Mong eli Meng.
Häntä ulkomaalaiset kutsuvat Mensiukseksi. Hän syntyi v. 371 e.Kr.
Shaantong maakunnasta oli hänkin kotoisin. Isästään orvoksi jäi hänkin
jo pienenä. Hänen viisas äitinsä kasvatti häntä huolellisesti.
Saadakseen lapselleen hyvää seuraa, muutti leski asuntoja useita
kertoja. K'ong eli aikana, jolloin tavat olivat turmeltuneet ja niin
oli Mong'inkin aikana. Kirjoitustensa kautta hän vaikutti aikalaisiinsa
sekä jälkimaailmaan, mutta häntä ei ole ruvettu jumaloimaan, vaikka
hänen kirjoituksiaan pidetään äärettömässä arvossa.
Mong sanoo ihmisellä olevan niin luontaisen taipumuksen hyvään kuin
virranvedellä alaspäin juoksemiseen! K'ong sanoo kaikkien ihmisten
pyrkivän hyvään! -- Mong sanoo: "poika joka perillisettä kuolee, on
raskaasti rikkonut vanhempiaan vastaan."
Tämän opetuksen vaarinottamisesta johtuu monta Kiinassa vallitsevaa
epäkohtaa. Monivaimoisuus, aikaiset avioliitot, tyttölasten
murhaaminen, ihmisten tavaton lisääntyminen, ja köyhyyskin.
Kiinan kansa kallihina,
Aartehena armahana,
Pitävi lapsilauman.
Ei nurise se milloinkaan
Jos vaan on poikalapsia
Vaikk' pieni pirtti täynnä!
Ei Kiinalaisen mielestä
Maailma maksa mitään,
Jollei hän poikalapsia
Saa sylissänsä pitää!
Ei rikkaus, ei kunnia,
Ei virka suuri tuottava
Suo hälle sitä rauhaa,
Kuin lapsijoukko naurava,
Hän onnee muut' ei kaipaa!
On onni suur' kun maailmaan
Jää sukunimi vielä,
Ja esi-isäin temppeliin
Jää uhrilahjan viejä!
Hän kun tulee tuonelaan
Ei puutetta oo siellä!
On siellä talo valmiina,
On rahojakin vielä!
Ei kerjäläisnä tarvitse
Nyt hänen siellä olla!
Ei tuonen herrat hallitse
Rikasta julmuudella!
Hän huoletonna elellä
Saa sitten tuonelassa,
Kun pojanpojat varoja
Lähettää maailmasta!
Lapsilauman rakkaana
Pitävi Kiinan kansa.
"Ne ovat 'puusan' lahjoja!"
Se sanoo suorastansa.