Phileas Fogg hämmästyttää palvelijansa Passepartout'in.
Kello 7.25 sanoi Phileas Fogg jäähyväiset kunnioitettaville
pelikumppaneilleen, voitettuaan vistissä noin 20 guineata (500 mk), ja
läksi klubista. Kello 7.50 hän astui taloonsa.
Passepartout, joka jo tarkoin osasi ohjelmansa, kummastui suuresti
nähdessään isäntänsä tulevan kotiin näin tavattomaan aikaan. Sen mukaan
kuin Passepartout oli selkoa saanut, ei isäntä koskaan tullut kotiin
ennenkuin ummelleen kello 12 yöllä.
Phileas Fogg meni heti huoneeseensa ja kutsui:
-- Passepartout!
Tämä ei vastannut, arvellen, ettei isäntä suinkaan kutsumisellaan häntä
tarkoittanut; eihän nyt ollut se aikakaan.
-- Passepartout! -- huudahti Mr. Fogg, liiaksi korottamatta ääntänsä.
Passepartout astui sisään.
-- Olen kutsunut kahdesti, -- virkkoi Mr. Fogg.
-- Kello ei ole kahtatoista vielä, -- vastasi Passepartout, kello
kourassaan.
-- Ei olekaan, -- sanoi isäntä, -- enkä teitä torukaan. Me lähdemme 10
minuutin kuluttua Doveriin ja Calais'hen.
Ranskalaisen pyöreillä kasvoilla elehti jonkinlainen irve. Hän oli
kaiketi kuullut väärin.
-- Monsieur aikoo lähteä? -- kysyi hän.
-- Aion; me lähdemme matkustamaan maan ympäri.
Passepartout'in silmät lensivät selälleen, kulmakarvat vetäytyivät
ylös, kädet hervahtivat alas, ruumis kutistui, ja kaikki osoitti niin
suurta hämmästystä, ettei se enää ollut kovin kaukana typeryydestä.
-- Maan ympäri, -- mutisi hän.
-- Niin, 80 päivässä, -- vastasi Mr. Fogg. Emme saa kadottaa
silmänräpäystäkään.
-- Entäs matkakapineet? -- kysäisi Passepartout, käännellen päätään
oikealle ja vasemmalle.
-- Ei mitään matkakapineita. Ei muuta kuin pieni käsilaukku, siihen
kaksi paitaa ja kolme paria sukkia. Teidän varallenne samoin. Matkalla
ostetaan mitä tarvitaan. Ottakaa sadetakki ja villapeite. Katsokaa,
että teillä on hyvät jalkineet, vaikka tosin hyvin vähän me tulemme
astuneeksi jalkaisin, tuskin ollenkaan. Joutukaa!
Passepartout yritti vastata, mutta ei voinut. Hän meni huoneeseensa,
heittäytyi tuolille ja huudahti, niinkuin hänen kotimaassaan usein
tehdään:
-- Mutta kyllä tämä on kovaa! Ja minä kun toivoin saada olla rauhassa!
Koneellisesti hän laittoi matkalaukun reilaan. Maanko ympäri 80
päivässä? Olikohan isäntä ihan hullu? Ei maar... Leikkiäkö tämä sitten
on? Mennään muka Doveriin -- mennään vaan! Sieltä Calais'hen -- vaikka
sinnekin. Tämähän ei suinkaan ollut kunnon Passepartout'ille
vastenmielistä, hänelle, joka ei viiteen vuoteen ollut nähnyt isäinsä
maata. Kenties mennään hamaan Pariisiin asti? Sepä vasta olisikin
erinomaisen hupaista: nähdä jälleen tuo iso pääkaupunki! Mutta siellä
kai isännän matka-into lauhtuukin. Epäilemättä; mutta ihmeellistä
kumminkin on, että hän niinkin pitkille matkoille lähtee, tuo
rauhallinen herra Fogg!
Kello 8 oli Passepartout laittanut valmiiksi laukun, jossa olivat hänen
ja isännän matkatarpeet. Yhä vielä levottomana hän läksi kammiostansa
ja lukittuaan huolellisesti ovensa astui Mr. Foggin luo.
