syttynyt. Ranska tuli Englannin avuksi. Yhdistetyin voimin tuhosivat
rantakaupunkeja ja marssivat Pehking'iin, valtakunnan pääkaupunkiin ja
pakottivat silloin keisari Hsien Kong'in -- laillistuttamaan
ooppiumikaupan! Rauha tehtiin Pehkingissä v. 1860. Kiinan täytyi maksaa
Englannille 10 milj. ja Ranskalle 6 milj. dollaria, sekä avata useita
kaupunkeja ulkomaalaisille.
Kiinan hallitus hädissään ryhtyi vieläkin vastustamaan "jang tuun" s.o.
ulkomaalaisen roskan, -- joksi he ooppiumia kutsuvat -- maahan
tuomista. Se julisti kotimaisen ooppiumin valmistuksen luvalliseksi
siinä toivossa, että saisi siitä kilpailijan ja siten vähitellen
poistuisi ulkomaalta tuotu myrkky, tai ainakin vähenisi sen maahan
tuonti.
Heti Pehkingin rauhan jälkeen aukeni kapakoita kaikkialla. Ollessani
Jangtsheossa sanottiin siellä olevan 3,000 kapakkaa! Kiinaan tultuani
v. 1893 kertoi eräs Austraalialainen lähetyssaarnaaja seuraavaisesti:
"Kymmenen vuotta takaperin oli ooppiumin polttaminen häpeällinen teko
ja siksi sitä poltettiin salaa. Nyt ei kukaan häpeä sitä. Silloin
matkustin Kueitsheo nimiseen maakuntaan. Kaikkialla näin riisivainioita
ja siellä, täällä pienen saran unikkoa eli valmua. Nyt on toisin.
Valmua kasvatetaan kaikkialla ja siellä, täällä näkee viljavainioita."
Seuduilla, joissa ooppiumia valmistetaan ja nautitaan, kansa köyhtyy
köyhtymistään. Tämä myrkky on voimallinen verrattain lyhyessä ajassa
hävittämään yhtä hyvin ruumiin, kuin sielunkin voimat. Se heikontaa
ruumiin ja vähentää työkyvyn. Se poistaa ruoka- ja työhalun. Se
tylsyttää järjen ja kuolettaa omantunnon. Sadat tuhannet lahjakkaat
miehet ovat sen kautta vajonneet kurjuuteen.
Ooppiumi ei saata raivostuneeksi nauttijaa, mutta tekee hänet tylsäksi
ja raukeaksi. Rahvas polttaa kotimaista. Se ei ole niin raukaisevaa,
kuin Indiasta tuotu ja luultavasti on muilla aineilla laimennettua.
Venemies, joka sitä nauttii, heittäytyy noin puoleksi tunniksi
pitkälleen. Poltettuaan, nousee hän työhönsä jälleen. Samaten tekevät
tuolinkantajat ja kärrintyöntäjät. Polttajan täytyy olla makaavassa
asennossa, molemmat kädet vapaana piipun hoitelemiseen.
Nykyään tuskin löytynee niin pientä kylää Kiinassa, jonne ei tämä
tuhoava myrkky olisi löytänyt tien. Sitä on saatavana kaikkialla.
Tuskin löytynee perhettä, joka ei olisi sen kanssa tekemisessä. Sitä
taritaan vieraallekin. Idässä ollessamme meille hyvin usein tarittiin
ensin ooppiumia, sitten tupakkaa ja viimeksi teetä! Useasti meille
näytettiin pienessä vaskikattilassa lämmitettävää ooppiumia ja
sanottiin: "tämä on tuotu teiltä!"
Lukemattomat ihmiset ovat murhanneet itsensä tällä myrkyllä, jota on
niin saatavana, että lapsetkin voivat sitä ostaa. Ihmiset ja etenkin
naiset, nauttivat sitä lopettaakseen elämänsä. Eräs lähetyssaarnaaja
asui 15 kuukautta eräässä kaupungissa. Sillä ajalla tapahtui siellä 200
itsemurhan yritystä. Moni kuoli, ennenkun hän kerkesi apuun.
Tuttavani ovat nähneet että äidit pyyhkäsevät sylilapsen huuliin
ooppiumia lapsen itkiessä, siten vaiettaakseen häntä. Ooppiumin orja
myy vaimonsa ja lapsensa saadakseen varoja himojensa tyydyttämiseen.
Tunsin miehen. Ylhäisen virkamiehen poika hän oli, mutta niin vajonnut
kurjuuteen, että oli miltei mahdoton uskoa, mitä hänen entisistä
oloistaan kerrottiin. Hän oli lukenut mies, lahjakas ja viisas mutta
himot olivat sortaneet hänet. Hän kävi usein meillä. Hän oli myynyt
kaikki mitä ikänä hänellä oli ollut ja varmaankin hän kuoli kadulla,
kuten ooppiumin orjat tavallisesti. Hän oli niin alentunut, että hän ei
enään ymmärtänyt puhetta. Katsella tuijotti vaan eteensä ja ärisi. --
Kaikkialla näkee kalpeita, laihoja ihmisiä, joiden silmät ovat sameat,
hampaat mustuneet ja ääni käheä.
