Phileas Fogg, Passepartout ja Fiks hoitavat asioitaan, kukin
tahollansa.
Loppupuolella matkaa alkoi ilma käydä kovin pahaksi. Luoteistuuli yltyi
yltymistään, hidastuttaen laivan kulkua. "Rangoon" keikkui hirveästi,
ja matkustajilla oli täysi syy vihata noita pitkiä, mieltäkääntäviä
aaltoja, joita tuuli nosti laidan puolelta.
Marraskuun 3 ja 4 p:nä tuuli muuttui myrskyksi. Vinhasti pieksivät
tuulispäät merta. "Rangoon'in" täytyi laskea isopurje alas ja kulkea
puoli päivää vähennetyllä vauhdilla. Purjeet oli kääritty kokoon, ja
tuulet ne ulvoen vinkuivat nuorissa ja köysissä.
Höyrylaiva kulki nähtävästi hitaammin: mahdollista oli, että se
myöhästyy pari- tahi kolmekinkymmentä tuntia, ehkäpä enemmänkin, ellei
myrsky lakkaa.
Tavallisella kylmäkiskoisuudellaan Phileas Fogg katseli myrskyistä
merta, joka näkyi taistelevan aivan häntä vastaan. Ei hänen otsansa
synkistynyt hetkeksikään, ja kumminkin saattoi parinkymmenen tunnin
viivytys tehdä turhaksi hänen matkansa sen kautta, että hän tulisi
Hongkongiin vasta Jokohaman laivan lähdettyä. Mutta tuohon hermottomaan
mieheen ei näkynyt pystyvän malttamattomuus eikä ikäväkään. Näytti
tosiaan, kuin tämä myrsky kuuluisi hänen matkasuunnitelmaansa ja olisi
ollut ennakolta arvattu. Mrs. Auda, puhellessaan hänen kanssaan tästä
pahasta ilmasta, huomasi hänen olevan yhtä tyynen kuin ennenkin.
Fiks katseli asiata toiselta kannalta. Myrsky oli hänen mieliinsä.
Rajaton olisi hänen ilonsa ollut, jos "Rangoon'in" olisi täytynyt
poiketa johonkin satamaan tuulta pitämään. Kaikki viivytykset olivat
hänelle tervetulleita, ne kun pakottivat herra Foggin jäämään
muutamiksi päiviksi Hongkongiin, sanalla sanoen: vastatuulet ja vihurit
ne olivat hänen eduksensa. Meritauti häntä tosin hiukan vaivasi, mutta
vähät siitä! Kun ruumis kimmurteli meritaudin tuskissa, iloitsi hänen
sielunsa sanomattomasti.
Helppo on arvata, missä vihan vimmassa Passepartout oli näinä
koettelemuksen päivinä. Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin. Maat ja
meret näyttivät tähän asti olleen liitossa hänen isäntänsä kanssa.
Laivat ja rautatiet olivat totelleet häntä, tuulet ja höyry kilvan
edistäneet hänen matkaansa. Oliko nyt sitten kovan onnen hetki lyönyt?
Elämä tuntui Passepartout'ista jo kovin katkeralta; hänestä tuntui,
kuin nuo 20 tuhatta puntaa nyhdettäisiin hänen kukkarostaan. Tuo myrsky
häntä suututti, nuo tuulenvihurit saivat hänet raivoon, ja kernaasti
hän olisi antanut selkään mokomaa pahanilkistä elementtiä! Poika parka!
Fiks salasi häneltä huolellisesti oman tyytyväisyytensä, ja hyvin hän
siinä tekikin, sillä jos Passepartout olisi saanut vihiäkään Fiksin
mielihyvästä, niin ei vainkaan Fiksille kunnian kukko olisi laulanut.
