Poliisimies Fiks on hyvin maltiton.
Mitenkä tällainen sähkösanoma tuli lennätetyksi, se selviää seuraavista
asianhaaroista.
Keskiviikkona 9 p:nä lokakuuta odoteltiin kello 11 aikana aamupäivällä
Suezissa postihöyrylaiva "Mongolia'a", joka on "Peninsular and Oriental
Company" nimisen yhtiön oma, 2,800 tonnin vetoinen ja koneessa 500
nimellistä hevosvoimaa. "Mongolia" teki säännöllisiä kulkuja
Brindisistä Bombayhin Suezin kanavan kautta. Se oli yhtiön upeimpia
höyrylaivoja; sen määrätty nopeus oli 10 peninkulmaa[4] tunnissa
Brindisin ja Suezin välillä sekä 9,53 penink. Suezin ja Bombayn
välillä, mutta aina se oli kulkenut paljon pikemmin.
Laiturilla oli odottelemassa suuri joukko maanasukkaita ja
ulkomaalaisia. Väkeä kiehuu viljalti tässä kaupungissa -- joka nykyisin
vielä on pieni kauppala, mutta jolle Lessepsin (kanavan rakentajan)
mahtava työ on taannut kauniin tulevaisuuden.
Muiden muassa käveli laiturilla kaksi miestä edestakaisin. Toinen
heistä oli Yhdistetyn Kuningaskunnan konsuli-asiamies Suezissa, joka --
vastoin brittiläisen hallituksen harmillisia aavistuksia ja insinööri
Stephensonin kamalia ennustuksia -- näkee joka päivä englantilaisten
laivain kulkevan tämän kanavan kautta ja siten pääsevän Englannista
Indiaan puolta vähemmässä ajassa kuin ennen Hyväntoivon niemen ympäri.
Toinen oli pieni, laiha mies, hyvin ymmärtäväisen näköinen, luja
vartaloltaan. Pitkäin silmäripsien alta loisti kaksi vilkasta silmää,
joiden välkkynnän hän sammutti tahtonsa mukaan. Hän osoitti
levottomuutta kävellessään edestakaisin lakkaamatta.
Tämä mies, nimeltä Fiks, oli niitä englantilaisia salapoliiseja, joita
oli lähetetty useihin satamiin sen jälkeen kuin varkaus oli tapahtunut
Englannin Pankissa. Tämän Fiksin oli määrä pitää tarkasti silmällä
kaikkia, jotka kulkevat Suezin kanavan kautta, ja jos joku niistä
näyttäisi epäluulonalaiselta, tulisi Fiksin seurata häntä lakkaamatta,
kunnes saisi vangitsemiskäskyn.
Juuri kaksi päivää sitten oli Fiks saanut poliisipäälliköltä varkaaksi
arvellun miehen tunnusmerkit -- saman hyvin puetun miehen, joka oli
nähty pankin kassahuoneissa.
Salapoliisi, jota luvattu palkinto näköjään suuresti kiihotti, odotteli
hyvin ymmärrettävällä maltittomuudella "Mongolia'n" tuloa.
-- Sanoitte siis, herra konsuli, -- kysyi hän jo kymmenettä kertaa, --
ettei höyrylaiva enää saata kauan viipyä?
-- Niin kyllä, herra Fiks. Se huomattiin tän'aamuna Port Saidista, ja
jäljellä olevat 160 kilometriä kanavaa myöten eivät ole mitään
semmoiselle kulkijalle. Sanon vieläkin, että "Mongolia" aina on saanut
ne 25 puntaa, jotka hallitus maksaa jokaiselta vuorokaudelta, minkä se
tulee perille ennen määrättyä aikaa.
-- Tuleeko tämä postilaiva suoraan Brindisistä? -- kysyi Fiks.
-- Tulee, Brindisistä, josta se, otettuaan mukaansa Indiaan menevän
postin, läksi lauvantaina kello 5 illalla. Malttakaa vain vähän, kyllä
se pian on täällä; mutta enpä saata ymmärtää, kuinka te niiden
tuntomerkkien mukaan, jotka saitte Lontoosta, voitte tuntea miehen,
vaikka hän tulisikin "Mongolia'ssa".
-- Hyvä herra, -- vastasi Fiks, -- semmoiset saa niin sanoakseni
haistamalla ilmi paremmin kuin tuntemalla. Hyvä määrä vainua on
tarpeen; vainu on eri aisti, johon kuulo, näkö ja haisti ovat
yhdistetyt. Olen minä elämässäni ottanut kiinni jo senkin seitsemän
sellaista herrasmiestä, ja jos tämä varas vain on tässä laivassa, niin
takaan, ettei hän pääse käsistäni pujahtamaan.
-- Sitä minäkin toivoisin, herra Fiks, sillä summa on suuri.
-- Suurenarvoinen varkaus, -- vastasi poliisimies innostuen, -- 50
tuhatta puntaa! Moisia ei löydä joka päivä! Varkaista alkaa
vähitellen tulla nahjuksia. Sheppardin jälkeläiset ovat sukupuuttoon
joutumaisillaan. Nyt antavat varkaat itsensä kiinni muutaman shillingin
tähden.
-- Herra Fiks, -- sanoi konsuli, -- te puhutte semmoisella tavalla,
että hartaasti toivotan teille onnistumista, mutta pelkään sen käyvän
kovin vaikeaksi asian ollessa nykyisellä kannalla. Tiedättehän, että
näiden tuntomerkkien mukaan varas on ulkonäöltään rehellinen mies
kiireestä kantapäähän asti.
