Matka Tyynen valtameren poikki.
Helppo on ymmärtää, mitä oli tapahtunut Shanghain tultua näkyviin.
"Tankadere'n" hätämerkki oli huomattu Jokohaman laivalla. Kapteeni,
nähtyään samalla hätälipun, oli laskenut kutteria kohti. Heti sen
jälkeen oli Phileas Fogg maksanut "Tankadere'n" laivurille sovitun
palkan, ja niin oli John Bunsby pistänyt taskuunsa 550 puntaa. Herra
Fogg, Auda rouva ja Fiks olivat sitten nousseet höyrylaivaan, joka
jatkoi matkaansa Jokohamaan.
Tultuaan marraskuun 14 p:nä aamulla määrättynä aikana Jokohamaan oli
Mr. Fogg heti mennyt "Carnatic'ille" ja saanut siellä kuulla Mrs. Audan
isoksi iloksi -- kenties omaksi ilokseen myöskin, vaikkei hän sitä
osoittanut -- että Passepartout tosiaankin oli edellisenä päivänä
tullut Jokohamaan.
Phileas Fogg, jonka oli illalla lähdettävä matkalle San Fransiskoon,
oli paikalla mennyt haeskelemaan palvelijaansa. Mutta turhaan hän kävi
sekä Englannin että Ranskan konsulivirastoissa. Käveltyään itsensä
viimein uuvuksiin Jokohamaa ristiin rastiin Passepartout'ia etsiessään
ei hän enää osannut paljon toivoakaan löytävänsä häntä; mutta silloin
sattuma tahi kenties jonkinlainen aavistus saattoi hänet Batulcarin
teatteriin. Hän ei olisi suinkaan voinut tuntea palvelijaansa tuossa
kummallisessa puvussa, mutta Passepartout sen sijaan tunsi isäntänsä
aivan hyvin, ja hänet huomattuaan hän ei malttanut olla liikahtamatta;
sentähden katosi tasapaino, pyramidi hajosi ja -- mitä sitten tapahtui,
se jo tiedetään.
Passepartout sai nyt Mrs. Audalta kuulla, kuinka he olivat tulleet
Hongkongista Jokohamaan ja kuinka heillä oli ollut seurassa eräs herra
Fiks.
Kuultuaan Fiksin nimen ei Passepartout ollut tietääksensäkään. Hän ei
katsonut vieläkään sopivaksi kertoa isännälleen kohtauksestansa
poliisimiehen kanssa. Passepartout pyysi vain anteeksi sitä, että oli
vahingossa pyörtynyt oopiumista eräässä polttohuoneessa.
Mr. Fogg kuunteli tätä kertomusta sanaakaan sanomatta; sitten hän antoi
palvelijallensa rahaa sopivampain vaatteiden hankkimiseksi. Tunnin
kuluttua tulikin ranskalainen takaisin, ja silloin oli nenä jo poissa
ja siivet samoin, eikä enää mikään muistuttanut Tingu jumalan
kumartajasta.
Postilaiva, joka kulki Jokohamasta San Fransiskoon, oli "Pacific Mail
Steam Company" yhtiön oma ja nimeltään "General Grant". Tämä oli iso
pyörälaiva, 2,500 tonnin vetoinen, kauniisti rakennettu ja
pikakulkuinen. "General Grant'illa" oli kolme mastoa, joiden purjeet
hyvällä tuulella suuresti edistivät höyryn työtä. Suunnaton viputanko
nousi ja laski kannen yläpuolella, toisessa päässään sylinterin mäntä,
toisessa tanko, joka siirsi suoraviivaisen liikkeen pyöriväksi ja
liittyi välittömästi rattaitten akseliin. Kulkien kaksitoista
peninkulmaa tunnissa viipyi se ainoastaan 21 päivää Japanin ja Amerikan
välillä. Phileas Foggilla oli siis syytä toivoa ennättävänsä joulukuun
2 p:nä San Fransiskoon, 11 p:nä New-Yorkiin ja 20 p:nä Lontooseen,
joten hän pääsisi perille muutamia tunteja ennen määrättyä aikaa.
Laivassa oli paljon matkustajia, englantilaisia, useita amerikkalaisia,
niin myös koko siirtokunta Amerikkaan lähteviä kiinalaisia ja joukko
upseereja indialaisesta armeijasta, jotka käyttivät loma-aikaa maan
ympäri kulkemiseen.
Merellä ei tapahtunut mitään erinomaista. Isojen rattaittensa ja
mahtavain purjeittensa kannattamana keikkui laiva sangen vähän. Tyyni
valtameri kantaa kunnialla nimeänsä. Mr. Fogg oli yhtä tyyni ja yhtä
harvapuheinen kuin ennenkin. Nuori rouva tunsi entistä enemmän
kiintymystä häneen, ja tämä kiintymys oli jotakin muuta kuin pelkän
kiitollisuuden vaikuttamaa. Tuo äänetön ja pohjaltaan ylevämielinen
olento herätti hänessä hänen tietämättänsäkin tunteita, joista toisella
ei kumminkaan näkynyt olevan vihiä vähääkään.
