lukutietä kulki! Veljeksistä hän oli nuorin. Isänsä oli maanviljelijä.
Ukko Lii päätti yhden pojistaan erottaa virkamiesuralle. Nuorimman
osaksi se onni tuli.
Tongseng oli vasta kuusivuotinen, mutta isä ajatteli kouluun
menemisajan jo tulleen. Uusi vuosi oli jo ollut ja mennyt. Isä,
markkinoilla käydessään, osti kauniin keltaisen liivikankaan
Tongseng'ille. Kylänräätäli oli jo liivit tuonut kotiin.
Kouluun lähtöpäivä tuli. Aamulla aikaiseen äiti ajeli pikkumiehen pään
ja sitten palmikoksi mustat hivukset, sitoen ne tuolta kylän laidassa
olevasta kauppapuodista ostetulla punaisella nauhalla.
Toipa se isä tullessaan koulutarpeetkin ja pienen laukunkin johon ne
kauniisti pantiin. Siinä oli kirja, sivellin, puinen taulu, jolle
siveltimellä maalattiin eli kirjoitettiin, paperia palanen, mustetta,
ja kivinen laatta.
Isä lähti viemään Tongseng'iä koululle. Tuolla kylän keskellä oli iso
temppeli, jonka etuseinä oli auki. Sieltä kuului kova pomina. Sinne
tultuaan isä kumarsi opettajalle, sanoen:
"Opettaja! tehkää hyvin ja opettakaa tälle minun pojalleni 'tapoja'!"
Täten hän valtuutti opettajan rankaisemaan ja kurittamaan poikaa, jos
tarvitsi. Isän mentyä, opettaja antoi Tongsengille uuden nimen, jota
sanotaan "koulunimeksi" ja jolla nimellä häntä tästä lähtien kodin
ulkopuolella kutsutaan.
Tongseng otti laukustaan kirjan, nimeltä "Saan tsir king." Sitä on
käytetty oppikirjana yli 800 vuotta. Sen kirjoitti eräs opettaja omia
oppilaitaan varten v. 1050 j.Kr.
Pian kaikui Tong Sengin ääni ylimäisenä, sillä hän luki selkeästi
ensimäiset rivit oppikirjasta heti, kun opettaja oli ne vaan kerran
lausunut.
Ulkoa hän luki rivi riviltä. Päästyään kirjan läpi, osasi hän sen ulkoa
virheettömästi, mutta tuskin ymmärsi yhtä lausetta. Siinä oli paljon
hyviä ajatuksia, mutta niitä ei opettaja selittänyt hänelle, vaikka
eivät kaikki ajatukset olleetkaan liian syviä hänen ikäiselleen.
Tongseng tunsi merkit mutta ei niitä vastaavaa käsitettä.
Pojat olivat kuin pienet apinat! Matkivat vaan opettajaa lukemisessa,
ymmärtämättä mitä lukivat.
Luettuaan "Saan tsir king'in" ostettiin hänelle "Peh kia king", joka on
kuiva nimiluettelo vaan! Sen tunteminen on välttämätön jokaiselle
sivistyneelle henkilölle!
Kolmas kirja oli "Juu hsioh." Muutamin paikoin luetaan ennen tätä
"Ts'ien tsir uen", mutta ei kaikialla. Sitten seurasi "Hsiao king" ja
sen perästä "Siao hsioh".
Näissä oppikirjoissa on paljon hyvää. Ne sisältävät kertomuksia,
keskusteluja lasten velvollisuuksista ja eteväin miesten lausuntoja
kasvatuksen peri-aatteista. Niissä kehoitetaan ahkeruuteen monen
esimerkin kautta. Kerrotaan yöllä valvovasta koirasta, kukkasissa
häärivästä mehiläisestä, silkkimadosta, joka ei levähdä ennenkun se on
kutonut silkkimajan itselleen. Ken nuoruudessa oppii, hän vanhana
taitaa. Ei jalokivi kelpaa ruunuun tahkoamatta, eikä nuorukainen
elämään opetusta saamatta. Ylevämielinen mies ei himoitse syömistä ja
juomista, vaan vanhurskautta. Hänen vaikutuksensa tuntuu palatsiin
asti, vaikka asemansa onkin alhainen. Hän hyödyttää kansaansa, saattaa
nimensä mainehikkaaksi, tuottaa kunniaa vanhemmilleen, loistoa
esi-isilleen ja rikastuttaa jälkimaailmaa.
