Passepartout sanoo semmoisen sukkeluuden, ettei monta ennen ole kuultu.
Phileas Fogg oli vankeudessa. Hänet oli suljettu Liverpoolin
tulliviraston vartiostoon. Sieltä hänet seuraavana aamuna oli vietävä
Lontooseen.
Siinä silmänräpäyksessä kun Mr. Fogg otettiin kiinni, tahtoi
Passepartout hyökätä Fiksin kimppuun, mutta muutamat poliisit tulivat
väliin. Mrs. Auda säikähti sanomattomasti eikä voinut ymmärtää koko
tapausta, ennenkuin Passepartout kertoi hänelle kaikki. Mr. Fogg, tuo
innokas, uljas gentlemanni, hänen henkensä pelastaja, oli nyt otettu
kiinni varkaudesta! Nuori rouva ei voinut ajatella mahdolliseksikaan
tuota. Hän tunsi syvän loukkauksen sydämessään ja vuodatti kyyneleitä
nähdessään, ettei voinut mitään tehdä pelastajansa pelastukseksi.
Fiks puolestaan oli gentlemannin kiinni panettamisella tehnyt
velvollisuutensa. Oikeus oli ratkaiseva, onko hän syyllinen vai syytön.
Mutta nyt heräsi Passepartout'issa se kamala ajatus, että hän on syypää
koko onnettomuuteen. Miksi hän oli tähän saakka salannut isännältään
kaikki? Miksei hän jo heti paikalla sanonut hänelle, mikä mies Fiks
oli? Silloinhan herra Fogg olisi itse saattanut osoittaa Fiksille hänen
erehdyksensä, eikä hänen olisi tarvinnut kuljettaa mukanaan tuota kovan
onnen miestä, joka ensi työkseen pani hänet kiinni juuri kun hän oli
astunut jalkansa Britannian valtakuntaan. Ajatellessaan typeryyttänsä
Passepartout parka tunsi kovia oman tunnon vaivoja: hän itki, hän oli
vähällä lyödä päänsä seinään.
Mrs. Auda ja hän olivat jääneet tullihuoneen eteiseen; kumpikaan ei
tahtonut mennä sieltä pois. He tahtoivat vielä kerran nähdä Mr. Foggia.
Mr. Fogg oli siis joutunut perikatoon juuri siinä silmänräpäyksessä,
kun hän oli niin lähellä voittoansa. Tämä vangitseminen oli hänen
turmionsa. Tultuaan Liverpooliin kello 11.40 i.p. oli hänellä vielä 9
tuntia S minuuttia aikaa ennättääksensä Reform-Clubiin Lontoossa, jonne
juna Liverpoolista ei viivy kuin kuusi tuntia.
Hän istui tullihuoneen vankilassa lavitsalla liikahtamatta, olematta
vihoissaan, yhtä levollisena kuin ennenkin. Oliko hänessä herännyt
sisällinen raivo, sitä kauheampi kun se ei päässyt näkyviin, raivo,
joka viimein riuhtaisekse irti vastustamattomalla voimalla? Sitä ei
kukaan saata sanoa. Mutta hän istui tuossa, odotellen... Mitä? Toivoiko
hän vielä jotakin? Luuliko hän vankihuoneeseen suljettunakin pääsevänsä
vielä tarkoituksensa perille?
Oli miten olikaan, kellonsa herra Fogg oli asettanut pöydälle eteensä
ja katseli tarkasti viisarien kulkua. Ei sanaakaan kuulunut hänen
huuliltaan, mutta katse oli kummallisen luja.
Asema oli kauhea.
Oliko hänellä aikomus pelastua? Aikoiko hän jollakin tavoin karata
vankiluolasta? Melkeinpä vaan, sillä välistä hän astui ympäri huoneen.
Mutta ovi oli lujasti lukittu ja akkunan edessä rautaristikko. Hän kävi
jälleen istumaan ja otti esille muistikirjansa. Sille riville, jossa
olivat sanat:
"Joulukuun 21 p., Liverpool", -- kirjoitti hän:
"80:s päivä, kello 11.40 a.p".
Ja sitten hän odotteli jälleen.
Tullihuoneen kello löi 1. Phileas Fogg huomasi kellonsa käyvän kaksi
minuuttia edellä.
Kello löi 2. Jos hän nyt voisi istua pikajunaan, niin hän ennättäisi
vieläkin Lontooseen ja Reform-Clubiin ennen kello 8.45. Hänen
otsallensa nousi pari hienoa ryppyä...
Kello 2.33 kuului ulkoa kolinaa; narahdellen avautui portti. Sieltä
kuuluivat Passepartout'in ja Fiksin äänet.
Phileas Foggin silmät välähtivät.
Ovi aukeni, ja sisään riensivät Mrs. Auda, Passepartout ja Fiks.
Fiks läähätti, tukka oli epäjärjestyksessä, ja töin tuskin hän sai
sanan suustaan.
-- Mr. Fogg! -- änkytti hän -- Mr. Fogg ... pyydän anteeksi ... onneton
yhtäläisyys... Varas otettiin kiinni kolme päivää sitten ... te ... te
olette vapaa!
Phileas Fogg oli vapaa! Hän astui poliisimiehen luo. Hän katsoi häneen
tarkasti, ja nyt teki hän ainoan nopean liikkeen, mitä hän milloinkaan
ennen oli tehnyt ja sittemmin oli tekevä: hän kohotti molemmat kätensä
ja iski ne ankaralla voimalla poliisimiehen päähän.
-- Sepä oli isku se! -- huudahti ranskalainen. -- Parbleu! Se se oli
oikein päähän tuntuva todistus siitä, kuka tässä oikeassa on.
Fiks oli kaatunut maahan eikä puhunut sanaakaan. Hän oli saanut
ansionsa jälkeen. Heti läksivät Mr. Fogg, Mrs. Auda ja Passepartout
tullihuoneesta, hyppäsivät vuokravaunuihin ja olivat muutaman minuutin
kuluttua Liverpoolin asemahuoneella.
Phileas Fogg tiedusti, lähteekö piakkoin pikajunaa Lontooseen.
Kello oli nyt 2.40... Pikajuna oli lähtenyt 35 minuuttia sitten.
Phileas Fogg tilasi itselleen ylimääräisen junan.
Nopeakulkuisia vetureja oli useampiakin valmiina, mutta säännön mukaan
ei ylimääräinen juna saanut lähteä ennen kello kolmea.
Kello 3 läksikin Phileas Fogg kumppaneinensa Lontooseen päin luvattuaan
kuljettajalle hyvän palkinnon.
Hänen tuli ennättää viidessä ja puolessa tunnissa Liverpoolista
Lontooseen -- mikä olisikin mahdollista, ellei muita junia kulkisi. --
Mutta kun arvoisa gentlemanni tuli Lontoon asemalle, niin näyttivät
kaikki kellot Lontoon torneissa kymmentä vailla yhdeksän.
Phileas Fogg oli siis myöhästynyt 5 minuuttia.
Hän oli menettänyt vedon.