valtaistuimelle v. 1722, halliten v. 1736. Hän ei ollut ulkomaalaisten
suosija. Kristinuskoon kääntyneet joutuivat julman vainon alaiseksi.
Heidät ajettiin pois hovista, karkoitettiin kaupungista Mongoolian
erämaihin, missä monet heistä sortuivat. Heiltä riistettiin rahana,
silkkinä ja riisinä maksettu eläke ja saivat nälän, janon sekä helteen
vaivaamana kärsiä kauheasti vuosikausia noissa autioissa seuduissa.
Keisarin kuoltua tuli hänen poikansa