Niissä kerrotaan eräästä opinhaluisesta nuorukaisesta, joka keräsi
kiiltohyönteisiä, asetti ne kirjanlehdelle ja niiden antamassa valossa
opettelihe lukemaan. Hän oli päivät työssä, eikä hänellä ollut varaa
ostaa valoaineita. Rahansa hän säästi kirjain ostamiseen. Eräs toinen
köyhä poika kaivoi pienen reiän naapurinsa seinään ja siitä tulevassa
valossa hän luki.
Hyviä, jaloja ajatuksia sisältää myöskin se kirjakokoelma, jota hänen
on ruvettava lukemaan päästyään edellisistä. Vuosia on jo kulunut.
Tongseng on ollut ahkera. Nyt hän jatkaa lukujaan jonkun etevämmän
opettajan luona. 10 vuotta saa kuluneeksi.
Hänestä on tullut herrasmies ja semmoisena häntä kodissakin pidetään.
Hän on kalpea, vähän kumaraharteinen. Hän liikkuu maltillisesti,
arvokkaasti. Sormensa ovat laihat ja kyntensä pitkät. Alituisesti
nyökkäen kirjojensa ääressä, on hän vierastunut jokapäiväisen elämän
pyrinnöistä ja toimista.
Hänen veljensä kyntävät maata, kantavat kuormia, mutta eivät "kadehti"
hänen "helpolla oloaan." He tietävät lukemisenkin työksi. He uneksivat
ajasta, jolloin heidän "herra" veljensä on virkamiehenä, ratsastaa
omalla hevosellaan tai kannetaan komiassa kantotuolissa suuren joukon
saattamana.
Kaupunkiin tultuaan saa Tongseng lukea aamusta iltaan ja vielä
illatkin. Nyt hänelle selitetään ennen luettuja ja yhä enemmän
aukenevat hänelle viisasten miesten sanojen syvyydet.
Lähenee sitten tutkinto-aika. Ensimmäisessä on kirjoitettava 600 sanaa
sisältävä esitelmä ja 60 sananen runo!
Mutta juuri tutkintopuuhien ajalla sattui tulemaan hänen hääpäivänsä!
Morsiamesta olivat vanhemmat pitäneet huolen ennenkun hänet kouluun
vietiin. Hän ei koskaan ollut tyttöä nähnyt. Jo aikoja sitten oli
hääpäivä määrätty "onnen päiväksi." Sitä ei voitu muuttaa -- ja
sulhanen ei voinut jättää lukujaan niin vähäisen asian tähden -- ja
niin sai morsian pitää häät yksinään!
Tongseng onnistuu hyvin ensimäisessä, toisessa ja kolmannessakin
tutkinnossa. Ankarasti siellä vartioitiin miehiä, mutta petosta
sittenkin harjoitettiin! Muutamat olivat valkoiseen liivinsä
silkkivuoriin kirjoittaneet useita esitelmiä. Toiset kätkivät ne vuorin
ja päällisen väliin.
Tutkintosalihin tullessa miehet tarkastettiin, mutta noita salaisia
apulähteitä ei löydetty. Presidentin lukiessa "aineet", joista
esitelmät olivat kirjoitettavat, ne kiireesti jäljennettiin, salaisesti
viskattiin muurin ylitse, jossa niitä oli odottamassa iso miesjoukko.
Nämät apulaiset, ollen lukumiehiä, kirjoittivat esitelmät ja viskasivat
ne jälleen muurin ylitse. Vahti-mies korjasi ne, antoi sitten runsaasti
lahjotulle tarkastajalle, ja tämä taas jakoi ne, ylitarkastajasta
salaa, asianomaisille.
