on koko kansaan katsoen yleinen. Tämän tavan uhrina ovat naiset. Se on
niin yleinen muutamilla paikkukunnilla ettei löydä naista, jolla on
luonnolliset jalat. Pienet jalat ovat naisen huomattavin kaunistus.
Niillä tienoin, missä olen asunut, ei tapa ole ollut aivan yleinen.
Suuri osa kansan naisista on siitä varjeltunut.
Naapuristossamme asui köyhä perhe, jossa oli kuusi tytärtä. Nuorin
heistä oli kuudennella. Pyysimme lasta ottolapseksemme, mutta vanhemmat
eivät antaneet, sillä he tahtoivat sitoa hänen jalkansa. Äiti rupesikin
juuri siihen aikaan niitä sitomaan. Hän otti pitkän palttinaisen
hihnan, taivutti varpaat jalkoterän alle ja kietoi jalkoterän tuolla
lujalla hihnalla. Oikein sydäntä särki, kun näimme sitten lapsiraukan
käydä kyntystävän kantapäillään! Tämä tapa on tuhonnut tuhansien
terveyden. Tapa orjuuttaa ihmisen! Tätä orjuutta vastaan taistellaan
nyt tulisesti. Maassa on perustettu jalkain vapauttamisseuroja.
Taisteluun on ryhtynyt Kiinan sivistyneet ja siten se aate pikemmin
edistyy kansan keskuudessa. Lähetyssaarnaajat tekevät innolla työtä,
eikä kirkon jäseneksi oteta ketään, joka ei ole vapauttanut jalkojaan.
Tämä jalkain puristaminen onkin ainoa muotihulluus maassa. Ei Kiinassa
ole muotilehtiä, eikä siellä uhrata "muodin jumalille" niinkuin meillä.
Kiinalaiset naiset käyttävät saman kuosisia pukuja, kuin heidän
esi-äitinsä satoja vuosia takaperin. Surullista on nähdä miten meidän
kansa juoksee yhdestä hulluudesta toiseen muotia takaa ajaessaan!