Opettaja K'ong.
Muukalaiset kutsuvat häntä Konfuusiukseksi ja Kiinalaiset Kong
fuutsiriksi eli opettajaksi. Hänen syntymäkotinsa oli Shaantong
maakunnassa. Hän näki päivän valon v. 551 e.Kr. Isän kuoltua kasvatti
hänen jalo äitinsä häntä huolellisesti. Jo 24 vuotisena tuli hän
virkamieheksi, mutta äitinsä kuoltua vetäytyi hän pois julkisesta
elämästä kolmeksi vuodeksi hiljaisuuteen. Syvästi kaivaten äitiään ja
ollen onnettomassa avioliitossa typerän naisen kanssa ei hän halunnut
entiseen virkaansa suru-ajan loputtua.
Juuri niinä aikoina tuli hän tuttavuuteen muutamien etevien ruhtinasten
kanssa. Siten aukeni hänelle opettajan paikka Ting nimisen ruhtinaan
hovissa. Hänen viisaat neuvonsa ja opetuksensa miellyttivät ruhtinasta
niin, että hän pyysi K'ongia ministerikseen. Noudattamalla viisaan
neuvonantajansa neuvoja, edistyi ruhtinas hallitsemistaidossa ja hänen
ruhtinaskuntansa vaurastui, herättäen sillä naapurivaltioissa kateutta
ja pelkoa. Ruhtinaat juonittelivat ja saivatkin Ting ruhtinaan
houkutelleeksi karkoittamaan K'ongin pois hovistaan.
Nyt antautui K'ong yksinomaan opettajan virkaan. Suusanallisesti hän
opetti oppilaitaan ja kirjallisten teostensa kautta tuli hän koko
valtakunnan opettajaksi. Hän ei ollut uskonnollismielinen mies.
Kirjoituksissaan hän ei puhu mitään Jumalasta. Hänen opetuksensa
koskevat vaan tätä elämää. Joku oli kysynyt häneltä elämästä haudan
toisella puolella, mutta hän oli silloin sanonut:
"Minä en ymmärrä elämää, kuinkas ymmärtäisin kuolemaa."
Hän ei ollut haaveksiva, tulinen ja kiihkoisa luonteeltaan, vaan kylmä,
maltillinen järjen mies. Kirjoitustapansa on levollinen, tyyni ja
koruton. Hänestä on sanottu: "hänen ajatusmaailmansa oli laaja ja
tasainen, kuin Jangtsir virran laakso."
Hän sanoo kirjoituksissaan tarjoavansa jälkimaailmalle vaan isien
opetukset, eikä mitään uutta. Harvat ymmärsivät häntä ja sangen vähän
sai hän osanottavaisuutta osakseen. Sanotaan hänen olleen jäykkä ja
jörömäinen. Jälkimaailma on ruvennut häntä arvossa pitämään ja
jumaloitsemaan. Hänen kunniakseen on jokaiseen kaupunkiin rakennettu
temppeli, jossa hänelle uhrataan kahdesti vuoteen, joko hieho tai
lammas. Tapasin kerran maantiellä miehen, joka laahasi perässään
karitsaraukkaa. Eläimen ympäri oli köytetty nuora. Tie oli pitkä ja
huono. Eläinparan takajaloista oli toinen rampaantunut jo niin, ettei
se voinut astua. Se määki niin surkeasti, kun pysähdimme miestä
puhutellaksemme. Mies oli kaupungin hallitsijan käskystä käynyt
etsimässä, kaukaisessa seudussa tätä uhri-eläintä. Kyllä kai se raukka
nääntyi kuoliaaksi ennenkun mies perille saapui ja karitsa joutui
K'ongille uhrattavaksi.
Hänelle pyhitetyillä alttareilla vuodatetaan vuosittain tuhansien
eläinten veri ja poltetaan tuhansia silkkikangaskappaleita.
Kirjoitustensa kautta on hän ohjannut Kiinalaisten ajatus- ja
toimintatavan jo pari tuhatta vuotta. Miljoonat ovat sanasta sanaan
kätkeneet hänen opetuksensa sydämehensä ja vaikkei sydämeen, niin
ainakin muistiinsa ja pitäneet hänen manansa elämää parempana.
Mutta kaiken sen hyvän ohessa, jota K'ong on opettanut, on hän laskenut
raskaan ikeen kansansa kannettavaksi, sillä hän on teroittanut isien
henkien palvelemisen tärkeyttä. Opetustensa kautta liittää hän elävät
kuolleisiin. Kuolleille uhrataan, heille rakennetaan temppelejä.
Esi-isille rakennetut asumukset ovat muhkeampia kuin elävien asunnot.
Ei Jumalasta puhukaan
K'ong, Kiinan suurin miesi.
Esi-isät hälle kaikkena,
Se parast' mitä tiesi.
On uhrattava isille
Jotk' ovat tuonelassa,
Lahjat suuret hengille
Kuolleiden maailmassa.
Ei isäin suku sammua
Saa tässä maailmassa.
Ei nimi isäin puuttua
Sukuluettelosta.
Jo pari vuosituhatta
On K'ong jo ollut kuollut.
Mutta hänen sanansa
Ei hedelmätön ollut!
Esi-isäin alttarilla
Viel' uhriliekit liehuu,
Kodit suuret, sekä pienet
Lapsosista kiehuu.