Esitelmäin kirjoittajat saivat kyllä maksun vaivoistaan. He olivat
miehiä, jotka jostakin syystä olivat keskeyttäneet lukemisensa.
Tutkinnoissa noudatetaan vissiä ainejärjestystä ja määrävuosien
kuluttua alkaa ainesarja uudelleen. Senvuoksi on helppo edeltäpäin
tietää ainakin suunta, mihin on kulettava.
Tongseng pääsi kunnialla "siu tsaiksi", eli "kukoistavaksi neroksi",
joka nimitys annetaan ensimäisten tutkintojen suorittaneelle.
Ei hänelle, eikä muillekaan "siu tsaille" annettu mitään kirjallista
todistusta! Hän sai vaan lakkiinsa napin! Jos hän sopimattomasti
käyttäytyi, otettiin tämä nappi pois ja silloin kunniakas tie katkesi!
Ollen "siu tsai" oli hän pelastettu "bambusaunasta", jos lain rikkoi.
Oli joukossa miehiä, jotka ostivat "siu tsain" arvon 100 dollarilla ja
he saivat todistuksen!
Tongseng lähetti vanhemmilleen heti punaiselle paperille kirjoitetun
ilmoituksen menestyksestään ja samanlaisen ystävilleenkin, jotka
levittivät ilosanoman kauvemmaksi. Koko sukukunta riemuitsi, sillä
olihan heillekin nyt "kunnian kukko laulanut!" Saisihan jälkimaailmakin
nähdä, että heidänkin suvussaan oli neroja! Sukulaiset tulivat
onnittelemaan onnellisia vanhempia! Nuori "siu tsai" oli kaikkialla
keskustelun keskustana ja hänen kotiin tuloaan odotettiin, kuin
"auringon nousua."
Koitti se onnenpäivä viimeinkin! Juhlapäivälliset valmistettiin. Jo
kauvas, tuonne toiseen kylään, meni riemuitseva joukko häntä
vastaanottamaan. Kotiin tultuaan hän riemuiten tervehti vanhempiaan,
sukulaisiaan, naapureitaan, kyläläisiään, ketä polvilleen laskeutuen,
kuta kumartaen.
Mutta ujona ja uteliaana seisoi syrjässä hänen nuori puolisonsa, jonka
hän nyt vasta näki ensikerran!
Jos Tongseng haluaa oppineeksi tulla, on hänelle tie auki. Hän aikoo
jatkaa lukemista ja samalla toimia opettajana. Suorittaapa hän vieläkin
tutkinnoita, mutta virkamiesura ei häntä houkuttelekkaan puoleensa. Hän
valitsee suurempiarvoisen tehtävän -- ja antautuu -- opettajaksi.
Kaikki kunnioittavat häntä, sillä hän ei himoinnut rahoja, vaan --
viisautta.
Virkamiehentoimi on vaivaloinen toimi. Alhaisempiin virkoihin pääsee
rahalla, mutta kyllä kansalla on tieto niistä, kutka ostoarvolla
loistelevat! Jos Tongseng aikoo suorittaa korkeimmankin tutkinnon, on
hänen matkustettava pääkaupunkiin asti. Siellä ei leikiten läpi päästä!
Luin muutamista miehistä, jotka olivat Pehkingiin saapuneet tutkintoja
varten. Yhdeksän etevämmän kirjoitukset hyväksyttiin ja vietiin
leskikeisarinnan tarkastettavaksi. Auringonvalo lankesi pöydälle
olevalle paperille ja keisarinnan silmä huomasi siinä virheen.
Kirjoittaja oli tehnyt sanavirheen ja korjannut sen -- mutta
keisarinnan mielestä oli kirjoitus arvoton ja niin hän sai ropposet!
Toinen sai hänen paikkansa ja tutkijat ankaria nuhteita.
II:nen Luku.
Kiinan suuret opettajat.
Opettajan virka on Kiinalaisten mielestä suurin, ylevin virka. Heidän
suurimmat miehensä ovat olleet opettajia.