Passepartout puhuu vähän liikoja.
Tuokion kuluttua tapasi Fiks Passepartout'in rannalla, jossa tämä
käveli, levollisena katsellen ympärilleen.
-- No, ystävä hyvä, -- sanoi Fiks, tultuaan hänen luokseen, -- onko
passi nyt todistettu?
-- Aha, tekös siinä olette, monsieur! -- huudahti ranskalainen. --
Kiitos kysymästä! Nyt on kaikki reilassa.
-- Ja nyt te katselette kaupunkia?
-- Niin, mutta me matkustamme semmoista kyytiä, että luulen näkeväni
unta. Suezissako nyt ollaan?
-- Suezissa.
-- Egyptin maassa siis?
-- Aivan niin.
-- Nimittäin Afrikassa?
-- Ihan oikein.
-- Afrikassa! -- toisti Passepartout. -- Enpä osaa tuota vielä oikein
käsittää. Ajatelkaas, herra! En ikinäni luullut meidän lähtevän
etemmäksi Pariisin kuuluisaa pääkaupunkia; minä sain katsella sitä
aamulla kello 7:stä ja 20 minuuttia kello 8:aan ja 40 minuuttia
Pohjoisen asemahuoneen ja Lyonin asemahuoneen välillä, vaunujen
akkunasta rankkasateella. Voi kuitenkin! Niin kernaasti olisin käynyt
Père-Lachaise'lla ja sirkuksessa Champs-Elysées'illä!
-- Teillä on siis kovin kiire? -- kysäisi poliisi.
-- Ei minulla, mutta isännälläni. Vaan malttakaas, minun piti ostaa
sukkia ja paitoja, sillä Lontoosta ei otettu mukaan paljon mitään; ei
meillä ole kuin pieni matkalaukku, ei yhtään muuta.
-- Minä saatan teitä kauppapuoteihin, joista saatte ostaa mitä vain
tahdotte.
-- Monsieur, -- sanoi Passepartout, -- tehän olette itse kohteliaisuus,
oikein totta.
He läksivät yhdessä. Passepartout puheli alinomaa.
-- Kunhan vain en myöhästyisi höyrylaivalta, -- arveli hän.
-- Ettehän toki, -- vastasi Fiks, -- kello on vasta 12.
Passepartout veti esiin suuren kellonsa.
-- Kaksitoista? Kyllä kai! Kello on kahdeksaa minuuttia vailla 9.
-- Kellonne jättää, -- sanoi Fiks.
-- Minunko kelloni jättää! Vanha perintökello, joka on jo vaarin-isän
ajoilta! Se ei valehtele, ei viittäkään minuuttia koko vuodessa. Se on
oikea kronometri.
-- Nyt huomaan, -- sanoi Fiks. -- Kellonne näyttää Lontoon aikaa, mutta
Lontoon kellot ovat kaksi tuntia jäljellä Suezin kelloista. Teidän
tulee asettaa aina kellonne sen maan kellojen mukaan, jossa olette.
-- Minäkö rupeaisin kelloani vääntelemään! -- huudahti Passepartout. --
En tässä maailmassa!
-- Sitten ei kellonne pidä yhtä auringon kanssa.
-- Olkoon pitämättä sitten; se merkitsee, että aurinko ei itsekään käy
täällä oikein!
Ja ylpeällä kädenkeikauksella Passepartout pisti kellonsa jälleen
taskuun.
Kotvasen kuluttua sanoi hänelle Fiks:
-- Teillä oli siis kova kiire päästä Lontoosta?
-- Olipa niinkin. Viime keskiviikko-iltana tuli herra Fogg kotiin
klubista kello 8, ihan vastoin tavallisuutta, ja kolme neljännestä sen
jälkeen olimme jo matkalla.
-- Mutta minne teidän isäntänne matkustaa?
-- Yhä eteenpäin. Maan ympäri!
-- Maanko ympäri! -- huudahti Fiks.
-- Jaa-a, 80 päivässä! Hän sanoi lyöneensä semmoisen vedon, mutta näin
meidän kesken sanoen, minä en sitä usko. Eihän siinä olisi järkeä eikä
mitään. Ei maar, kyllä siinä toinen kala merrassa on.
-- Onko hän hyvin omituinen, tuo herra Fogg?
-- Siltä näyttää.
-- Onko hän rikas?
-- Ihan varmaan; kaunis summa hänellä on mukanaankin, ihan uuden
uutukaisia seteleitä tuommoinen kasa. Eikä hän rahojaan surkeile.
Katsokaas, hän lupasi "Mongolia'n" koneenkäyttäjällekin runsaan
palkinnon, jos tulemme Bombayhin ennen määrättyä aikaa.
