityt, takasin.
Hänen aikanaan rupesivat länsimaat likentelemään Kiinaa. Venäjä,
Hollanti ja Englanti rupesi sinne lähettämään lähettiläitään. Keisari
oli valistunut, laajasydäminen mies, mutta varovainen. Hän antautui
tekemiseen ulkomaalaisten kanssa pitäen tarkan vaarin liian likelle
pääsemisestä. Varovainenkin pettyy! Ulkomaalaiset, oven taakse
päästyään, eivät menneetkään pois, vaan alkoivat kolkuttaa ovelle. Kun
ei kolkutus auttanut, rupesivat ryskyttämään ja kun ei siitäkään apua
ollut, särkivät oven, tulivat sisälle, mikä tehden hyvää, kuka pahaa!
Valtaistuimelle noustessaan keisari antoi 10:nelle isolle
Kantonilaiselle kauppahuoneelle oikeuden tehdä kauppaa ulkomaalaisten
kanssa.
Kauppahuoneet käyttivät etuoikeuksiaan vaan omaksi hyödykseen. Nylkien
ja petkuttaen ulkomaalaisia ja omia kansalaisiaan, kokosivat ne
itselleen suunnattomat rikkaudet. V. 1771 tämä kauppahuoneiden välitys
lakkasi. Tästäkös seurasi sekasortoa ja ikävyyksiä!
Kantonilaiset kauppahuoneet lahjoivat muiden kaupunkien virkamiehiä,
jotka taas puolestaan koettivat estää Europalaisia joutumasta
tekemisiin muiden kauppahuoneiden kanssa. Kantonilaiset kiskoivat
kilvassa tavattomia hintoja, ja varsinkin Englantilaisilta.
Englantilaiset turvautuivat keisariin, kirjoittaen valituskirjeen,
mutta se hukkui tielle. Kuukausia kului eikä vastausta tullut.
Kantonilaiset kauppahuoneet kieltäytyivät Englantilaisille maksamasta
suuria velkojaan. Mitäs tehdä?
Vääryyttä oli kärsittävä tai lakattava kaupasta. Toista tai toista oli
mahdoton tehdä. Englanti päätti nyt lähettää lähetystön Pehkingiin
valittamaan asiasta keisarille ja vaatimaan hyvitystä. Tämän tärkeän
työn uskoi Brittiläinen hallitus Madrassin entiselle maaherralle, Lord
Macartneylle. Eräänä Syyskuun päivänä, v. 1792, lähti lähetystö
Kiinaan. Portsmouthin satamassa, etelä-Englannissa, oli satoihin
nouseva joukko katsomassa lähetystön lähtöä. Ihmeteltiin tuon pitkän,
laihan, nerokkaan ja kunnioitusta herättävän Lord M--n rohkeutta, kun
uskalsi lähteä kaukaiseen, vieraaseen maahan, jossa muukalaisia niin
pahoin kohdeltiin. Syyskuusta Kesäkuuhun viipyivät he Englannin ja
Kiinan välillä. He purjehtivat ensin Kantoniin.
Kuultuaan lähetystön tulosta, keisari Kien Long käski virkamiesten
kohtelemaan sitä hyvin.