Herra Fiks ei näy ymmärtävänkään, mitä hänelle puhutaan.
"Rangoon", niitä "Peninsular and Oriental Company'n" postilaivoja,
jotka kulkevat Kiinan ja Japanin vesillä, oli rautainen propellialus,
1,770 tonnin vetoinen ja 400 hevosvoiman koneella varustettu. Se oli
yhtä nopeakulkuinen kuin "Mongolia", olematta kumminkaan niin komea.
Mrs. Audan ei ollutkaan siellä niin mukava olla kuin Phileas Fogg oli
toivonut. Mutta eihän tätä 3,500 peninkulman matkaa kestäkään kuin 11
tai 12 päivää, ja Auda rouva ei näkynyt olevan kovin vaatelias.
Ensimmäisinä päivinä tällä matkalla oppi Mrs. Auda tuntemaan Phileas
Foggia ja lausui useampia kertoja hänelle kiitollisuutensa.
Kylmäverinen gentlemanni kuunteli mitä suurimmalla tyyneydellä (siltä
ainakin näytti); ei ääni eikä käden viittauskaan osoittanut hänessä
pienintäkään liikutusta. Hän piti tarkkaa huolta, ettei nuorelta
rouvalta mitään puuttuisi. Määrättyinä hetkinä hän tuli rouvan luokse,
ellei juuri haastelemaan, niin ainakin kuuntelemaan. Hän osoitti Auda
rouvalle erinomaista kohteliaisuutta, mutta koneenomaisesti, ikäänkuin
ennakolta määrättyjen sääntöjen mukaan. Mrs. Auda ei oikein tiennyt
mitä ajatella, mutta Passepartout oli hänelle lyhyin piirtein kuvannut
isäntänsä omituisen luonteen. Hän oli kertonut suuren vedon pakottaneen
tämän gentlemannin matkustamaan maan ympäri. Rouva oli naurahtanut
tuota kuullessaan, mutta henkensä pelastajaa ei hän voinut muuta kuin
kunnioittaa sydämensä pohjasta.
Mrs. Auda vahvisti todeksi hindulaisen oppaan kertomuksen hänen
surullisesta kohtalostaan. Hän oli tosiaankin parsilaisten lahkoa, joka
on etevin Indian alkuasukkaista. Useat parsilaiset kauppamiehet ovat
koonneet isoja rikkauksia Indiassa pumpulikaupalla. Eräs heistä, sir
James Jejeebhoy, oli korotettu Englannin aatelissäätyyn, ja Mrs. Auda
oli sukua hänelle. Mainitun Jejeebhoyn serkku, Jejeeb, asui
Hongkongissa, ja hänen luokseen aikoi nyt nuori rouva matkustaa. Mutta
saako hän siellä turvaa ja apua? Sitä hän ei vielä varmaan tiennyt. Mr.
Fogg sanoi siihen, ettei hänen tarvitse olla ensinkään rauhaton; kyllä
hän, Fogg, pitää huolen siitä, että kaikki käy ihan matemaatillisesti,
-- niin juuri hän sanoi.
Ymmärsiköhän nuori rouva tuota hirmuista sanaa? Kukapa sen tietää? Se
vain on tietty, että hänen suuret silmänsä olivat kiinnitettyinä Mr.
Foggiin, nuo silmät, "kirkkaat kuin Himalaijan pyhät järvet". Mutta tuo
auttamattoman hidas Fogg ei näyttänyt olevan herkkä heittäymään pyhiin
järviin!
Matka kävi alussa erinomaisen hyvin. Ilma oli kaunis. Koko se osa tuota
suunnatonta merenpoukamaa, jota merimiehet sanovat "Bengalin syliksi",
oli hyvin edullinen höyrylaivan kululle.
Pian näkyi iso Andaman saaristo, jossa 2,400 jalkaa korkea
"Satulasarvi" niminen vuori jo kaukaa siintää purjehtijan silmään.
Höyrylaiva kulki aivan rannan lähitse, mutta saaren asukkaita, jotka
ovat papualaisia, raakoja ihmissyöjiä ja inhimillisen sivistyksen
alhaisimmalla asteella, ei näkynyt yhtään henkeä.
Saaria ilmaantui taivaan rantaan aina vähän perästä -- ihana näky!
Etupuolella suunnattomina metsinä palmuja, arekoja, bambuja,
muskotteja, teak-puita, jättiläismäisiä mimosoja, puunkorkuisia
sananjalkoja; perällä kohoilivat vuorten somat, sinervät ryhmät.
