Yhtä ja toista matkalla Singapurista Hongkongiin.
Sen koommin Passepartout ja salapoliisi tapasivat hyvin usein toisensa;
mutta Fiks pysytteli hänestä erillänsä eikä edes yrittänytkään
puuttumaan pakinoihin. Ainoastaan pari kertaa hän näki Mr. Foggin, joka
kernaasti oleskeli "Rangoon'in" isossa salongissa, joko seurustellen
Mrs. Audan kanssa tahi pelaten vistiä totuttuun tapaansa.
Passepartout oli ruvennut tarkoin miettimään tuota kummallista
kohtausta, joka jälleen oli tuonut Fiksin heidän joukkoonsa. Rupeaahan
ihminen vähemmästäkin kummastelemaan. Tuo todellakin rakastettava ja
lempeä herra kohdataan ensin Suezissa, sitten hän nousee "Mongolialle",
astuu maihin Bombayssa sanoen jäävänsä sinne, sitten hän ilmestyy
"Rangoon'illa", matkalla muka Hongkongiin, sanalla sanoen ihan Mr.
Foggin kintereillä, -- kuinkahan semmoisen miehen laita oikeastaan
onkaan? Hyvin kummallista se vain on. Mitä hän oikeastaan aikonee?
Passepartout oli valmis panemaan vetoon tohvelinsa -- ne hänellä vielä
olivat jäljellä -- että Fiks lähtee Hongkongista samassa kuin hekin ja
luultavasti samassa laivassakin.
Mutta vaikkapa Passepartout olisi arvellut ja ajatellut ikänsä kaiken,
ei hän sittenkään olisi voinut arvata, mikä toimi Fiksillä oikeastaan
oli. Ei hänen mieleensä kuuna päivänä olisi johtunut, että Phileas
Foggia ajetaan takaa kuin varasta. Mutta kun ihmisluonto pyrkii
selittelemään kaikkea, niinpä Passepartout'inkin äly äkkiä välähti, ja
nyt hän osasi selittää, miksikä se Fiks alinomaa on mukana. Eikä tuo
selitys niin aivan mahdoton ollutkaan. Hänen mielestään ei Fiks ollut
eikä voinut ollakaan muu kuin salainen asiamies, jonka Mr. Foggin
toverit Reform-Clubissa olivat lähettäneet pitämään silmällä, että
matka maan ympäri tapahtuu säännöllisesti, aivan matkaohjelman mukaan.
-- Niin se on, niin se on ihan varmaan! -- huudahteli kunnon
ranskalainen itsekseen myötäänsä, oikein ylpeänä tarkasta älystänsä.
-- Hän on vakooja, jonka nuo herrat ovat lähettäneet meidän
kintereillemme. Jotenkin halpamaista sentään! Vakoilla salaisesti
sellaista rehellistä, suoraa miestä kuin Mr. Foggia. Älkääs huoliko,
hyvät herrat siellä Reform-Clubissa! Tämä käy teille kalliiksi!
Passepartout oli iloissansa keksinnöstänsä, mutta päätti kummikin olla
puhumatta sanaakaan isännälleen, peläten hänen tuntevan itsensä
loukatuksi tästä toveriensa epäluulosta. Passepartout päätti samalla
myös vähän pistellä tuontuostakin Fiksiä sopivassa tilaisuudessa
sopivalla tavalla.
Keskiviikkona lokakuun 30 p:nä illan suussa laski "Rangoon" ahtaaseen
Malakka-salmeen, joka erottaa samannimisen niemen ja Sumatran saaren
toisistaan. Kauniit, vuoriset pikku saaret estivät kumminkin näkemästä
itse pääsaarta.
Seuraavana aamuna kello 4 "Rangoon" poikkesi Singapurin satamaan,
ennätettyään sinne puolta päivää aikaisemmin kuin säädetty oli.
Täällä oli otettava hiiliä.
