Vieläkin todistus passin tarpeettomuudesta poliisin ammatissa.
Poliisimies meni kiireesti konsulin konttoriin. Hartaasta pyynnöstänsä
hän pääsi heti konsulin luokse.
-- Herra konsuli, -- sanoi hän pitkittä puheitta, -- minä olen jotenkin
varma, että varas on "Mongolia'ssa".
Ja Fiks kertoi äskeisen kohtauksensa palvelijan kanssa.
-- Hyvä on, herra Fiks, -- sanoi konsuli, -- eipä olisi hullumpaa nähdä
tuota roistoa. Mutta ehkei hän tulekaan luokseni. Varas ei mielellään
jätä jälkiä peräänsä, ja passin todistus ei olekaan välttämätöntä.
-- Herra konsuli, -- vastasi Fiks, -- jos hän on uskalias mies,
niinkuin luultavasti onkin, niin hän tulee kyllä.
-- Todistuttamaan passiansa, niinkö?
-- Niin kyllä. Passista ei ole muuta kuin haittaa kunnialliselle
ihmiselle ja apua roistojen pakenemiselle. Olen varma siitä, että passi
on oikeassa kunnossa, mutta ettehän suinkaan todista sitä?
-- Miksen? Jos se on oikeassa kunnossa, niin ei minulla ole oikeutta
olla merkitsemättä siihen "näytetty".
-- Mutta, herra konsuli, minun täytyy pidättää mies täällä niin kauan,
kunnes saan Lontoosta vangitsemiskäskyn.
-- Se on teidän oma asianne, herra Fiks. Minä puolestani en voi...
Konsuli ei ennättänyt sanoa ajatustansa loppuun, sillä kolkutus kuului
ovelta ja vahtimestari saattoi sisään kaksi muukalaista. Toinen heistä
oli äskeinen palvelija, jota Fiks oli puhutellut.
Tulleet olivat isäntä ja palvelija. Edellinen antoi esiin passinsa ja
parilla sanalla pyysi konsulia hyväntahtoisesti todistamaan sen.
Konsuli luki passin hyvin tarkasti. Sillä välin Fiks katseli tai
oikeammin nieli katseillansa muukalaista.
Konsuli oli lukenut passin..
-- Tekö olette Phileas Fogg, esquire? -- kysyi hän.
-- Minä.
-- Ja tämä toinen on teidän palvelijanne?
-- Niin, ranskalainen, nimeltä Passepartout.
-- Lontoosta tulette?
-- Lontoosta.
-- Ja minne matka?
-- Bombayhin.
-- Hyvä. Tiedättehän, ettei passin todistuttamisesta ole teille mitään
hyötyä ja ettemme sitä vaadikaan?
-- Tiedän, -- vastasi Phileas Fogg, -- mutta minä tahtoisin
Suezissa-käyntini todistetuksi teidän kirjoituksellanne.
-- Olkoon niin.
Konsuli kirjoitti: näytetty siellä ja siellä silloin ja silloin, pani
nimensä siihen ja painoi vielä virkasinetin sen alle. Herra Fogg luki,
mitä oli kirjoitettu, kumarsi kylmästi ja meni palvelijansa kanssa
pois.
-- No? -- kysäisi poliisimies konsulilta.
-- Niin. Hän näyttää aivan kunnialliselta mieheltä.
-- Näyttäköön vaan, -- vastasi Fiks, -- siitä vähät; mutta eikö
teidänkin mielestänne, herra konsuli, tuo hidas gentlemanni ole aivan
täsmällensä sen varkaan näköinen, jonka tuntomerkit olen saadut
Lontoosta?
-- Totta kyllä, mutta tiedättehän, että kaikki tuntomerkit...
-- Kyllä minä asiasta selvän saan, -- arveli Fiks, -- palvelija näyttää
vähemmin tuppisuulta kuin isäntä, ja sitäpaitsi hän on ranskalainen
eikä siis malta olla puhumatta. Näkemiin asti, herra konsuli. Fiks meni
ulos ja rupesi haeskelemaan Passepartout'ia.
Mr. Fogg oli konsulin konttorista lähdettyään kääntynyt laiturille
päin. Siinä hän antoi muutamia käskyjä palvelijallensa, astui sitten
kanoottiin, palasi "Mongolia'lle" ja meni hyttiinsä. Hän otti esille
muistikirjansa, johon oli kirjoitettu seuraavaa:
/#
Lähtö Lontoosta keskiviikkona lokakuun 2 p. klo 8.45 illalla.
Tulo Pariisiin torstaina lokakuun 3 p. klo 7.20 aamulla.
Lähtö Pariisista torstaina klo 8.40 aamulla.
Tulo Mont-Cenis'in kautta Turiniin perjantaina lokakuun
4 p. klo 6.35 aamulla.
Lähtö Turinista perjantaina klo 7.20 aamulla.
Tulo Brindisiin lauvantaina lokakuun 5 p. klo 4 iltapäivällä.
"Mongolia'lle" lauvantaina klo 5 iltapäivällä.
Tulo Sueziin keskiviikkona lokakuun 9 p:nä klo 11 aamupäivällä.
Yhteensä kulunut 158 1/2 tuntia eli 6 1/2 päivää.
#/
Herra Foggin muistikirja oli jaettu eri palstoihin, jotka lokakuun 2
päivästä joulukuun 21 päivään asti osoittivat kuukauden ja päivän,
määrätyt ja todelliset tuloajat kuhunkin suurempaan paikkaan, niinkuin
Brindisiin, Sueziin, Bombayhin, Kalkuttaan, Singapuriin, Hongkongiin,
Jokohamaan, San Fransiskoon, New-Yorkiin, Liverpooliin, Lontooseen,
samoin oli eri palstoja osoittamassa, oliko aikaa voitettu vai
menetetty.
Tästä siis selvään näki matkan vaiheet, ja Mr. Fogg tiesi aina, oliko
hän päässyt aikaisemmin perille vai myöhästynytkö.
Sitten hän käski tuoda murkinan hyttiinsä. Kaupunkia hän ei viitsinyt
mennä katselemaan, sillä hän oli senlaatuisia englantilaisia, jotka
katsotuttavat palvelijoillansa maat ja maisemat, joiden kautta
matkustavat.
Hän kirjoitti senvuoksi samana päivänä, lokakuun 9:ntenä, tulonsa
Sueziin määrätyllä ajalla; hän ei ollut voittanut eikä menettänyt.