Mrs. Auda harrasti muuten lämpimällä innolla herra Foggin matkan
tarkoitusta. Kaikki pienimmätkin esteet herättivät hänessä
rauhattomuutta. Usein hän puheli Passepartout'in kanssa, joka kyllä
rivien välitse osasi lukea, mitä hänen sydämessään liikkui. Ja
ranskalainen puolestaan ei lakannut kiittelemästä isäntänsä hyviä
avuja, vilpittömyyttä, auliutta, arvokkaisuutta, ja sitten hän lohdutti
Mrs. Audaa matkan päättymisestä. Hän sanoi, että vaikein osa tehtävätä
on jo selän takana, kun kerran oli päästy kummallisista Kiinan ja
Japanin maista, että nyt tullaan sivistyneihin maihin, ja että matkat
rautateitse San Fransiskosta New-Yorkiin ja laivalla New-Yorkista
Lontooseen ovat viimeiset vaihteet tässä matkassa maailman ympäri.
Yhdeksän päivää Jokohamasta-lähdön jälkeen oli Phileas Fogg tehnyt
ummelleen puolet matkaa maapallon ympäri.
"General Grant" kulki nimittäin marraskuun 23 p:nä 180:nnen
puolipäiväpiirin yli, jonka vastapuolella siis on Lontoo.
Kahdeksastakymmenestä päivästä oli Mr. Fogg tosin käyttänyt 52, joten
jäljellä oli vain 28 päivää. Mutta huomattava on, että herra Fogg,
ollessaan, puolipäiväpiirittäin lukien, vasta puolimatkassa, oikeastaan
jo oli kulkenut kaksi kolmannesta matkastansa. Muistettakoon nuo mutkat
Lontoosta Adeniin, Adenista Bombayhin, Kalkuttasta Singapuriin,
Singapurista Jokohamaan! Jos hän poikkeamatta olisi kulkenut 50:nettä
leveyspiiriä myöten, jolla Lontoo on, ei olisi matka ollut kuin noin 12
tuhatta peninkulmaa; mutta kun kulkuyhdistykset eivät ole järjestetyt
aina leveyspiirin mukaan, täytyi Phileas Foggin matkustaa enemmän kuin
26 tuhatta peninkulmaa, ja näistä oli hän marraskuun 23 p:nä jo
kulkenut lähes 17,500. Mutta nyt oli matka esteetön, eikä Fikskään
ollut enää hämmennystä tekemässä.
Marraskuun 23:s tuotti Passepartout'ille erityisen ilon. Lukija
muistanee, että tuo itsepäinen oli tahtonut pidättää kellonsa Lontoon
horisontin mukaan ja luuli, että kaikki muut kellot maailmassa kävivät
väärin. Eikös sitten ollut hänellä syytä iloita, kun hän nyt,
marraskuun 23 p:nä, huomasi kellonsa pitävän yhtä laivan kronometrin
kanssa?
Hän oli riemuissansa, sehän on arvattava. Hän olisi kernaasti tahtonut
tietää, mitähän muka Fiksillä nyt olisi ollut sanomista.
-- Semmoinen pahus, -- sanoi hän itsekseen, -- lateli mulle jos jotakin
sekasotkua puolipäiväpiireistä, auringoista ja kuista! Tosiaankin, jos
mokoma mies saisi tehdä mielensä mukaan, niin kylläpä ajanluvun laita
maailmassa olisi niin ja näin. Olenpa varma, että aurinko viimeinkin
päättää nousta ja laskea minun kelloni mukaan!...
Passepartout ei tiennyt sitä, että jos hänen kellossansa olisi ollut
merkittyinä kaikki vuorokauden 24 tuntia, kuten italialaisissa
kelloissa, niin ei hänellä olisi ollut vähääkään riemastumisen syytä,
sillä kun laivan kellot osoittivat kello 9 a.p., olisi hänen kellonsa
näyttänyt kello 9 illalla, s.o. kello 21 puoliyön jälkeen, sillä juuri
niin iso on erotus ajassa Lontoon ja 180:nnen puolipäiväpiirin välillä.
Mutta vaikkapa Fiks olisi pystynytkin selittämään tätä pelkästään
fyysillistä seikkaa, ei Passepartout ainakaan olisi pystynyt sitä
käsittämään, ei ainakaan uskomaan. Ja sitäpaitsi, jos salapoliisi olisi
tullut tässä tuokiossa hänen näkyviinsä, niin olisi Passepartout
epäilemättä ryhtynyt keskusteluihin hänen kanssaan aivan toisenlaisista
asioista ja ihan toisella tavalla.
Mutta missä oli nyt Fiks?
Hän oli kuin olikin "General Grant'illa".
Jokohamaan tultua oli Fiks suoraa päätä mennyt Englannin konsulin luo.
Siellä hän viimeinkin oli saanut tuon vangitsemiskäskyn, joka oli
kulkenut hänen perässänsä Bombaysta saakka, ollen nyt jo 40 päivää
vanha. Vangitsemiskäsky oli lähetetty hänen nimellensä Hongkongista
juuri höyrylaivalla "Carnatic", jossa hänen oli luultu olevan. Harmitti
häntä kovastikin nyt! Vangitsemiskäskystä ei täällä enää ole mitään
hyötyä, sillä herra Fogg oli jo lähtenyt pois Englannin alueilta! Nyt
ei häntä saa kiinni muuten kuin luovutuskirjalla.
