Sekä Punainen meri että Indian valtameri näkyvät auttavan Phileas
Foggia.
Suezin ja Adenin väliä on ummelleen 1,310 peninkulmaa, ja
höyrylaivayhtiön sääntöjen mukaan saa höyrylaiva viipyä tällä matkalla
138 tuntia. "Mongolia" lämmitti kovasti uunejansa päästäkseen perille
ennen määrättyä aikaa.
Useimmat Brindisistä laivaan tulleet matkustajat olivat menossa Indiaan:
muutamat Bombeyhin, toiset Kalkuttaan, mutta Bombayn kautta hekin,
sillä kun rautatie nykyjään kulkee Itä-Indian niemen poikki, niin ei
enää huolita kiertää Ceylonin kautta.
Matkustajina "Mongolia'ssa" oli koko joukko siviiliherroja sekä
kaikenarvoisia upseereita. Muutamat näistä kuuluivat varsinaiseen
brittiläiseen armeijaan, muutamat olivat maanasukkaista muodostettujen
Sepoys-joukkojen päälliköitä. Kaikilla heillä oli isot palkat, nytkin,
jolloin hallitus on ottanut omikseen entisen Itä-Indian Komppanian
oikeudet ja velvollisuudet: niinpä on aliluutnanteilla 7,000 markkaa,
brigadin päälliköillä 60,000 markkaa, kenraaleilla 100,000 markkaa.[5]
Elämä on hauskaa laivalla. Virkamiesten seuraan liittyi vielä muutamia
nuoria englantilaisia, jotka, miljoonia taskuissaan, olivat matkalla
Indiaan, siellä kauppatoimiin ryhtyäksensä. Ruokamestari, yhtiön
uskottu mies, kapteenin arvoinen, hoiti tointansa varsin hyvin.
Murkinalla aamuisin, aamiaispäivällisellä (lunch) kello kaksi,
päivällisellä kello puoli kuusi, illallisella kello kahdeksan -- joka
kerta notkuivat pöydät tuoreen lihan ja väliruokain painosta, joita
postilaivan teurastushuoneet ja aitat kyllä osasivat hankkia. Naiset --
niitäkin oli joitakuita -- muuttivat pukua kahdesti päivässä.
Soitettiin, jopa tanssittiinkin, kun vain meri myöten antoi.
Mutta Punaisella merellä on oikkunsa ja kiukkunsa, niinkuin usein on
pitkäin ja kapeiden vesien laita. Tuulen puhaltaessa joko Aasian tai
Afrikan puolelta löivät aallot sivulta päin, ja silloin "Mongolia"
keikkui pahasti. Silloin naisväki katosi kannelta, piano vaikeni,
laulut ja tanssit lakkasivat kerrassaan. Mutta tuulesta ja aalloista
huolimatta kulki mahtava laiva voimakkaan höyrykoneen kiidättämänä yhä
vain Bab-el-Mandebin salmea kohti.
Mitä teki Phileas Fogg sillä välin? Luulisi hänen rauhattomana ja
hädissään yhä vain ajatelleen vaihtuvia tuulia, joista saattaisi olla
viivytystä laivan kululle, hurjaa aallokkoa, jossa kone voisi mennä
rikki, taikka kaikkia mahdollisia merivahingoita, jotka saattaisivat
pakottaa "Mongolia'n" poikkeamaan johonkin satamaan ja siten tehdä
tyhjäksi hänen aikeensa.
Ei ollenkaan. Ja jospa hän ajattelikin sellaista, niin ei sitä kukaan
olisi voinut arvata päältä nähden. Hän oli tuo perin tyyni mies,
jääkylmä Reform-Clubin jäsen, jota ei minkäänlainen tapaus olisi
voinut hämmästyttää. Yhä hän oli samanlainen, aivan kuin laivan
kronometritkin. Harvoin hän kannella kävi. Vähät hän Punaisesta merestä
huoli, tuosta muistorikkaasta merestä, ihmiskunnan historian
ensimmäisten näytösten tanteresta. Ei hän noussut kannelle katselemaan
noita kummallisia kaupunkeja, joita näkyy siellä täällä meren rannalla
ja joiden sievät piirteet tuon tuostakin kuvastuvat taivaan rantaa
vasten. Ei hän uneksinutkaan vaaroista tässä Arabian lahdessa, josta
muinaisajan historioitsijat Straboni, Arriano, Artemidor, Edrisi
kertoivat niin suurella kauhistuksella ja jonne ei merimies konsanaan
purttaan laskenut uhraamatta ensin jumalille. Mutta mitäs hän sitten
teki, tuo omituinen, "Mongolia'lle" kytkeytynyt herra? Ensiksikin hän
söi neljä ateriaa päivässä; laivan pahimmatkaan keikkumiset eivät
aikaansaaneet vähintäkään häiriötä hänen lujasti rakennetussa
ruumiissansa. Toiseksi hän pelasi vistiä.
