Passepartout huomaa, että toisellakin puolen maailmaa on rahaa tarvis.
Höyrylaiva "Carnatic", lähdettyänsä Hongkongista marraskuun 7 p:nä
kello puoli 7 illalla, kiiti täysin höyryin Japania kohti, mukanaan
täysi lasti tavaroita ja matkustajia. Kaksi kajuuttaa perällä oli
tyhjänä, nimittäin ne, jotka oli tilattu Mr. Foggin lukuun.
Seuraavana aamuna saivat matkustajat kokassa ihmeeksensä nähdä erään
matkustajan, kalpeana, riutuneena, tulevan kannelle toisen luokan
kajuutasta ja hoiperrellen menevän istahtamaan pelastusveneen laidalle.
Tämä mies oli Passepartout itse omassa persoonassaan. Hänen oli käynyt
seuraavalla tavalla.
Heti Fiksin mentyä polttohuoneesta ulos olivat palvelijat nostaneet
hervottoman Passepartout'in muiden makaavain viereen. Mutta kolmen
tunnin kuluttua oli Passepartout, jota unissakin oli vaivannut eräs
ajatus, herännyt ja koetti torjua itsestään oopiumin huumaavaa
vaikutusta. Ajatus, että hän oli huonosti täyttänyt velvollisuutensa,
sai hänet selville. Hän läksi vuoteeltaan, hoiperrellen ja seinistä
pidellen; monasti hän kaatuikin, mutta nousi jaloilleen jälleen,
pyrkien vaistoperäisesti ulos. Kadulle päästyään hän kuni houreissaan
huusi: <i>Carnatic! Carnatic!</i>
Postilaiva oli valmiina lähtöön. Passepartout'illa oli enää muutama
askel jäljellä. Hän kulki hoiperrellen pitkin rantalautaa ja kaatui
tunnottomana laivan kokkaan, samassa kuin "Carnatic'in" köydet
päästettiin irti.
Muutamat merimiehet, tottuneina tuommoista näkemään, kantoivat mies
paran toisen luokan kajuuttaan, jossa Passepartout heräsi vasta
seuraavana aamuna, 150 peninkulman päässä Kiinan rannasta.
Hän nousi kannelle, jossa raikas aamuilma selvitti kokonaan hänen
päänsä. Hän rupesi kokoamaan ajatuksiansa, vaikka se olikin kovin
vaikeata. Viimein hän muisti, mitä oli tapahtunut edellisenä iltana,
muisti Fiksin puheet ja polttohuoneen.
-- Nähtävästikin olin minä täydessä humalassa, -- puheli hän itsekseen.
-- Mitähän nyt Mr. Fogg sanoo? Mutta kaikissa tapauksissa en ole
päästänyt höyrylaivaa käsistäni, ja sehän on pääasia.
Sitten hän ajatteli Fiksiä.
-- No niin, siitä peijakkaasta on nyt päästy, luullakseni, ja tuskinpa
mies viimeisten puheittensa jälkeen olisi uskaltanut tullakaan meidän
kanssamme samalle laivalle. Poliisimies, salapoliisi vainoaa isäntääni,
jota syytetään varkaudesta! Hullutuksia! Mr. Fogg on yhtä paljon varas
kuin minä murhamies!
Mutta puhuisiko hän nyt kaikki isännälleen? Sopiiko hänelle ilmoittaa,
mikä mies Fiks oikeastaan on? Eiköhän ole paras odottaa, kunnes tullaan
Lontooseen, ja sitten kertoa, kuinka poliisimies oli seurannut häntä
ympäri maailman, ja naureskella hänen kanssaan koko jutulle? Niin, se
se kai parasta on! Kaikissa tapauksissa on asiata tarkoin miettiminen.
Ensimmäisenä tehtävänä nyt on tavata Mr. Fogg ja pyytää häneltä
anteeksi huonoa käytöstä.
Passepartout laskeutui alas. Meri aaltoili, ja laiva heilui pahasti.
Kunnon Passepartout ei ollut vielä oikein luja jaloiltansa, mutta pääsi
kumminkin mitenkuten peräkannelle. Siellä ei näkynyt yhtään ihmistä,
joka edes olisi ollut hänen isäntänsä tai Mrs. Audan näköinenkään.
-- No niin, -- ajatteli hän, -- Mrs. Auda makaa vielä kaiketikin, ja
Mr. Fogg on löytänyt vistitovereita ja tapansa mukaan...
Passepartout meni alas salonkiin, mutta Mr. Foggia ei ollut sielläkään.
Passepartout kysyi silloin perämieheltä, missä herra Foggin kajuutta
on. Mutta perämies ei sanonut sennimistä matkustajaa olevan laivalla
lainkaan.
-- On kyllä, -- sanoi Passepartout, -- kookas mies, harvapuheinen,
mukanaan nuori rouva.
-- Rouvasväkeä ei ole laivalla yhtään sielua, vastasi perämies. --
Tuoss' on teille matkustajain luettelo. Katsokaa itse.
Passepartout luki luettelon... Mr. Foggin nimeä siinä ei ollut.
Jo musteni hänen silmissänsä. Äkkiä johtui jotakin hänen mieleensä.
-- Kuulkaas, -- sanoi hän, -- onkos tämän höyrylaivan nimi tosiaankin
"Carnatic"?
-- On niinkin, -- vastasi perämies.
-- Ja matkalla Jokohamaan?
-- Sinne juuri.
Passepartout oli ensin luullut erehdyksestä joutuneensa toiselle
laivalle. Mutta "Carnatic'illa" hän sittenkin oli kuin olikin, ja
varmaa oli sekin, ettei hänen isäntäänsä ollut laivalla.
Passepartout vaipui tuolille. Äkkiä hänelle selveni kaikki. Hän muisti,
että "Carnatic'in" lähtöaika oli siirretty aikaisemmaksi, että hänen
olisi pitänyt ilmoittaa se isännälleen, mutta oli jättänyt sen
tekemättä. Siis juuri hänen tähtensä Mr. Fogg ja Mrs. Auda olivat
myöhästyneet.
Hänen syynsä se oli, mutta vielä enemmin tuon konnan, joka oli
juottanut hänet humalaan, erottaakseen palvelijan hänen isännästään ja
saadakseen pidätetyksi tämän Hongkongissa. Nyt vasta Passepartout
ymmärsi salapoliisin vehkeet. Ja nyt Mr. Fogg -- perikatonsa partaalla,
vetonsa menettänyt, kiinniotettu, kenties vankeudessa!... Passepartout
repi tukkaansa tuskissaan. Mutta annas, että Fiks vielä kerran joutuu
hänen kynsiinsä, niin sitä tilintekoa!
Ensimmäisten puuskain mentyä ohitse Passepartout vähitellen tyyntyi ja
alkoi harkita tilaansa. Tämä ei suinkaan ollut kadehdittava. Hän oli
nyt matkalla Japaniin. Sinne hän kyllä tulee, mutta mitenkäs sieltä
pois pääsee? Rahaa ei penniäkään! Matka laivalla oli kumminkin jo
ennakolta maksettu, samoin ruoka. Vielä oli hänellä viisi tai kuusi
päivää aikaa miettiä ja tehdä päätöksensä. Kylläpä söi ja joi poika
kelpo lailla. Hän söi isäntänsä puolesta, Mrs. Audan puolesta, omasta
puolestaan. Hän söi ikäänkuin olisi Japani erämaa, jossa ei ole ruokaa
rahtuakaan.