Phileas Fogg nousee hinnassa pörssillä.
Nyt tulee meidän mainita, mikä mielipiteiden muutos oli syntynyt koko
Yhdistetyssä Kuningaskunnassa, kun saatiin tietää, että oikea
pankkivaras, nimeltä James Strand, oli vangittu Edinburghissa,
joulukuun 17 p:nä.
Kolme päivää ennen oli Phileas Foggia vielä pidetty varkaana, jota
poliisi kaikin tavoin koetti saada kiinni, mutta sen jälkeen oli
hänestä jälleen tullut rehellisin mies maailmassa, joka matemaattisella
tarkkuudella vain jatkoi matkaansa maan ympäri.
Mikä melu ja meteli sanomalehdissä! Kaikki, jotka olivat asiasta
lyöneet vetoa puolelle tai toiselle ja jotka olivat asian unohtaneet,
heräsivät jälleen niinkuin lumouksen kautta. Entiset vedot pantiin
voimaan, uusia lyötiin, ja Phileas Foggin nimi kuului pörssillä
jälleen.
Gentlemannin viisi toveria Reform-Clubissa olivat viettäneet nämä kolme
päivää suuressa levottomuudessa. Mitäs, jos tuo Phileas Fogg, jonka he
olivat jo unohtaneet, äkkiä ilmaantuisi? Mutta missä hän oli tällä
haavaa? Joulukuun 17 p:nä, jolloin James Strand vangittiin, oli kulunut
76 päivää Phileas Foggin lähdöstä, eikä koko tällä ajalla oltu hänestä
saatu vähintäkään tietoa! Oliko hän hukkunut! Oliko hän luopunut
yrityksestään? Vai jatkoiko hän yhä vielä matkaansa? Astuuko hän
lauvantaina joulukuun 21 p:nä kello 8.45 illalla täsmällisyyden
juurikuvana Reform-Clubin kynnyksen yli?
Mahdoton on kuvata, missä tuskassa Englannin ylimysmaailma oli nämä
kolme päivää. Sähkösanomilla tiedusteltiin Phileas Foggia Amerikasta
sekä Aasiasta. Aamuin illoin lähetettiin palvelijoita Saville-row'in
varrella olevan talon luokse. Mutta mitään ei näkynyt. Itse poliisikaan
ei tiennyt, minne salapoliisi Fiks oli joutunut. Mutta kaikesta tästä
huolimatta lyötiin vain uusia vetoja, entistä isompia. Phileas Fogg oli
kuin viimeistä kierrostaan tekevä kilpahevonen. Ei enää lyöty vetoa
sataa yhtä vastaan, vaan kahtakymmentä, kymmentä ja viittä, ja vanha
luuvalon vaivaama lordi Albermarle ei lyönyt muuta kuin sata sataa
vastaan.
Lauvantai-iltana oli suuri ihmisjoukko keräynyt Pall-Malliin ja
läheisille kaduille. Koko joukko pörssivälittäjiä oli asettunut
Reform-Clubin lähelle. Hevosella oli mahdoton päästä täällä kulkemaan.
Juteltiin, väiteltiin, huudeltiin kurssia Phileas Foggille niinkuin
Englannin arvopapereille. Poliisilla oli täysi tekeminen pitäessään
väkijoukkoa järjestyksessä, ja mitä lähemmäs kello joutui määrähetkeä,
sitä suuremmaksi kasvoi tungos.
Mainittuna iltana olivat Phileas Foggin viisi ystävää kello seitsemästä
saakka olleet koossa Reform-Clubin isossa salissa. Pankkiirit John
Sullivan ja Samuel Fallentin, insinööri Andrew Stuart, Englannin Pankin
johtaja Gauthier Ralph, oluenpanija Thomas Flanagan -- kaikki he
odottivat maltittomina.
Kun kello Reform-Clubin suuressa salissa löi 8.25, nousi Andrew Stuart
ja sanoi:
-- Hyvät herrat! Kahdenkymmenen minuutin kuluttua loppuu määrätty aika.
-- Milloin tuli viimeinen juna Liverpoolista? -- kysyi Thomas Flanagan.
-- Kello 7.23, -- vastasi Gauthier Ralph, -- ja ensi juna tulee vasta
kello 12.10.
-- No niin, hyvät herrat, -- jatkoi Andrew Stuart, -- jos Phileas Fogg
olisi tullut junalla kello 7.23, niin hän olisi jo täällä. Saatamme
siis olla varmat voitostamme.