Niin kauan kuin myrskyä kesti, ei Passepartout lähtenyt ensinkään alas
laivan kannelta. Hän ei malttanut pysyä kajuutassa; hän kiipeili
mastoihin, hän auttoi kaikessa, notkeana ja sukkelana kuin apina, niin
että laivaväen oikein ihmeeksi kävi. Satoja kertoja hän teki kysymyksiä
kapteenille, perämiehelle ja matruuseille, jotka eivät voineet olla
nauramatta noin tavattoman hätäyneelle miehelle. Passepartout se tahtoi
välttämättömästi saada tietää, kuinka kauan myrskyä vielä kestää.
Hänelle osoitettiin silloin ilmapuntaria, joka ei näkynyt tahtovan
nousta. Passepartout silloin puisteli sitä aika lailla, mutta puntari
parkaan, viattomaan instrumenttiin, ei näyttänyt pystyvän puistutukset
eikä pahat sanat.
Vihdoinkin taukosi myrsky marraskuun 4 päivänä, ja meri asettui. Tuuli
kääntyi eteläiseksi ja siis myötäiseksi.
Passepartout'in kasvot kirkastuivat sitä mukaa kuin ilmakin. Purjeet
vedettiin ylös, ja "Rangoon" jatkoi matkaansa ankaralla vauhdilla.
Mutta koko viivytystä ei enää käynyt korvaaminen. Maa näkyi vasta 6
p:nä kello 5 aamulla. Phileas Foggin matkakirjan mukaan olisi laivan
pitänyt tulla perille 5 p:nä; siis oli nyt 24 tuntia myöhästytty, ja
Jokohaman höyrylaiva oli kaiketi jo lähtenyt.
Kello 6 tuli "Rangoon'ille" luotsi johdattamaan laivaa kapeata
kulkuväylää myöten Hongkongin satamaan.
Passepartout'in teki mieli kysyä luotsilta, oliko Jokohaman laiva jo
lähtenyt, mutta hän ei uskaltanut sitä tehdä: hän katsoi sittenkin
parhaaksi toivoa vielä viimeiseen silmänräpäykseen saakka. Hän oli
ilmoittanut rauhattomuutensa Fiksille, joka koetti -- tuo kavala kettu!
-- lohdutella häntä sanoen, että saattaahan Mr. Fogg lähteä Jokohamaan
seuraavassa höyrylaivassa. Siitä Passepartout suuttui ihan
mustanpuhuvaksi.
Mutta jos ei Passepartout uskaltanut kysyä luotsilta, milloin
höyrylaiva Jokohamaan lähtee, niin teki sen Mr. Fogg tyynenä ja
levollisena kuin konsanaankin, katsottuansa ensin mitä Bradshaw sanoo.
-- Huomisaamuna nousuveden tullessa, -- vastasi luotsi.
-- Vai niin! -- sanoi Fogg osoittamatta pienintäkään ihastusta.
Passepartout, joka seisoi hänen vieressään, olisi kernaasti langennut
luotsin kaulaan; Fiks olisi vielä kernaammin katkaissut saman kaulan.
-- Mikä sen höyrylaivan nimi on? -- kysyi Mr. Fogg.
-- Carnatic, -- vastasi luotsi.
-- Eilenhän sen oli määrä lähteä.
-- Niin kyllä, mutta sen täytyi korjata yhtä höyrykattiloistaan, ja
senvuoksi lähtö jäi huomiseksi.
-- Kiitos, -- virkkoi Mr. Fogg ja astui rauhallisin askelin alas
"Rangoon'in" salonkiin.
Passepartout sen sijaan otti luotsin kädestä kiinni ja puristi sitä
kovasti.
--- Kuulkaas, luotsi, te olette kelpo poika.
Luotsi ei voinut ymmärtää, mikä se hänen vastauksissaan tuotti hänelle
tuommoisen ystävyyden purkauksen. Hän puhalsi höyrypillillä ja ohjasi
laivaa dshonkkien, kalaveneiden ja kaikenlaisten alusten välitse, joita
oli suuri joukko Hongkongin ahtailla vesillä.
Kello 1 kävi "Rangoon" laiturin viereen, ja matkustajat astuivat
maihin.
