Uusia arvopapereita Lontoon rahamarkkinoilla.
Phileas Fogg ei osannut Lontoosta lähtiessään aavistaakaan, millaisen
melun hänen matkansa oli herättävä. Tieto vedosta levisi ensin
Reform-Clubissa ja sai aikaan koko hälyn tämän arvoisan seuran jäsenten
keskuudessa. Klubista siirtyi tieto sanomalehtiin reportterien kautta
ja sanomalehtien kautta Lontoon yleisöön ja koko Yhdistettyyn
Kuningaskuntaan.
Tästä "matkasta maan ympäri" -- siitäkös nyt kirjoiteltiin,
keskusteltiin, väiteltiin yhtä innokkaasti ja yhtä suurella
harrastuksella kuin jostakin uudesta Alabama-asiasta! Toiset kävivät
Phileas Foggin puolelle; toiset -- ja näitä oli melkoinen enemmistö --
olivat häntä vastaan. Matka maan ympäri niin vähässä ajassa nykyisillä
kulkuneuvoilla -- sehän oli mahdollista ainoastaan paperilla, itse
teossa sitävastoin sulaa hulluutta.
Times, Standard, Evening Star, Morning Chronicle ja parikymmentä muuta
suurta sanomalehteä olivat Mr. Foggia vastaan. Daily Telegraph yksinään
puolusti häntä jossakin määrin. Phileas Foggia pidettiin löylynlyömänä,
hupsuna miehenä, ja hänen toverinsa Reform-Clubissa saivat kuulla
moitteita siitä, että olivat lyöneet mokoman vedon, joka selvään
osoitti Foggin ymmärryksen olevan kaikkea muuta kuin oikeassa reilassa.
Sanomalehdissä luettiin kiihkeitä, mutta loogillisia kirjoituksia tästä
asiasta. Englannissa, niinkuin tunnettu on, harrastetaan suuresti
kaikkea, mikä maantietoa koskee. Eikä ollut ainoataan sanomalehden
lukijaa -- oli hän mitä säätyä hyvänsä -- joka ei olisi ahmimalla
ahminut Phileas Foggin asialle pyhitettyjä palstoja.
Ensimmäisinä päivinä oli hänen puolellansa muutamia huimapäitä, etenkin
naisia, sittenkuin kuvalehti Illustrated London News oli julaissut
hänen muotokuvansa valokuvan mukaan, joka löytyi Reform-Clubin
arkistossa. Muutamat gentlemannit uskalsivat sanoa: "No miksei, miksei?
Onhan kuultu kummempaakin!" -- Nuo olivat paraasta päästä Daily
Telegraphin lukijoita. Mutta pianpa rupesi tämänkin lehden vakaumus
horjumaan.
Lokakuun 7 p:nä luettiin Kunink. Maantieteellisen Seuran Bulletin'issä
pitkä kirjoitus, joka tutki asiata kaikilta puolin ja todisti selvää
selvemmäksi, että puheena oleva yritys oli sulaa hulluutta. Ja nyt
olivat kaikki Foggia vastaan. Ihmiset laittoivat esteitä hänen
tiellensä, luonto samoin. Yrityksen onnistumista varten pitäisi
rautateiden ja höyrylaivain tulo- ja lähtöaikain ihan täsmälleen
liittyä toisiinsa, mutta sellaista yhtäjaksoisuutta ei ole eikä voikaan
olla olemassa. Euroopassa, lyhempiä matkoja kuljettaessa, saattaa kyllä
olla varma junain täsmällisyydestä; mutta kun niiltä menee kokonaista
kolme päivää Indian ja seitsemän päivää Yhdysvaltain läpi kulkemiseen,
saattaako järkevä ihminen niiden tarkkuudelle perustaa tällaista
yritystä? Entäs sitten tapaturmat, yhteentörmäykset, rajuilmat,
lumituiskut -- eikös tämä kaikki ollut Phileas Foggia vastaan? Ja eikös
merellä talviseen aikaan vastatuulet, sumut saata matkaa viivyttää? Ei
ollut lainkaan tavatonta, että paraimmatkin höyrylaivat Atlantilla
viipyvät pari kolme päivää määrän yli. Yksi ainoa, yksi ainoa viivähdys
tekisi koko yrityksen tyhjäksi. Jos Phileas Fogg myöhästyy edes
moniaankaan tunnin postilaivalta, niin hänen täytyy odottaa seuraavata
laivaa, ja hanke on siten rauennut kuin tuhka tuuleen.