Niin. Hän oli saanut pelikumppaneita yhtä innokkaita kuin itsekin oli.
Nämä olivat eräs ruununvouti, matkalla virkapaikkaansa Goaan, eräs
pappi, korkea-arvoinen Decimus Smith, paluumatkalla Bombayhin, muuan
Englannin armeijan brigadikenraali, menossa rykmenttiinsä Benares'in
kaupunkiin. Nämä kolme matkustajaa olivat yhtä innokkaita vistin
pelaajia kuin Mr. Foggkin ja pelasivat tuntikausia yhtä mykkinä kuin
hänkin.
Passepartout'iin eivät meren ailahat pystyneet. Hänellä oli kajuutta
kokassa, ja hän söi neljä ateriaa päivässä hyvin tunnollisesti hänkin.
Nähtävästi ei hänellä ollut mitään tällaista matkaa vastaan. Hän oli
tyytyväinen, söi herkullisesti, asui mukavasti, sai nähdä monta maata
ja oli muuten vakuutettu, että koko matkahomma loppuu Bombayssa.
Seuraavana päivänä Suezista-lähdön jälkeen, lokakuun 29 p:nä, oli hän
varsin mielissään kohdattuaan laivan kannella sen kohteliaan herran,
jonka hän ensimmäiseksi oli tavannut astuessaan jalkansa Afrikan
manterelle.
-- Enhän erehdy, -- sanoi hän mitä armaimmin hymyillen astuen hänen
luokseen, -- tehän olitte minulle niin kohtelias Suezissa.
-- Niin niin, -- vastasi poliisimies, -- tunnenpa kuin tunnenkin
teidät. Te olette tuon omituisen englantilaisen herran palvelija...?
-- Aivan niin, monsieur...?
-- Fiks.
-- Monsieur Fiks, -- jatkoi Passepartout. -- Olenpa oikein mielissäni
kohdattuani teidät. Minne matka?
-- Bombayhin, niinkuin teidänkin.
-- Oivallista! Oletteko ennen käynyt siellä?
-- Monta kertaa, -- vastasi Fiks. -- Minä olen asiamiehenä yhtiössä
"Peninsular Company".
-- Sittenhän mahdatte tuntea Indian?
-- Niin ... tuota ... kyllä ... -- sanoi Fiks, joka ei tahtonut puuttua
kovin pitkiin selityksiin.
-- Ihmeellinen maa se lienee, tuo India?
-- Erittäin ihmeellinen! Moskeat, minareetit, temppelit, fakiirit,
pagodit, tiikerit, käärmeet, bajadeerit! Mutta kyllä saatte vielä
tilaisuuden nähdä kaikki nuo ihmeet omin silmin.
-- Toivonpa minäkin sitä, herra Fiks. Ymmärrättehän, ettei järkevä
ihminen saata koko aikaansa viettää hyppimällä höyrylaivasta
rautateille ja rautateiltä jälleen höyrylaivoille, vetäen syyksi muka
matkaa maan ympäri. Ei maar. Kyllä noista hypyistä loppu tulee
Bonbayssa. Tulee niinkin.
-- Kuinka herra Fogg jaksaa? -- kysyi Fiks mitä luonnollisimmalla
äänellä.
-- Vallan hyvin, kiitos kysymästä, monsieur Fiks; ja hyvin voi tämäkin
poika. Minä syön kuin nälkäinen susi, sillä meri-ilma, nähkääs, se
hiukaisee.
-- Mutta eihän teidän isäntäänne näe milloinkaan laivan kannella.
-- Ei näekään. Hän ei ole utelias, hän.
-- Mutta kuulkaas, monsieur Passepartout, eiköhän koko tuo juttu
matkasta maan ympäri 80 päivässä ole vain pelkkää veruketta, jonka alla
piilee jonkinlainen salainen toimi, esimerkiksi joku valtiollinen
lähetys?
-- Totta puhuen, herra Fiks, minulla ei ole siitä yhtään tolkkua, ja
viis minä koko jutusta.
Passepartout ja Fiks puhelivat sen jälkeen usein keskenänsä.
Poliisimies hieroutui yhä lähemmäksi tuttavaksi palvelijan kanssa.
Siitähän hänelle kerran saattaa olla hyötyä. Hän kutsui senvuoksi
Passepartout'in "Mongolia'n" bar-room'iin (ravintolakajuuttaan) ja
tarjosi siellä wiskyä tai olutta. Kunnon ranskalainen otti tarjoukset
kernaasti vastaan ja tarjosi vuorostaan myöskin, jottei olisi Mattia
huonompi hänkään. Hänen mielestään oli Fiks oikein kelpo mies.