-- Olkoon menneeksi! -- arveli Fiks päästettyään ensimmäiset vihansa
puuskat valloilleen. -- Vangitsemiskäsky ei kelpaa täällä; kelpaahan se
ainakin Englannissa. Tuo konna näkyy aikovan palata isänmaahansa,
luullen pettäneensä poliisin. Äläs huoli! Minä seuraan häntä aina sinne
saakka! Mitä rahoihin tulee, niin suokoon taivas, että niitä edes
vähänkin olisi jäljellä! Mutta matkakulunkeihin, palkintoihin,
takaukseen, sakkoihin, norsun ostoon ja jos jonkinlaisiin menoihin on
hän jo kuluttanut kuudetta tuhatta puntaa! No niin, onhan pankilla
rahoja.
Fiks astui "General Grant'iin". Hän oli siellä Mr. Foggin ja Mrs. Audan
tullessa laivalle. Isoksi ihmeeksensä hän tunsi Passepartout'inkin
hänen kummallisessa, japanilaisessa puvussaan. Fiks lymysi heti
kajuuttaansa välttääkseen tukalata selitystä, joka jälleen olisi
pilannut koko asian. Väkeä kun oli laivalla paljon, toivoi Fiks
saattavansa olla salassa vihaiselta ystävältään, mutta äkkiäpä hän
eräänä päivänä sattui ihan Passepartout'in eteen.
Passepartout karkasi heti hänen kurkkuunsa sanaakaan sanomatta ja
suureksi huviksi muutamille amerikkalaisille, jotka paikalla löivät
vetoa, kumpiko voittaa. Salapoliisi rukka sai kestää siinä tuiman
tuiverruksen, joka selvästi osoitti, ettei englantilainen boksaus maksa
mitään ranskalaisen rinnalla.
Löylytettyään ystävänsä tunsi Passepartout helpotusta sydämessään. Fiks
nousi varsin viheliäisessä tilassa ja katsahtaen vastustajaansa sanoi:
-- Joko päättyi nyt?
-- Päättyi täksi kertaa.
-- Minulla on jotakin sanomista teille...
-- Joko ma?...
-- Asia koskee teidän isäntäänne.
Salapoliisin kylmäverisyys oudostutti Passepartout'ia. He menivät
kokkaan ja istahtivat sinne.
-- Olen nyt saanut saunan, -- sanoi Fiks. -- Hyvä. Semmoista odotinkin.
Mutta kuulkaas nyt. Aina tähän hetkeen saakka olen ollut Mr. Foggin
vihamies; nyt olen hänen puolellansa.
-- Vai niin, joko viimeinkin? -- huudahti Passepartout. -- Joko
viimeinkin myönnätte hänen olevan rehellisen miehen?
-- En, -- vastasi Fiks tyynesti, -- minun mielestäni hän aina vaan on
konna ... no mutta antakaa jo helkkarissa minun puhua suuni puhtaaksi.
Niin kauan kuin herra Fogg oli Englannin alueella, vaati etuni minua
pidättämään häntä, kunnes olisin saanut vangitsemiskäskyn. Minä tein
kaikki voitavani. Minä yllytin hänen kimppuunsa Bombayn papit, minä
juovutin teidät Hongkongissa, minä erotin teidät isännästänne, minä
laitoin niin, että hän myöhästyi Jokohaman laivalta.
Passepartout kuunteli nyrkit sojossa.
-- Nyt näkyy Mr. Fogg palajavan Englantiin, -- jatkoi Fiks. -- Tehköön
niin; minä seuraan häntä. Mutta sen sijaan että tähän saakka olen
koettanut laittaa esteitä hänen tiellensä, olen tästä puolin yhtä
innokkaasti koettava poistaa niitä. Toimeni on siis muuttunut, niinkuin
huomaatte, sillä etuni vaatii nyt sitä. Sanon vielä vain, että teillä
ja minulla on samat edut valvottavina, sillä vasta Englannissa saatte
tietää, oletteko pahantekijän vai rehellisenkö miehen palveluksessa.
Passepartout oli tarkkaan kuunnellut Fiksin puhetta ja oli vakuutettu
siitä, ettei Fiks vilpistellyt.
-- Olemme siis ystäviä? -- kysyi Fiks.
-- Ystäviä emme ole, -- vastasi Passepartout, -- mutta liittolaisia
olemme, olemme niinkin. Mutta muistakaa se: jos huomaan teissä
kavaltamisen yritystäkään, niin minä väännän teiltä niskat nurin.
-- Päätetty mikä päätetty, -- vastasi poliisimies tyynesti.
Yhdentoista päivän kuluttua, joulukuun 3 p:nä, laski "General Grant"
San Fransiskon satamaan.
Mr. Fogg ei ollut voittanut eikä kadottanut yhtäkään päivää.