Ooppiumi.
Ajatukseni tahtovat ihan pysähtyä kirjoitettuani sanan "ooppiumi". Se
johtaa mieleeni niin äärettömän paljon kurjuutta ja kärsimyksiä, että
mieleni tahtoo masentua. Jokaiselle kirjallisuutta viljelevälle on
tunnettua, miten ooppiumi Kiinaan tuli, -- mutta sen tuottamat tuhot
käsittää vasta sitten, kun silmin näkee mihin äärettömään kurjuuteen se
on syössyt kansan.
Täällä, kotimaassamme, kasvatamme somaa kukkaista, jota nimitämme
valmuksi. Se ilahuttaa meitä kauneilla väreillään, mutta Itämaissa
siitä valmistetaan huumaavaa, voimallista myrkkyä, jota kutsutaan
"ooppiumiksi".
Portugaalilaiset kulettivat sitä jo v. 1767 salatavarana Kiinaan. Se
oli jo aikaisemmin tuttu siellä, mutta ainoastaan lääkkeenä. Sitten
ryhtyivät Englantilaisetkin sitä viemään sinne. Molemmat kansat
alkoivat kilpailla.
Jo v. 1780 oli kaksi ooppiumilla lastattua laivaa Maka'on satamassa.
Sieltä sitä salaa ja vähitellen kuletettiin sisämaahan. Kymmenen vuoden
kuluttua tuotiin sitä jo 4,000 arkullista.
Hallitus oli ryhtynyt kauppaa vastustamaan. V. 1770 kirjoitti katolinen
piispa Reynold näin:
"Kiinan keisari on tuominnut tulen omaksi jokaisen ooppiumia kulettavan
laivan."
Vielä kuolinvuoteellaan oli Kien Long keisari julistanut ooppiumin
tuomisen ja levittämisen luvattomaksi.
Kia King keisari ankarasti vastusti tätä kauppaa kielloilla v. 1809 ja
1820. Jälkimäisenä vuotena annettu julistus tuomitsi kuolemaan jokaisen
ooppiumin kulettajan ja nauttijan. Niin ankarasti pantiin laki
täytäntöön, että kaupasta olisi tullut loppu, elleivät Englantilaiset
olisi tulleet väliin. He lähettivät sotalaivan Kantonin satamaan ja
suojelivat salakulettajia. Tao Kuang keisari maansa hallitsijana ja
kansansa isänä koetti estää, mutta turhat olivat ponnistuksensa. Jos
virkamiehet olisivat yksimielisesti olleet hänelle uskollisia, olisi
vihollisten tekemää tuhoa voitu vähentää, jollei kokonaan estää, mutta
itsekkäisyyden ja omanvoitonpyynnön uhreja oli useimmat heistä. He
salaa levittivät tulta, jota jalo hallitsija tahtoi tukahduttaa.
V. 1839 lähetti keisari erään korkea-arvoisen virkamiehen Kantoniin
hävittämään sinne tuodun ooppiumin, jota oli siellä pari kymmentä
tuhatta arkullista. Hän upotti myrkyn mereen, mutta yön hiljaisuudessa
voitonhimoiset kaupungin virkamiehet korjasivat siitä osan ja
lähettivät sisämaahan.
Tästä hävityksestä Englannin hallitus vaati hyvitykseksi 6 milj.
Meksikon dollaria ja kun Kiina ei suostunut maksamaan, julisti Englanti
Kiinalle sodan ja niin syttyi n.k.
Ensimäinen ooppiumisota,
joka alkoi Kesäk. 5 p. v. 1841 Tinghai nimisen kaupungin
pommittamisella. Englanti miehitti useat kaupungit. Naanking joutui
myöskin piiritystilaan, mutta lunasti itsensä 3 miljoonalla dollarilla.
Rauha tehtiin Naankingissa v. 1842. Kiinan täytyi avata useita
kaupunkeja ulkomaalaisille. Sen täytyi luovuttaa Hongkongin kallioinen
saari Englannille ja maksaa hävitetty ooppiumi ja suorittaa
sotakulungeista 21 milj. dollaria.
Kun Englannin hallituksen edustaja, Sir Henry Pottinger vaati keisarin
laillistuttamaan ooppiumikaupan, kerrotaan keisarin lausuneen:
"Se on totta, etten voi estää myrkyn tuomista valtakuntaani, mutta ei
mikään voima voi pakoittaa minua hankkimaan tuloja kansaani kurjuuteen
syöksemällä."
Kun Englantilaiset saivat Hongkongin saaren omakseen, niin sittenkös
ooppiumia alkoi tulvata maahan! Sinne pakeni manterelta paljon
roistokansaa. He tulivat Englantilaisten alamaisiksi. He, harjoittaen
salakulettajan tointa, saivat nyt rohkeasti liikkua Englannin lipun
turvissa.
Eräänä päivänä ampuivat Kiinalaiset "Arrow" nimistä, Englannin lipulla
varustettua salakulettaja-venettä. Siinä oli Englantilaisten mielestä
kylliksi syytä sodan alkamiseen. He alkoivat pommittaa Kanton nimistä
kaupunkia ja siten oli