Kiinassa on jo vuosikymmeniä elänyt eräs Englantilainen virkamies, Sir
Robert Hart. Liikutuksetta ei voi lukea hänen sanojaan, joilla hän
koettaa esilletuoda isänmaataan rakastavaisen Kiinalaisen ajatuksia.
Hän sanoo:
"Me, Kiinalaiset, emme kutsuneet teitä, ulkomaalaisia tänne. Omasta
tahdostanne tulitte tänne merien ylitse ja tunkeuduitte maahamme. Me
suostuimme kanssanne kaupankäyntiin. Milläs te meille sen palkitsitte?
Luvalliseen kauppaan lisäsitte ooppiumin salakuletuksen ja kun me
koetimme sitä estää, rupesitte te sotimaan. Me emme kiellä sitä
tosiasiaa, että ooppiumia nauttivat kansalaisemme kannattivat sitä
kauppaa, mutta ooppiumin nauttiminen ja kauppaaminen oli kielletty. Me
huomasimme, miten se turmeli meitä ja nieli rahamme. Me koettelimme
houkutella teitä luopumaan siitä, mutta kaikki oli turhaa. Silloin
meidän täytyi ruveta itseämme puolustamaan ja -- sota syttyi. Me emme
olleet sotijoita. Te voititte ja rauhanteossa te sanelitte ehdot,
joihin meidän oli suostuttava.
"Siinä saitte Hongkongin ja monta kaupunkia avattiin teille, mutta --
ooppiumikauppa jäi vieläkin luvattomaksi! Rauhallista kanssakäymistä
kesti useita vuosia, mutta sitten alkoi Hongkong tuottaa meille huolta.
Ollen lähellä rantojamme ja virtojamme, tuli se salakuletuksen
keskuspaikaksi ja asuntopaikaksi lukuisille kansalaisillemme, joista
useat olivat kunniansa menettäneitä, eivätkä uskaltaneet manterella
asua. He tulivat teidän alamaisiksenne. Te annoitte heille lippunne. He
olivat yhtenä päivänä Englantilaisia, toisena Kiinalaisia. Tästä tuli
sitten 'Arrow' sota, uusia avatuita satamia, uusia sopimuksia,
laillistettu ooppiumikauppa, uusia huolia ja vaikeuksia.
"Pienimmänkin erehdyksemme olette pitäneet rauhanrikkomisena. Sen
sijaan, että olisitte käyttäytyneet ystävällisesti ja kunnioitusta
ansaitsevalla tavalla, te solvaatte meitä ja vaaditte korvausta. Teidän
laillistuttama ooppiumikauppa on tuonut kirouksen jokaiseen maakuntaan
ja teidän kieltäytymisenne sitä rajoittamaan ja vähentämään, on
pakottanut meidät vaarallisen apukeinon käyttämiseen. Olemme
laillistuttaneet kotimaisen ooppiumin viljelemisen, valmistamisen ja
kauppaamisen, mutta ei siksi, että hyväksymme sen, vaan kilpailijaksi
teidän myrkyllenne ja sen poisajajaksi ja se ajaa sen pois! Kun meillä
sitten on tekemistä ainoastaan kotimaisen tuotteen kanssa ja kauppa
omissa käsissämme, toivomme sen voivamme pysäyttää omalla tavallamme!"
Hirvittävä tosiasia on se, että kuningatar Viktorian hallitusaikana
kuletettiin Kiinaan Indian oppiumia niin paljon, että joka tunnin
osaksi tuli puoli tonnia!
Yhdysvaltain hallitus on ankarasti kieltänyt alamaisiaan osanotosta
tähän kauppaan. He eivät saa sitä laivoissaankaan kulettaa.
Yhdysvaltain lähetystön tulkki, herra Holcombe, kertoo kerran
jutelleensa Kiinan etevän valtiomiehen, Lii Hong Chang'in (lue Tshang)
kanssa tästä Yhdysvaltain hallituksen kiellosta. Silloin oli Lii Hong
sanonut:
"Olen katsellut ulkomaalaisia ja olen ollut heidän kanssaan tekemisissä
jo vuosikausia. Olen lukenut Raamattuanne, johon te uskotte. Siinä olen
nähnyt saman kaltaisen ohjeen, jonka Kong fuutsirkin opetti. Tämä on
ainoa kerta, jolloin ulkovaltain hallitus on sitä noudattanut ollessaan
tekemisissä Kiinan kanssa."
Mikä se kultainen ohje oli?
Se on tämä:
"Niinkuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samaten
heille."