Mr. Fogg oli valmis. Hänellä oli mukanaan Bradshaw'in matkaopas
"Continental Railway Steam Transit and General Guide", joka oli
selittävä hänelle kaikki, mitä matkalla oli tarpeellista tietää. Hän
otti laukun Passepartout'in kädestä, avasi sen ja pani siihen paksun
tukun noita kauniita pankinseteleitä, jotka käyvät kaikissa maissa.
-- Ettehän unohtanut mitään? -- kysäisi hän.
-- En mitään, monsieur.
-- Sadetakki ja peite?
-- Tässä.
-- Hyvä. Ottakaa tämä laukku.
Mr. Fogg jätti laukun Passepartout'ille.
-- Ja pitäkää huoli siitä: siinä on 20 tuhatta puntaa.[3]
Passepartout oli vähällä pudottaa laukun, ikäänkuin nuo 20 tuhatta
puntaa olisivat olleet raskaissa kultarahoissa.
Isäntä ja palvelija astuivat ulos ja kiersivät lukon kahdesti kiinni.
Saville-row'in päässä he nousivat vaunuihin ja saapuivat pian
Charing-Crossin asemalle, josta alkaa yksi South-Castern radan haaroja.
Kello 8.20 pysähtyivät vaunut asemahuoneen eteen. Passepartout hyppäsi
maahan, isäntä seurasi häntä ja maksoi ajurin.
Samassa läheni häntä kerjäläisvaimo, lapsi sylissä, paljain likaisin
jaloin, päässä viheliäinen hatunretvana, jossa vielä oli höyhen
jäljellä, ja pyysi Mr. Foggilta almua.
Mr. Fogg otti taskustansa taannoin voittamansa 20 guineata ja antoi ne
kerjäläiselle.
-- Tuoss' on, vaimo parka; mieleni on hyvä, että kohtasin teidät.
Näin sanottuaan hän meni.
Passepartout tunsi vesikarpalon silmässään. Isäntä oli astunut
ensimmäisen askeleen hänen sydämeensä.
Mr. Fogg meni palvelijansa kanssa suureen odotussaliin. Siellä hän
käski Passepartout'in ostaa kaksi ensimmäisen luokan pilettiä
Pariisiin. Käännyttyään ympäri huomasi Fogg taannoiset viisi
vetokumppaniansa Reform-Clubista.
-- Minä lähden, hyvät herrat. Tullivirastojen kirjoitukset passissani
todistavat teille matkani, kun palajan.
-- Mitä joutavia, Mr. Fogg, -- vastasi herra Gauthier Ralph
kohteliaasti, -- me luotamme täydellisesti kunniaanne, niinkuin
gentlemannin kunniaan.
-- Sitä parempi, -- sanoi Mr. Fogg.
-- Ettehän unohda, että teidän tulee olla täällä jälleen ... --
huomautti Andrew Stuart.
-- 80 päivän perästä, -- lisäsi Mr. Fogg, -- lauvantaina 21 p:nä
joulukuuta 1872, kello 8.45 illalla. Näkemiin asti, hyvät herrat!
Kello 8.40 istuivat Phileas Fogg ja hänen palvelijansa samaan
rautatievaunuun. Kello 8.45 kuului veturin vihellys, ja juna läksi
liikkeelle.
Yö oli pilkkopimeä, ja hienoa sadetta vihmoi taivaasta. Phileas Fogg
kyyristyi vaunun nurkkaan eikä puhunut sanaakaan. Passepartout, yhä
vielä hämillänsä, likisti vaistomaisesti laukkua rintaansa vasten.
Tuskin oli juna kulkenut Sydenhamin palatsin ohi, niin pääsi
Passepartout'ilta epätoivon huuto...
-- Mikä nyt? -- kysäisi Mr. Fogg.
-- Niin, näettekös, kiireissäni ... hädissäni ... minä unohdin...
-- Minkä?
-- Kaasun palamaan kamariini.
-- Ei tee mitään, poikaseni, -- sanoi Mr. Fogg kylmästi, -- se palaa
teidän kustannuksellanne.