Rannikoilla lenteli lukemattomin laumoin noita kuuluisia pääskysiä,
joiden pesät ovat hienoimpia herkkuja Kiinan eli, kuten kiinalaiset
itse sanovat, taivaan valtakunnassa. Mutta pian olivat nämä Andaman
saariston vaihtelevat kuvat jääneet jäljelle, ja "Rangoon" kulki
nopeasti Malakka-salmea kohti, jonka kautta se oli laskeva ulos
Kiinanmeren ulapalle.
Mitä teki tällä välin salapoliisi Fiks, jonka kova onni oli pannut
kulkemaan maan ympäri? Kalkuttasta lähtiessään hän oli antanut
poliisilaitokseen sen määräyksen, että vangitsemiskäsky, kun se
viimeinkin on saapunut, lähetetään hänelle Hongkongiin. Sen tehtyään
hän oli puikahtanut "Rangoon'iin", niin ettei Passepartout häntä
huomannut, ja toivoi voivansa olla näkymättömissä hamaan Hongkongiin
asti. Tukalapa hänen olisi ollutkin ruveta selittelemään, mitenkä hän
muka oli laivalla, herättämättä epäluuloja Passepartout'issa, joka
luuli hänen jääneen Bombayhin. Hän toivoi kumminkin asianhaarain
muodostuvan niin, että hän jälleen uudistaa tuttavuutensa ranskalaisen
kanssa. Millä tavoin? Sen saamme pian nähdä.
Kaikki poliisimiehen toiveet olivat kiinnitetyt yhteen ainoaan kohtaan,
nimittäin Hongkongiin. Laiva pysähtyy kyllä Singapuriin, mutta niin
lyhyeksi aikaa, ettei hän ennätä siellä saada mitään aikaan.
Hongkongissa hänen pitää lopullisesti saada varas kiinni, sillä jos
tämä sielläkin pääsee hänen käsistään, niin sitten meni kaikki toivo
kuin tina tuhkaan.
Hongkong olikin viimeinen kaupunki englantilaisella alueella koko tällä
matkalla. Tultuansa kerran Kiinaan tai Japaniin tai Amerikkaan on
Phileas Fogg täydessä turvassa. Jos vain vangitsemiskäsky, joka
tosiaankin kulki Fiksin perässä, saapuu siksi Hongkongiin, niin siellä
Fogg ehdottomasti otetaan kiinni pitemmittä mutkitta. Mutta
Hongkongista lähdettyä eivät enää mitkään vangitsemiskäskyt auta.
Silloin tarvitaan luovutuskirja. Mutta sen hankkiminen on pitkällistä
ja monimutkaista, ja varas kyllä osaa sillä välin tehdä temppuja, jotka
hänen rauhaansa sopivat.
-- Siis, -- sanoi Fiks useita kertoja itsekseen, ikävystyen aikojansa
pienessä kajuutassaan, -- vangitsemiskäsky on Hongkongissa, ja silloin
teen tehtäväni; ellei sitä siellä ole, silloin tulee minun tavalla tai
toisella pidättää hänet siellä. Minun ei onnistunut Bombayssa; samoin
kävi Kalkuttassakin. Jos nyt vielä Hongkongissakin isken kirveeni
kiveen, niin silloin on mieheltä maine mennyt. Mutta, maksoi mitä
maksoi, sen täytyy onnistua. Vaan millä keinoin minä saan viivytetyksi
tuon pahuksen matkan, jos tulisi tarpeen?
Viimeisenä keinona päätti Fiks ilmoittaa koko asian Passepartout'ille,
sanoa hänelle, mimmoinen hänen isäntänsä on, jonka rikostoveri hän ei
varmaankaan ole. Arvattavasti Passepartout tämän kuultuansa rupeaa
pelkäämään joutuvansa itsekin samaan nuottaan ja käy hänen, Fiksin,
puolelle. Keino oli tosin hyvin uskallettu, jonka vuoksi siihen
ryhdytäänkin vasta ihan viimeisessä hädässä; muutoinhan saattaisi yksi
ainoa sana Passepartout'ilta hänen isännälleen tehdä koko asian
tyhjäksi.
Poliisimies oli tosiaankin pahoilla mielin; mutta silloinpa Mrs. Audan
läsnäolo laivalla Phileas Foggin ja Passepartout'in seurassa antoi
hänelle aihetta uusiin suunnitteluihin.
Kuka tämä nainen on? Miten hän on joutunut Foggin seuraan? He olivat
nähtävästi kohdanneet toisensa Bombayn ja Kalkuttan välillä. Mutta
millä kohdalla? Sattumako se noin oli heidät matkalla yhteen liittänyt?
Kenties oli Phileas Foggin matkalla Indian halki tarkoituksenakin
kohdata tämä viehättävä nainen? Sillä viehättävä hän oli. Fiks oli
huomannut sen katsellessaan häntä Kalkuttan oikeussalissa.