Phileas Fogg kirjoitti matkakirjansa voittopalstaan puoli päivää ja
astui tällä kertaa maihin Mrs. Audan kanssa, joka oli sanonut kernaasti
tahtovansa kävellä jonkun tunnin.
Fiks, epäillen Foggin jok'ainoata askelta, seurasi salaa perässä.
Passepartout nauroi sydämensä pohjasta, nähdessään Fiksin vehkeet, ja
meni tavallisille ostoksilleen.
Singapurin saari ei ole iso eikä suurenmoinen nähdä. Vuoria siinä ei
näe ollenkaan. Kaikessa lakeudessaan on se kumminkin varsin soma.
Se on kuin komea puisto, jossa kauniita teitä risteilee. Sievät vaunut,
edessä pari komeata hevosta, joita on tuotu maahan Uudesta Hollannista,
kiidättivät Mrs. Audaa ja Phileas Foggia tuuhealatvaisten palmujen ja
hedelmöiväin neilikkapuiden siimeksessä. Euroopassa tavallisten
orapihlajain sijassa oli täällä aitoina pippuripensaita. Saagopalmuja,
kookospalmuja, suuria monihaaraisia sananjalkoja vaihteli myötäänsä
tässä troopillisessa kasvistossa; muskottipuut täyttivät ilman hyvällä
hajullaan. Ketteriä, irvisteleviä apinoita ei puuttunut metsistä,
kenties ei tiikereitäkään dshungleista. Saattaa oudoksua, ettei näitä
ahnaita ja julmia petoja ole saatu sukupuuttoon hävitetyiksi näin
pieneltä saarelta, mutta asia onkin se, että ne tulevat Malakkasta
uiden salmen yli.
Ajeltuaan vaunuissa ympäristöillä kaksi tuntia palasivat Mrs. Auda ja
hänen suojelijansa -- joka oli katsellut ympärilleen, näkemättä
kumminkaan mitään -- takaisin kaupunkiin. Tämä on sekava ryhmä
huononpäiväisiä taloja viehättäväin puistojen suojassa, joissa kasvaa
leipähedelmiä, ananaseja ja muita ihania hedelmiä.
Kello 10 he palasivat laivalle. Koko ajan oli Fiks heidän
huomaamattansa seurannut heitä; hänenkin oli täytynyt kuluttaa rahoja
vaunujen vuokraamiseen.
Passepartout odotteli heitä "Rangoon'in" kannella. Kunnon palvelija oli
ostanut muutamia tusinoita leipähedelmiä, mustanruskeita päältä ja
tulipunaisia sisästä. Nämä hedelmät ovat herkkusuille oikeata
nautintoa. Passepartout tunsi olevansa onnellinen saadessaan tarjota
niitä Mrs. Audalle ja sai häneltä mitä sulimmat kiitokset.
Kello 11 oli "Rangoon" saanut hiiliruumansa täyteen; köydet päästettiin
irti, ja jonkun tunnin kuluttua olivat Malakka-niemen vuoret kadonneet
näkyvistä, tuon saman niemen, jonka metsissä tavataan maailman
komeimpia tiikereitä.
Singapurista on noin 1,300 peninkulmaa Hongkongiin, joka on pieni
englantilainen alue Kiinan rannalla. Phileas Foggin tuli kulkea tämä
matka korkeintaan kuudessa päivässä ennättääkseen höyrylaivalle, joka
Hongkongista oli lähtevä Jokohamaan, Japanin etevimpään satamaan,
marraskuun 6 päivänä.
"Rangoon" oli kovassa lastissa. Singapurista oli tullut koko joukko
uusia matkustajia: hinduja, ceylonilaisia, kiinalaisia, malaijilaisia,
portugalilaisia, kaikki enimmäksi osaksi toisen luokan matkustajia.