-- Olette kai tuntenut isäntänne jo kauan aikaa?
-- Minäkö? Vastahan minä tulin hänen palvelukseensa samana päivänä kuin
läksimme Lontoosta!
Helppo on ymmärtää, millaisen vaikutuksen nämä vastaukset tekivät
poliisimiehen kiihottuneeseen mieleen.
Kiireinen lähtö Lontoosta vähän aikaa sen jälkeen kuin varkaus oli
tapahtunut, iso rahasumma mukana, kiire päästä merentakaisiin maihin,
kummallisen vedon veruke y.m. -- kaikki tuo oli omiansa vahvistamaan
Fiksin epäluuloja. Hän haastatteli vieläkin ranskalaista ja sai tietää,
ettei tämä ollenkaan tuntenut isäntäänsä, että isäntä asui Lontoossa
yksinään, että häntä sanottiin rikkaaksi, vaikkei tietty, mistä hän oli
rikkautensa saanut, että hän oli semmoinen mies, josta ei saanut
selkoa, j.n.e. Samalla päätti myös Fiks, ettei Phileas Fogg suinkaan
jää Sueziin, vaan tosiaankin menee Bombayhin.
-- Onkos Bombayhin pitkäkin matka? -- kysäisi Passepartout.
-- Hyvin pitkä, -- vastasi Fiks. -- Te saatte olla merellä kymmenen
päivää yhtämittaa.
-- Missä se Bombay teidän mielestänne on?
-- Indiassa.
-- Aasiassa siis?
-- Se on tietty.
-- No pentele! Kuulkaapas ... minua huolettaa suuresti eräs seikka ...
se on tuo kovan onnen liekki.
-- Mikä liekki?
-- Se kaasuliekki, näettekös. Minä unohdin sen palamaan, ja siellä se
palaa tänäkin päivänä minun kustannuksellani. Minä olen laskenut, että
tuo kaasu maksaa minulle kaksi shillingiä vuorokaudessa, justiin kuusi
penceä enemmän kuin saan palkkaa, ja mitä kauemmin matkaamme kestää,
niin ymmärrättehän...
Ymmärsikö Fiks tätä kaasujuttua? Tuskin. Hän ei sen enempää sitä
kuunnellutkaan, vaan teki päätöksensä. Hän oli nyt tullut ranskalaisen
kanssa basaariin ja jätti toverinsa sinne ostoksia tekemään,
kehotettuaan häntä joutumaan hyvissä ajoin "Mongolia'lle". Itse hän
meni nopein askelin konsulin konttoriin.
Fiks oli mielestänsä saanut asian selville ja oli jälleen tyyni ja
kylmä.
-- Herra konsuli, -- sanoi hän, -- ei epäilemistä enää; hän se on. Hän
on olevinaan omituinen henkilö, joka muka aikoo matkustaa maan ympäri
80 päivässä.
-- Siis hirtehinen, joka toivoo pääsevänsä Lontooseen jälleen
näytettyään pitkää nenää kaiken maailman poliiseille.
-- Saa nähdä, saa nähdä.
-- Mutta kenties olette sittenkin erehtynyt? kysyi konsuli vielä
kerran.
-- En ole.
-- Mutta miksikä varas olisi niin itsepintaisesti tahtonut passiansa
todistettavaksi Suezissa?
-- Miksikä? Mistä minä sen tiedän, herra konsuli? Mutta olkaa hyvä ja
kuulkaa minua.
Hän kertoi kaikki pääseikat, mitkä oli kuullut Foggin palvelijalta.
-- Niin, -- sanoi konsuli, -- kaikki asianhaarat ovat häntä vastaan.
Mutta mitäs aiotte tehdä nyt?
-- Minä lähetän sähkösanoman Lontooseen, ja pyydän sieltä
vangitsemiskäskyä Bombayhin, astun "Mongolia'lle", seuraan varasta
hamaan Indiaan ja siellä, Englannin alueella, otan hänet koreasti
kiinni, toinen käsi hänen olallaan ja toisessa vangitsemiskäsky.
Nämä sanat Fiks lausui mitä suurimmalla kylmäkiskoisuudella. Hän sanoi
sitten jäähyväiset ja meni sähkösanomakonttoriin. Sieltä hän lähetti
Lontoon poliisipäällikölle sähkösanoman, josta jo on ollut puhe.
Neljännestunnin kuluttua Fiks, mukanaan pieni laukku ja runsaasti
rahoilla varustettuna astui "Mongolia'lle", ja pian kynti tuo suuri
höyrylaiva täysissä höyryin Punaisen meren pintaa.