Fiks ajatteli sinne ja tänne. Viimein johtui hänen mieleensä, että
tässä lienee tapahtunut joku luvaton karkaaminen, toisin sanoen naisen
ryöstö. Niin, kyllä se on niin, ihan varmaan! Tuo ajatus ei lähtenyt
hänen mielestään, ja hän ymmärsi kohta, mikä etu hänelle siitä oli.
Tässä oli tapahtunut naisen ryöstö, joko vaimon tahi neidon, ykskaikki;
kyllä maar hän, Fiks, osaa naisen ryöstäjän saattaa semmoiseen
pälkähäsen, ettei siitä pääse rahalla, ei vaikka miljoonia olisi.
Mutta ei tässä auta odottaa kunnes "Rangoon" tulee Hongkongiin. Tuo
pahuksen Fogg hyppii niin merkillisen nopeasti laivalta toiselle, että
ennenkuin jutun saa alkuunkaan, niin hän on jo kuulumattomissa.
Tuiki tärkeää olisi siis ennakolta ilmoittaa Englannin poliisille
"Rangoon'in" perille-tulo, ennenkuin matkustajat pääsevät maihin.
Tämäkin käy helposti laatuun, sillä laiva poikkeaa Singapurin
kaupunkiin, josta lennätinlanka on vedettynä pitkin Kiinan rantaa
Hongkongiin.
Ensin kumminkin olisi Passepartout'ia tutkisteleminen. Ranskalaisen
kyllä saa puhumaan suunsa puhtaaksi, niin arveli Fiks, ja päätti
ilmautua laivan kannelle. Aikapa jo olikin, sillä tänään oli lokakuun
31 päivä ja huomenna "Rangoon" oli poikkeava Singapuriin.
Mainittuna päivänä Fiks astui kajuutastaan ylös laivan kannelle
tavatakseen Passepartout'ia, suuresti kummissaan tietysti, että muka
oli hänet jälleen kohdannut. Passepartout oli paraillaan kävelemässä
laivan etukannella, kun salapoliisi riensi hänen luokseen ja huudahti:
-- Tekö "Rangoon'illa"?
-- Monsieur Fiks, tekö täällä? -- vastasi Passepartout, tosiaankin
kummastuen nähtyänsä entisen matkatoverinsa "Mongolia'lta". -- Mitä
ihmeitä! Tehän jäitte meistä Bombayhin, ja nyt ollaan taas yhdessä,
matkalla Hongkongiin! Matkustatteko tekin maan ympäri?
-- En suinkaan, -- vastasi Fiks, -- minä pysähdyn Hongkongiin, ainakin
muutamiksi päiviksi.
-- Vai niin! -- sanoi Passepartout vähän oudostuneena. -- Mutta sen
koommin kuin Kalkuttasta lähdettiin, en ole teitä kertaakaan vielä
nähnyt laivalla. Mitenkäs se on ymmärrettävä?
-- Niin, näettehän ... vähän meritautia... Makasin tuolla alhaalla
kajuutassani... Bengalin lahdella en ole voinut niin hyvin kuin Indian
valtamerellä. No, kuinka jaksaa isäntänne, monsieur Phileas Fogg?
-- Erinomaisen hyvin; yhä yhtä tarkka ja täsmällinen kuin hänen
matkakirjansakin. Ei ole myöhästynyt yhtään päivää. Ja tiedättekös,
herra Fiks -- niin, mistäpä te sen tietäisittekään? -- meillä on mukana
nuori rouvakin.
-- Nuori rouvako? -- kysäisi salapoliisi eikä ollut oikein
ymmärtävinään, mitä toinen oli sanonut.
Pian oli Passepartout kertonut hänelle kaikki. Hän kertoi kohtaukset
pagodissa Malebarin mäellä, norsun ostot, joihin meni kaksituhatta
puntaa, "sutty"-historiat, Audan pelastukset, Kalkuttan käräjäjutut,
takaukset. Fiks, joka tiesi jälkimmäiset tapaukset, ei ollut
tietävinään mitään, ja Passepartout'in oli hauska jutella kummallisista
tapauksista niin hartaalle kuulijalle.
-- Mutta kuinkas se on? -- sanoi Fiks. -- Aikooko isäntänne viedä tuon
nuoren rouvan mukanansa Eurooppaan?
-- Ei, monsieur Fiks, ei ollenkaan. Me jätämme hänet Hongkongiin, jossa
hänellä on sukulainen, eräs rikas kauppias.
-- Ei siltäkään puolen mitään apua, -- arveli Fiks itsekseen. Ääneensä
hän lisäsi:
-- Yks' naukku, monsieur Passepartout!
-- Kernaasti, monsieur Fiks. Aivanhan on asianmukaista, että ryypätään
kohtauksemme onneksi "Rangoon'illa"!