Höyrylaiva kulki joutuisasti. Lokakuun 13 p:nä näkyi idässä Mokka,
rapistuneiden muurien keskeltä, joista kohoili muutamia viheriöitseviä
palmupuita. Kauempana vuorten rinteillä oli laveita aloja, joissa
kahvipensaita kasvoi. Passepartout ihastui katsellessaan tuota
kuuluisaa kaupunkia ja arveli, että se muureineen ja hajoitettuine
linnoineen oli kuin suunnaton kahvikuppi, josta korva on mennyt rikki.
Seuraavana yönä höyrylaiva kulki Bab-el-Mandebin salmen kautta --
Bab-el-Mandeb arabian kielellä on niin paljon kuin "Kyynelten portti"
-- ja huomenna, lokakuun 14 p., se tuli "Steamer Point'iin", joka on
Adenin reitin luoteisosassa. Siellä oli jälleen hiiliä otettava
laivaan.
Tämä hiilien kulutus höyrylaivoilla niin kaukana hiilensaantipaikoista
käy hyvin kalliiksi. "Peninsular Company" yhtiöltä yksistään menee
siihen vuosittain 20 miljoonaa markkaa. On näet täytynyt laittaa
hiilivarastoja useampiin eri kohtiin, ja täällä näin kaukaisilla
vesillä nousee hiilitonnin hinta 80 markkaan.
Bombayhin tullakseen oli "Mongolia'n" vielä kuljettava 1,650
peninkulmaa. Steamer Point'issa sen piti viipymän neljä tuntia,
täyttääkseen hiilitarpeensa.
Mutta tästä viivytyksestä ei saattanut olla vähintäkään haittaa Phileas
Foggin matkalle. Sehän oli jo ennalta tietty. Mutta sitäpaitsi: sen
sijaan, että "Mongolia'n" olisi pitänyt tulla Adeniin lokakuun 15 p:nä
aamulla, oli se saapunut sinne jo lokakuun 14 p:nä illalla. Ja tämä oli
15 tunnin ennätys.
Herra Fogg astui palvelijansa kanssa maihin. Hän tahtoi jälleen
todistusta passilleen. Fiks seurasi heitä salaa. Saatuaan passilleen
tarpeenmukaisen "näytetyn" palasi herra Fogg laivalle jatkamaan
keskeynyttä vistiänsä.
Passepartout kuljeskeli tapansa mukaan tuossa kirjavassa somanlien,
banianien, parsilaisten, juutalaisten, arabialaisten ja eurooppalaisten
joukossa. Adenin väkiluku nousee yhteensä 25,000 henkeen. Hän ihaili
linnoituksia, jotka tekevät tästä kaupungista Indian valtameren
Gibraltarin; hän ihaili komeita vesisäiliöitä, joissa vielä työskenteli
englantilaisia insinöörejä -- kaksituhatta vuotta Salomonin insinöörien
jälkeen.
-- Ihmeellistä, sangen ihmeellistä! -- arveli Passepartout
höyrylaivalle palatessaan. -- Matkustaminen on, huomaan ma, hyvin
hyödyllistä, jos tahtoo nähdä yhtä ja toista uutta.
Kello 6 illalla kiiti "Mongolia" Adenin reitiltä ja keijui pian Indian
valtamerellä. Sen tuli 168 tunnissa kulkea matka Adenista Bombayhin.
Indian valtameri näytti puolestaan sekin olevan suosiollinen
matkustajille. Luoteistuuli paisutti purjeet auttaen siten höyryn
työtä.
Laivan kulku oli nyt vakavampaa; se ei keikkunut enää niin pahasti.
Naisväki tuli sievästi puettuna kannelle; laulut ja tanssit alkoivat
uudelleen. Matka edistyi siis joutuisaan. Passepartout oli suuresti
ihastunut ystävälliseen matkatoveriinsa Fiksiin.
Sunnuntaina lokakuun 20 p:nä puolenpäivän aikana alkoi kaukaa häämöttää
Indian manner. Kaksi tuntia sen jälkeen tuli luotsi laivaan.
Taivaanrannassa sulivat vuoret sointuisasti taivaan siniseen kupuun.
Pian näkyi kaupungista päin palmujen latvoja, ja höyrylaiva laski
reitille, jonka muodostavat Salcetten, Colaban, Elefantan ja Butcherin
saaret. Kello puoli viisi laski "Mongolia" laiturin viereen Bombayssa.
Phileas Fogg oli silloin juuri lopettanut 33:nnen robberinsa. Hän oli
vastatoverinsa kanssa tehnyt kolmetoista kaatoa, ja tämä kaunis matka
päätettiin loistavalla slammilla.
"Mongolia'n" oli määrä tulla Bombayhin vasta lokakuun 22 p:nä, mutta
tuli sinne jo 20:ntenä. Täten oli siis Phileas Fogg Lontoosta saakka
voittanut kokonaista kaksi päivää, jotka hän tarkasti merkitsi
muistikirjaansa ennätysten palstaan.