-- Älkäämme kiirehtikö, vaan odottakaamme, -- vastasi Samuel Fallentin.
-- Ystävämme täsmällisyyden tunnemme kaikki vallan hyvin. Hän ei tule
milloinkaan liian myöhään eikä liian varhain; hän tulee tänne
viimeisessä silmänräpäyksessä, muutenpa kävisi kovasti kummakseni.
-- Ja minä, -- sanoi Andrew Stuart kiihkeänä kuten ainakin, -- min'en
uskoisi häntä häneksi, vaikka näkisinkin hänet.
-- Niin, -- sanoi Thomas Flanagan; -- kyllä hänen ehdotuksensa oli
kovin mieletöntä. Olkoon hän kuinka tarkka tahansa, niin ei hän
kumminkaan ole voinut välttää esteitä, ja parin kolmen päivän
myöhästyminen riittää tekemään koko hänen yrityksensä tyhjäksi.
-- Huomattava sekin on, -- lisäsi John Sullivan, -- ettemme ole saaneet
vähintäkään tietoa hänestä, vaikka lennätinlankoja on joka paikassa,
joiden kautta hän on kulkenut.
-- Hän on hävinnyt, hyvät herrat,--- keskeytti Andrew Stuart, -- hän on
hävinnyt sata kertaa! Sitäpaitsi on tunnettua, että "China", ainoa
höyrylaiva, jolla hän olisi saattanut tulla Liverpooliin ajoissa --
tuli perille eilen. Kas tässä matkustajain luettelo Shipping
Gazettessa, mutta siinä ei Phileas Foggin nimeä ole. Vaikka hänen
matkansa olisi käynyt kuinka onnellisesti hyvänsä, niin tuskin hän on
vielä Amerikassakaan! Minun luullakseni myöhästyy hän ainakin
20 päivää, niin että vanha lordi Albermarle kyllä pääsee
viidestätuhannesta punnastaan.
-- Se on tietty se, -- vastasi Gauthier Ralph, -- ja huomenna näytämme
Phileas Foggin shekin Baring Brothers'ille.
Nyt löi kello 8.40.
-- Vielä viisi minuuttia, -- sanoi Andrew Stuart.
Reform-clubilaiset katsahtivat toisiinsa. Heidän sydämensä tykyttivät
tavallista kovemmin, sillä uskaliaimmillekin pelaajille oli peli
jotenkin suuri. Mutta he eivät olleet asiasta tietävinänsäkään ja
istuivat Samuel Fallentinin ehdotuksesta korttipöytään.
-- Min'en luopuisi osastani 4,000 punnasta, -- sanoi Andrew Stuart, --
en, vaikka minulle tarjottaisiin 3999.
Kello näytti nyt 8.42.
Pelaajat rupesivat lyömään korttia, mutta joka silmänräpäys he
katsahtivat kelloon, ja vaikka he olivat hyvinkin varmat voitostansa,
niin tuntuivat heistä minuutit tavattoman pitkiltä.
-- Kello on 8.43, -- sanoi Thomas Flanagan nostaessaan.
Hiljaisuus vallitsi nyt klubin isossa salissa. Mutta äkkiä alkoi ulkoa
kuulua kovaa melua, huutoja ja rähinää. Kellon heiluri naksutti
sekunteja matemaattisen tarkasti. Kukin pelaaja luki itsekseen
jok'ainoan lerkkauksen.
-- Kello on 8.44, -- sanoi John Sullivan äänellä, joka väen väkisinkin
värisi.
Minuutti vielä, niin veto on voitettu! Andrew Stuart ja hänen toverinsa
eivät pelanneet enää. He lukivat sekunteja.
Neljäskymmenes sekunti -- ei vielä mitään! Viideskymmenes -- ei
vieläkään.
Kun 55:s sekunti oli kulunut, kajahti ulkoa kuin ukkosen pauhu: rajuja
käsien taputuksia, hurraahuutoja, kirouksia. Melu läheni lähenemistään.
Pelaajat nousivat seisomaan.
Kun viisari näytti 57 sekuntia, avautui salin ovi, ja 60:s sekunti ei
ollut vielä lyönyt, kun Phileas Fogg astui sisään, perässään suuri
väenpaljous, joka oli tunkeutunut klubin portista sisälle.
Ja sitten kuului levollinen ääni:
-- Tässä olen nyt, hyvät herrat!