Tämä kirjoitus nosti suuren melun. Melkein kaikki maan sanomalehdet
painattivat sen, ja Phileas Foggin osakkeiden kurssi laski
arveluttavasti.
Ensimmäisinä päivinä matkustajamme lähdön jälkeen tehtiin Lontoossa
varsinaisia kauppa-asioita hänen yrityksensä pohjalle. Englannin
vedonlyöjät ovat tunnetut; he ovat älykkäämpiä ja suuremmassa kunniassa
pidettyjä kuin pelaajat. Vedonlyönti on englantilaisen luonteen
mukaista. Ja vetoja löivätkin Phileas Foggin puolesta tai häntä vastaan
eivät ainoastaan Reform-Clubin jäsenet, vaan ennen pitkää suurikin
yleisö. Phileas Fogg kirjoitettiin niinkuin mikä kilpahevonen
kilpakirjaan. Hänestä tuli myös arvopaperi, joka paikalla sai oman
numeronsa Lontoon pörssissä. "Phileas Foggia" kyseltiin ja tarjoiltiin
premioilla tai ilman, ja suunnattomia asioita solmittiin. Mutta viisi
päivää hänen lähtönsä jälkeen, sittenkuin mainittu kirjoitus oli ollut
"Bulletin'issa", tarjoukset alkoivat lisääntyä. Phileas Fogg laski
arvossa. Jo tarjottiin niitä tukuttain. Ensi alussa ei ostettu kuin
viisi, sitten kymmenen kerrassaan; nyt meni kaksin- ja viisinkymmenin,
jopa satakin yhdessä mytyssä.
Yksi ainoa puolustaja oli hänellä enää, nimittäin vanha, luuvaloa
sairastava lordi Albermale. Tämä kunnioitettava gentlemanni, joka ei
päässyt liikahtamaan nojatuolistansa, olisi kernaasti antanut
omaisuutensa, jos olisi voinut tehdä matkan maan ympäri, vaikka siihen
olisi mennyt kymmenenkin vuotta! Hän löi 5,000 puntaa vetoa Phileas
Foggin eduksi. Ja kun hänelle todistettiin, kuinka järjetöntä ja
hyödytöntäkin Foggin hanke oli, vastasi hän vain: "Jos se käy päinsä,
niin on hyvä, että englantilainen sen ensimmäisenä on tehnyt."
Phileas Foggilta, niinkuin sanottiin, väheni puolustajain luku
vähenemistään. Kaikki ihmiset olivat häntä vastaan eivätkä syyttäkään.
-- Ei enää lyöty sataaviittäkymmentäkään yhtä vastaan; mutta seitsemän
päivän kuluttua sattui tapaus, joka vaikutti, ettei kukaan olisi
uskaltanut lyödä vähintäkään vetoa.
Sinä päivänä kello 9 illalla oli näet poliisilaitoksen ylipäällikkö
saanut seuraavan sähkösanoman:
/#
"Suez. Lontoo.
Rovan, poliisitirehtööri, päävirasto, Scotland yard.
Minä seuraan pankkivarasta Phileas Foggia. Lähettäkää
viipymättä vangitsemiskäsky Bombayhin (Itä-Indiaan).
<i>Fiks</i>, salapoliisi."
#/
Tämä sähkösanoma vaikutti silmänräpäyksessä. Kunniallisen gentlemannin
sijaan astui pankkivaras. Hänen valokuvansa Reform-Clubissa
tarkastettiin tyysten tarkoin. Varkaan tuntomerkit sopivat siihen.
Sitten muistettiin, kuinka Phileas Foggin elämä aina oli ollut
yksinäistä, salaperäistä. Kun sitten otettiin lukuun hänen äkkinäinen
lähtönsä, niin selväähän muka oli, että hän, luulotellen ihmisille
matkaa maan ympäri ja mieletöntä vetoa, sillä tavoin vain koetti päästä
Englannin poliisimiesten käsistä.