kirjoittaa K'ang keisari näin:
"Paitse vanhempiasi, on sinulla veljiä. Heidän kanssaan olet 'yhtä
lihaa ja verta' ja siksi teitä kutsutaan 'käsiksi ja jaloiksi'. Jos
kohtelet veljeäsi pahoin, silloin kohtelet vanhempiasi samoin. Vaikka
veljesi eivät olisikaan kaikki syntyneet samasta äidistä, ovat he
kuitenkin isäsi luuta ja verta.
"Meidän päivinämme on rakkauden pääesineenä puoliso. Otaksu että
vaimosi kuolee. Saathan silloin ottaa toisen, mutta jos veljesi kuolee,
niin mistä saat toisen? Vanhat sanoivat: 'yhdistettyjen, yhdessä
hengittävien oksien juurikin on ihana!' Älä helliä tunteita loukkaa
sanoilla, sillä joka kerta toisiamme tavatessa olemme jo vanhemmiksi
tulleet. Eihän täällä pitkää aikaa veljinä olla!
"Miksi veljekset usein käyttäytyvät vihamiehen tavalla?
"Jos tahdot vanhempaa veljeäsi kunnioittaa, niin anna kaikessa hänelle
etusija, nim. syömisessä, juomisessa, pukeutumisessa, puhumisessa,
istumisessa ja astumisessa.
"Ennen vanhaan kun tavattiin kyläläinen, joka oli 10 vuotta vanhempi,
niin häntä kunnioitettiin kuin vanhempaa veljeä. Jos hän oli viittä
vuotta vanhempi, ei hänen ohitsensa tiellä menty, vaan kulettiin
jälestä. Jos korkeampi-ikäisiä vieraita tämmöisellä kunnioituksella
kohdeltiin, niin kuinkas paljon enemmän sitten omaa, vanhempaa veljeä!
"Vanhempien veljien pitää rakastaman nuorempia. Vaikka nuoremmat
olisivat kuinka ijällisiä tahansa, on vanhempien veljien kohdeltava
heitä, kuten lapsia. Jos minun poikani on typerä ja minä vihastuen
hänehen nuhtelen ja kuritan häntä, niin heti, pyörähdettyäni ympäri,
rakastan häntä yhtä hellästi, kuin ennenkin. Mutta sinä, ollen vanhempi
veli, et tahdo hyvästi kehoittaa veljeäsi. Nähdessäsi hänessä
pienemmänkin virheen, heti alat torua häntä.
"Ajatteleppas! Sinä ja veljesi, te olette saman äidin kasvattamat. Jos
lyöt veljeäsi, lyöt itseäsi. Nuorin veljesi, joka ei vielä eroita hyvää
pahasta, maksaa sinulle kerran samalla mitalla. Tässä käy aivan samalla
tavalla kuin käden ja jalan tapellessa. Jos käsi lyö jalkaa, eiköhän
jalka potkaise kättä?
"Epäsopu veljeksien välillä tulee nykyaikana raha-asioista. Onhan
niitä, jotka riitelevät pelloista, huoneista ja niitäkin, jotka
riitelevät ruu'asta ja mikä mistäkin. He eivät ajattele että raha-asiat
ovat vähäiset ystävyys- ja sukulaisuussuhteisiin verraten. Mitäs se
haittaa, jos omaisuus ei ole niin tasan jaettu! Ollen veljellä, onhan
se omassa perheessä, eikä vieraan käsissä.
"Sinä mielelläsi kuuntelet vaimosi puhetta. Huomattuasi siinä olevan
vähän perää, kuuntelet sitä siksi kunnes uskot kaikki. Vanhemman veljen
vaimo sanoo miehelleen: 'kyllä se on tuo sinun nuorempi veljesi aika
laiska! Sinä näet vaivaa häntä elättäessäsi ja vielä sittenkin hän
näkee sinussa vikoja. Olemmeko hänen poikiaan ja miniöitään, että
meidän täytyy häntä kunnioittaa kuin vanhempiamme?'