-- Herra konsuli, -- vastasi poliisi opettavaisella äänellä, -- suuret
varkaat ovat ulkonäöltään aina rehellistä väkeä. Ymmärrättehän, että
niillä, joilla on luonnosta roiston naama, ei ole muuta keinoa kuin
yksi ainoa, nimittäin pysyä rehellisinä, muuten heidät otettaisiin
kiinni. Rehellisiä kasvoja -- juuri niitä pitää ennen kaikkia
tarkastaa. Ja se on tosin vaikeata työtä, sen myönnän; se ei ole enää
pelkkää ammattia, se on taitoa.
Herra Fiks oli nähtävästi vähän itserakas, eikä niin varsin vähänkään.
Laiturilla oli sillä välin liike käynyt vilkkaammaksi. Merimiehiä jos
jostakin maailman nurkasta, kauppamiehiä, välittäjiä, lastinpurkajia,
fellaheja (maalaisia) kokoontui sinne yhä enemmän. Höyrylaiva oli
nähtävästi tulossa.
Ilma oli kaunis, mutta itäinen tuuli teki sen viileäksi. Muutamia
minareetteja kohoili kaupungissa kimallellen auringon valjuissa
säteissä. Etelää kohti pisti 2,000 metriä pitkä satamasulku ulos Suezin
reitille. Punaisen meren pinnalla souteli kalaveneitä ja ranta-aluksia,
joista muutamilla vielä oli vanhanaikuinen, komea kaleerin-muoto.
Fiks käveli edestakaisin väkijoukossa tarkastellen tapansa mukaan
kaikkia ohikulkevia terävällä, pikaisella katseella.
Kello oli nyt puoli yksitoista.
-- Mutta eikö se nyt jo tule! -- virkkoi hän kuullessaan sataman kellon
lyövän.
-- Ei suinkaan se enää kaukana ole, -- vastasi konsuli.
-- Kuinka kauan se viipyy Suezissa? -- kysyi Fiks.
-- Neljä tuntia, ottaakseen hiiliä. Suezista Adeniin, Punaisen meren
eteläpäähän, on 1,310 peninkulmaa, ja semmoisella matkalla kyllä hiiliä
tarvitaan.
-- Meneekö se Suezista suoraan Bombayhin?
-- Suoraan, ottamatta tahi purkamatta lastia missään.
-- No niin, -- arveli Fiks, -- jos varas on valinnut tämän tien ja
tulee laivassa, niin kaiketi hän nousee maihin Suezissa ja pujahtaa
täältä Hollannin tahi Ranskan aasialaisiin alusmaihin. Indiassa hän ei
olisi turvassa, sillä sehän on Englannin aluetta.
-- Niin, jos hän vain ei ole hyvin uskalias mies, -- vastasi konsuli.
-- Englantilainen pahantekijä on aina paremmassa piilossa Lontoossa
kuin ulkomailla.
Sanottuaan nämä sanat, jotka antoivat poliisimiehelle paljon
miettimisen aihetta, konsuli meni lähellä olevaan konttoriinsa. Fiks
jäi yksikseen. Ankara maltittomuus kiihotti hänen hermojansa, samalla
kuin omituinen aavistus hänelle sanoi varkaan olevan "Mongolia'ssa". Ja
tosiaankin, jos tuo hirtehinen oli lähtenyt Englannista päästäkseen
Uuteen Maailmaan, niin lienee hän sittenkin valinnut tien Indian
kautta, sillä tämä tie oli vähemmin vartioitu kuin Atlantin poikki
kulkeva tie.
Fiks ei saanut kauan olla mietteissänsä, sillä kovat vihellykset
ilmoittivat äkkiä höyrylaivan tulon. Kantajain ja fellahien lauma
hyökkäsi laiturille semmoisella metelillä, että oikein sääli tuli
muiden ihmisten jäseniä ja vaatteita. Kymmenkunta kanootteja läksi
rannasta "Mongolia'a" vastaan.
Pian näkyikin "Mongolia'n" suunnaton runko kanavan suulla, ja kellon
lyödessä 11 pysähtyi laiva reitille päästäen höyrynsä ulos huumaavalla
pauhinalla.
Matkustajia oli sangen paljon. Muutamat jäivät laivan kannelle
katselemaan kaunista näkyä; useimmat soudattivat itsensä kanooteissa
maihin.
Fiks silmäili tarkasti jokaista tulijaa.
Hänen tuossa toimessa ollessaan astui eräs matkustaja hänen luokseen
sysättyään ensin tukevalla kädellä syrjään fellahit, jotka meluten ja
rähisten tarjosivat hänelle palveluksiansa, ja kysyi kohteliaasti,
missä Englannin konsulivirasto täällä oli. Samassa otti matkustaja
esiin passin, jonka hän epäilemättä tahtoi saada todistetuksi
konsulivirastossa.
Vaistomaisesti otti Fiks passin käteensä, ja muutamalla silmäyksellä
oli hän lukenut passiin kirjoitetut tuntomerkit.
Hän säpsähti. Paperi vapisi hänen käsissään: passissa olevat
tuntomerkit olivat ne samat kuin mitkä hän oli saanut Lontoosta.
-- Onko tämä passi teidän? -- kysäisi hän matkustajalta.
-- Ei, se on isäntäni passi.
-- Missä isäntänne on?
-- Laivassa.
-- Mutta, -- sanoi Fiks, -- hänen täytyy itsensä mennä konsulin luo,
jos tahtoo todistusta passilleen.
-- Onko se välttämätöntä?
-- On kyllä.
-- Missä konsulivirasto on?
-- Tuolla torin kulmassa, -- vastasi Fiks viitaten parin sadan askeleen
päässä olevaan taloon.
-- Pitää sitten mennä sanomaan isännälle, kuinka asianlaita on, vaikkei
hän ollenkaan rakasta puuhia.
Matkustaja kumarsi Fiksille ja meni takaisin laivalle.