Ilma oli tähän saakka ollut hyvin kaunis, mutta nyt, viimeisellä kuun
neljänneksellä, se muuttui. Meri rupesi pauhaamaan. Tuuli puhalsi
toisinaan hyvinkin vinhasti, mutta onneksi kaakkoisesta, niin että
laiva vain kulki sitä pikemmin. Hyvällä tuulella nostatti kapteeni
purjeet. "Rangoon" oli taklattu prikiksi; ja kun tuuli oli paisuttanut
märssy- ja mesanipurjeet ja sitäpaitsi höyrykin teki tehtäväänsä, niin
edistyi "Rangoon'in" matka hyvin joutuisasti. Sillä tavoin kuljettiin
Anamin ja Kochin-Kiinan ohitse lyhyessä ja varsin rasittavassa
aallokossa.
Mitä uhkaavammaksi ilma muuttui, sitä suurempaa varovaisuutta oli
noudattaminen; välistä täytyi kulkea puolella koneella. Täten
meni aikaa hukkaan, mikä ei kumminkaan näkynyt Phileas Foggia
pahoittavan. Passepartout oli kovin harmissaan. Kapteenissa oli vika,
koneenkäyttäjässä oli vika, yhtiössä oli vika; sanalla sanoen kaikki,
jotka tässä työntäyvät matkustajia kuljettamaan, kaikki ne hän olisi
kernaasti lähettänyt menemään niin pitkälle kuin tietä piisaa. Hänen
malttamattomuuttansa lisäsi kaiketi myös kaasuliekki, joka aina vaan
paloi hänen maksullansa talossa Saville-row'in varrella.
-- Teillä on kaiketi hyvin kova kiire Hongkongiin? -- kysäisi
salapoliisi kerran Passepartout'ilta.
-- Kova on, -- vastasi Passepartout.
-- Mr. Foggilla on siis kiire päästäkseen höyrylaivassa Jokohamaan?
-- Hirveän kiire.
-- Te siis aina vaan uskotte tuota matkaa maan ympäri?
-- Lujasti uskon; entäs te, monsieur Fiks?
-- Min'en usko sitä.
-- Lystikäs veitikka! -- vastasi Passepartout ja iski silmää niin
peräti viekkaasti.
Tämä saattoi Fiks paran ymmälle. Tuo "veitikka" teki hänet
rauhattomaksi, hän ei osannut sanoa miksi. Olisikohan ranskalainen mitä
arvannut? Fiks ei tiennyt mitä ajatella. Eihän hänen ammatistaan
tiennyt kukaan muu kuin hän itse. Mitenkä Passepartout olisi siitä
vihiä saanut? Mutta sittenkin hän oli noilla sanoillaan jotain
tarkoittanut.
Kunnon Passepartout meni toisen kerran vielä pitemmälle, sillä hän ei
malttanut olla puhumatta.
-- Kuulkaas, monsieur Fiks, --- sanoi hän juonikkaasti, -- kun nyt
tullaan Hongkongiin, niin kohtaakos meitä se kova onni, että te jätätte
meidät?
-- Enpä tiedä, -- vastasi Fiks nolona, -- kenties...
-- Voi sentään, -- sanoi Passepartout, -- olisipa suuri onni meille,
jos te tulisitte mukaan; sillä näettekös, kun laivayhtiön asiamies on
mukana, niin ei uskalleta matkalla kuhnailla. Tehän läksitte Bombayhin
asti vain, ja nyt olette pian Kiinassa! Amerikkaan ei ole Kiinasta enää
pitkä matka, ja Amerikasta Eurooppaan on vain yksi askel.
Fiks katseli tarkastellen ranskalaista, jonka kasvoissa kuvastui
erinomainen lystillisyys, niin että salapoliisikin rupesi nauramaan.
Mutta Passepartout, kerran vauhtiin päästyänsä, kysäisi, ansaitseeko
hän muka paljonkin ammatissaan.
-- Paljon ja vähän, -- vastasi Fiks silmäänsäkään räpäyttämättä. --
Toisinaan käyvät asiat hyvin, toisinaan huonosti; itse toki en
matkojani maksa, senhän ymmärrätte.