Merkillinen onni oli Phileas Foggilla ollut muassansa. Ellei kattilaan
olisi tullut vikaa, niin olisi "Carnatic" lähtenyt marraskuun 5 p:nä,
joten Japaniin aikovien olisi pitänyt odottaa kahdeksan vuorokautta
seuraavan laivan lähtöä. Mr. Foggilta oli tosin mennyt 24 tuntia
hukkaan, mutta siitähän ei saattanut olla haittaa jäljellä olevalle
matkalle, sillä Jokohaman ja San Fransiskon väliä kulkeva laiva oli
välittömässä yhteydessä Hongkongin-laivan kanssa eikä saanut lähteä
Jokohamasta ennen tämän tuloa sinne. Vaikka siis Jokohamasta lähtevä
laiva pääseekin matkalle kokonaista 24 tuntia myöhemmin, niin
saattaahan se korvata tämän viivytyksen Tyynellä merellä, jonka poikki
sen on määrä kulkea 22 päivässä. Phileas Fogg oli Lontoosta lähtiessään
ollut matkalla 35 päivää, aivan matkasuunnitelman mukaan,
lukuunottamatta puheena olevia 24 liikatuntia.
"Carnatic" kun oli lähtevä vasta seuraavana aamuna kello 5, niin oli
herra Foggilla 16-1/2 tuntia aikaa ajaakseen asioitansa, s.o. Mrs.
Audan asiaa. Laivalta lähdettäessä hän tarjosi kätensä rouvalle ja
saattoi hänet palankiinin (kantotuolin) luo. Hän tiedusteli kantajilta
hotellia, ja nämä osoittivat Hôtel du Club'iin. Palankiini läksi
liikkeelle, Passepartout perässä, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua
oltiin perillä.
Vuokrattiin huone rouvalle, ja Phileas Fogg piti huolen, ettei rouvalta
mitään puuttuisi. Hän sanoi sitten heti kohta lähtevänsä kuulustelemaan
Mrs. Audan sukulaista. Passepartout'in hän käski jäädä siksi aikaa
hotelliin, jottei rouvan tarvitsisi olla yksinään.
Mr. Fogg meni Pörssiin: siellähän varmaankin tunnetaan sellainen herra
kuin Jejeeb, kaupungin rikkaimpia kauppamiehiä.
Kauppa-asiain välittäjä, jolta Mr. Fogg ensin tiedusteli, sanoi varsin
hyvin tuntevansa tuon parsilaisen kauppamiehen; mutta kaksi vuotta
sitten oli tämä muuttanut Kiinasta pois. Koottuaan täällä suuret
rikkaudet oli hän muuttanut Eurooppaan, luultavasti Hollantiin, sillä
sen maan kanssa hän paraasta päästä oli kauppaa käynyt.
Phileas Fogg palasi Hôtel du Club'iin. Siellä hän heti kohta pyysi
päästä Mrs. Audan puheille ja sen enempää sanoja tuhlaamatta ilmoitti
hänelle, ettei kunnioitettava Jejeeb enää asukaan Hongkongissa, vaan
oli kaiketikin muuttanut Hollantiin.
Alussa Mrs. Auda ei vastannut mitään. Hän pyyhkäisi otsaansa kädellään
ja ajatteli tuokion.
-- Mitäs minä nyt teen, Mr. Fogg? -- kysyi hän suloisella äänellänsä.
-- Tulette Eurooppaan tietysti, -- vastasi gentlemanni.
-- Mutta enhän saata olla vastuksina...
-- Ette ollenkaan ole vastuksina; te ette ensinkään tee haittaa
matkaohjelmalleni. Passepartout!
-- Monsieur! -- vastasi Passepartout.
-- Menkää "Carnatic'ille" ja ostakaa kolme hyttiä.
Passepartout, ihastuneena siitä, että vieläkin saa matkustaa yhdessä
tuon nuoren rouvan kanssa, joka oli niin ystävällinen hänelle, läksi
heti paikalla Hôtel du Club'ista.