"Nuoremman veljen vaimo taas sanoo miehelleen: 'vaikka se vanhin
veljesi osaa rahaa pyytää, osaathan sitä sinäkin! Sinä teet yhtä paljon
työtä kotona, kuin hänkin. Jos palkkaat palvelian vuodeksi, niin hän ei
näe puoleksikaan sitä vaivaa, kun sinä näet! Entäs heidän lapsensa
sitten! Ne vasta lapsia ovat! Heille ostetaan sitä, laitetaan tätä!
Pitääkö meidän lasten sitten kuolla?'
"Tämmöistä puhetta vähän tänään, hiukan huomenna ja niin veljesten
sydämet kylmenevät. Siitä seuraa riita ja niin veljekset unohtavat
olevansa 'yksi'. Jos niinkin on, että vanhempi veli on kyvytön ja
nuorempi hoitaa häntä, tai päinvastoin, on asia juuri niin, kuin se
olla pitääkin. Jos heistä jompikumpi riitelee, on häntä kohdeltava kuin
juopunutta. Jos hän puhuu tyhmyyksiä, jätettäköön hänet yksin ja
menköön kukin toimiinsa.
"Havaannollisena kuvauksena tästä ovat molemmat kädet. Oikea käsi voi
kirjoittaa, käyttää helmitaulua, ottaa ja pitää esineitä. Vasen käsi on
typerä oikeeseen verraten, mutta kukas lyö sitä oikealla? Niin
likeisesti ovat veljeksetkin toisiinsa yhdistetyt. Kuinkas voivat he
olla eripuraiset?
"Ajatteles vähäsen! Rikkaus on kuin liikkuva tavara. Jos se katoaa, saa
toista sijaan. Niin ovat vaimotkin. He eivät ole samassa suhteessa
meihin, kuin veljet. Me olemme samoista vanhemmista syntyneet, mutta he
eivät ole. Mitäs he asioista ymmärtäisivät!
"Jos veljekset ovat riitaiset, niin vanhemmat luonnollisesti
vihastuvat siitä. Etkös sinä olisi murheellinen, jos tapaisit lapsesi
tappelemassa! Vanhempiaan kunnioittavat lapset eivät ole epäsovussa
keskenään. Vanhat sanoivat: 'jos veljekset asuvat yhdessä ja kärsivät
toinen toistaan, niin kaikki asiat ovat hyvin.' Älä rupea riitelemään
pienistä asioista. Lapsesi ovat myöskin veljeksiä. Jos sinä ollen
riitainen, opetat heitä riitaiseksi, jättävät he lapsilleen huonon
esikuvan. Jos te, veljekset, ette elä sovinnossa, niin teidän lapsenne
lastenlapsineen, seuraten teidän esimerkkiänne, riitelevät polvesta
polveen, niinkuin tekin. Sanotaan: jos veljekset eivät elä sovussa,
vaan riitelevät kaikista turhista asioista, niin naapurit käyttävät
sitä hyväkseen, he panettelemisella yllyttävät teitä tappeluun tai
käräjänkäyntiin, josta on seurauksena onnettomuus koko perheelle.
"Jos täytätte velvollisuutenne vanhempianne kohtaan ja kunnioitatte
veljiänne, silloin käyttäydytte hyvin kansalaisena ja sotilaana
rakastatte isänmaatanne. -- Mutta te sotilaat ja te, jotka ette ole
sotilaita, te tiedätte kyllä, että teidän on kunnioitettava
vanhempianne ja arvossa pidettävä veljiänne, te olette tottuneet
pitämään oman päänne, ettekä tietoanne pane käytäntöön. Jos pysähdytte
tutkistelemaan itseänne, niin häpeätte ja surette entistä käytöstänne.
-- Rangaistus voi pitää kurissa ainoastaan ruumiinne, mutta se ei voi
muuttaa sydäntänne. Jollette häpeä käytöstänne, on teitä neuvominen
turhaa.
"Jos jokainen yksityinen valtakunnassa täyttäisi velvollisuutensa, niin
luonnollisena seurauksena olisi alituinen, yleinen rauha. Mikä ilo se
olisikaan!"