-- Ymmärrän, ymmärrän niin vietävän hyvin, -- sanoi Passepartout ja
nauroi oikein sydämen pohjasta.
Siihen puhe loppui. Fiks meni kajuuttaansa ja rupesi miettimään.
Nähtävästi oli hänen ammattinsa saatu ilmi. Tavalla tai toisella oli
ranskalainen saanut tietää hänen olevan salapoliisin. Mutta oliko hän
ilmoittanut sen isännällensäkin? Oliko palvelija osallinen isäntänsä
rikoksessa vai eikö? Oliko salaisuus saatu ilmi ja niinmuodoin koko
asia hukassa? Salapoliisi vietti monta pulmallista hetkeä: milloin
luuli hän, että kaikki oli hukassa, milloin hän toivoi, ettei Foggilla
itsellään ole asiasta mitään tietoa. Lopulta Fiks parka ei tiennyt mitä
ajatella.
Hän rauhoittui kumminkin pian jälleen ja päätti puhua asiansa suoraan
Passepartout'ille. Ellei kaikki ole kunnossa Foggin vangitsemista
varten Hongkongissa, ja jos Fogg tosiaankin rupeaa tekemään lähtöä
sieltäkin, niin silloin Fiks puhuu kaikki Passepartout'ille. Palvelija
saattaa olla osallinen varkaudessa -- ja silloin on kaikki hukassa;
tahi on hän syytön -- ja silloinhan hänen oma etunsa vaatii häntä
jättämään varkaan oikeuden käsiin.
Sillä kannalla oli asia näiden kahden välillä, ja heidän yllänsä
liihoitteli Phileas Fogg majesteetillisen kylmäverisyytensä siivillä.
Hän vain jatkoi rataansa maan ympäri huolimatta vähääkään muista
ympärillään olevista taivaankappaleista.
Lähistöllä oli kumminkin kiertotähti, jonka olisi luullut saaneen
aikaan, niinkuin astronomit sanovat, joitakin häiriöitä tämän
gentlemannin sydämessä. Mutta ei! Mrs. Audan viehättävät sulot eivät
tehneet häneen mitään vaikutusta, Passepartout'in suureksi ihmeeksi. Ja
jospa mainittu kiertotähti olisi vaikuttanutkin joitakin häiriöitä
Fogg-tähden kulussa, niin olisi niitä ollut vaikeampi laskea kuin itse
Uranuksen häiriöitä, joitten avulla kumminkin Neptunus löydettiin.
Niin, siinä alituinen kummastelun aihe Passepartout'ille, joka tuon
nuoren rouvan silmissä luki niin paljon kiitollisuutta hänen isäntäänsä
kohtaan! Ihan varmaan ei Phileas Foggilla ollut sydäntä sen enempää
kuin mitä on tarvis sankariksi tullakseen, mutta rakastuakseen -- ei!
Ei pieninkään seikka hänessä osoittanut, mitä hän paraasta päästä
mietiskeli näillä matkoillansa. Mutta Passepartout oli lakkaamatta
rauhatonna, peläten jonkun vastuksen kohtaavan.
Kerran hän seisoi nojaten koneruuman ympärillä olevaan rautaristikkoon
ja katseli mahtavan koneen liikkeitä. Äkkiä sattui aallokko kohottamaan
laivan perää niin korkealle, että propelli nousi vedenpinnan
yläpuolelle. Silloin hän näki varaventtiilin aukeavan ja höyryn
syöksyvän ulos ihan ilman aikojaan.
-- Mokomia hataroita henkireikiä! -- virkkoi hän harmissaan. -- Onkos
tämä muka kulkua! Senkin engelsmannit! Toisin on amerikkalaisten laita.
Kyllähän heiltä kattilat välistä kahdeksi lentää, mutta se vauhti, se
vauhti!