Passepartout huomaa päässeensä viimeinkin ihanteensa perille.
-- Kunniani kautta, -- sanoi Passepartout itsekseen, hieman nolona ensi
aluksi, -- olen minä madame Tusseaud'in luona nähnyt herrasväkeä yhtä
vilkasta kuin uusi isäntänikin.
Selitykseksi olkoon sanottu, että "herrasväkeä" madame Tusseaud'in
luona ovat vahasta tehdyt ihmisenkuvat, joita Lontoossa paljon
katsellaan ja joilta ei todellakaan puutu muu kuin puheenlahja.
Moniaan silmänräpäyksen vain Passepartout oli puhunut Phileas Foggin
kanssa, mutta jo siinäkin ajassa hän oli ennättänyt huolellisesti
tarkastella uutta isäntäänsä. Tämä oli noin 40 vuotta vanha, jalot ja
kauniit kasvot, kookas vartalo, vaaleat hiukset ja vaaleat poskiparrat,
korkea otsa ilman rypyn alkujakaan ohimoilla, kalpeahkot kasvot,
kauniit hampaat. Hänellä näkyi olevan suuressa määrässä sitä, jota
fysionomistit sanovat "levoksi toimessa", toisin sanoen yhteistä
omituisuutta kaikille niille, jotka toimivat hiljaa, ilman melua. Tyyni
hän oli ja hidas, silmät olivat kirkkaat, silmäterä liikkumaton,
sanalla sanoen hän oli täydellinen kuva noista kylmäverisistä
englantilaisista, joita kohtaa kaikkialla Yhdistetyssä Kuningaskunnassa
ja joiden akatemialliseen vivahtavan ryhdin Angelika Kauffmann niin
peräti onnistuneesti on kuvannut. Nähdessäsi tuota gentlemannia hänen
esiintymisensä eri vivahduksissa luulit kuin luulitkin hänen olevan
kaikille osilleen täydessä tasapainossa, luulit tarkoin punnituksi
olennoksi, joka kulki täsmällensä kuin Leroy'n tai Earnshaw'in
kronometri. Ja niinpä olikin: Phileas Fogg oli itse tarkkuus, ja se
näkyi myös hänen "kättensä ja jalkainsa ilmeestä", sillä ihmisissä,
niinkuin eläimissäkin, osoittavat jäsenet selvään, mitä intohimoja
heillä kullakin on.
Phileas Fogg oli niitä matemaatillisesti säännöllisiä ihmisiä, jotka,
koskaan kiiruhtamatta ja aina valmiina, säästävät askeleitansa ja
liikkeitänsä. Liikaa hän ei kulkenut askeltakaan ja astui aina lyhintä
tietä. Ei hänen silmänsä milloinkaan eksynyt vilkaisemaan lakea. Ei hän
tehnyt mitään liikaa kädenliikuntoa. Ei häntä koskaan nähnyt
liikutettuna eikä pelästyneenä. Hän oli vähimmin hätäilevä mies
maailmassa, mutta oikeaan aikaan hän kumminkin aina tuli. Yksinäänpä
hän asuikin, niin sanoakseni, ulkopuolella kaikkia yhteiskunnallisia
oloja. Hän tiesi, että maailmassa sattuu kosketuksia muitten kanssa,
mutta koska tällainen kosketus synnyttää hidastusta, niin ei hän
kehenkään koskenutkaan.
Jean, liikanimeltä Passepartout, oli taas oikea Pariisin pariisilainen.
Viisi vuotta oli hän nyt ollut kamaripalvelijana Englannissa,
löytämättä kumminkaan isäntää, johon olisi voinut oikein kiintyä.
Passepartout ei ollut noita Frontin'eja ja Mascarille'jä, jotka,
olkapäät koholla, nenä pystyssä, katse varma, ovat hassahtavia
öykkäreitä. Ei. Passepartout oli kelpo poika, kasvot sievät, huulet
mehevät, aina valmiina maistelemaan ja hyväilemään, lempeä olento,
palveluksiin aina altis, pää tuommoinen hauska ja pyöreä, jota
kernaasti näkee ystävänsä hartioilla. Hänellä oli siniset silmät,
eloisa kasvojen väri, kuoppia poskissa, leveä rinta, luja ruumis, siksi
lihava, että hän saattoi nähdä omat poskipäänsä. Hän olikin väkevä kuin
Herkules, kehitettyään nuorena lihaksiansa voimisteluharjoituksilla.
Hänen ruskeat hiuksensa olivat karkeanlaiset. Muinaisajan
kuvanveistäjät osasivat kahdeksallatoista eri tavalla laitella Minervan
tukkaa, mutta Passepartout'illa oli ainoastaan yksi tapa: kolme nopeata
kamman vetäisyä vain, ja hiukset olivat oikein kauniissa
järjestyksessä.
Vetikö tämän miehen kimmoava luonne yhtä Phileas Foggin luonteen kanssa
-- sitä ei varovaisinkaan olisi saattanut varmaan sanoa. Oliko
Passepartout perin pohjin niin järjestystä rakastava mies kuin isäntä
tahtoi? Sitä ei saattanut sanoa, ennenkuin näki.
Vietettyään nuoruudessansa kuljeksivaista elämää, niinkuin jo
sanottiin, halusi hän nyt rauhaa. Kuultuaan puhuttavan Englannin
gentlemannien säännöllisyydestä ja sananparreksi tulleesta
kylmäkiskoisuudesta tahtoi hän koettaa onneansa Englannissa. Mutta
tähän saakka ei onni ollut hänelle ollut oikein myötäinen. Hän ei ollut
vielä saanut mielenperäistä paikkaa. Hän oli ollut jo kymmenessä
talossa, mutta kaikissa niissä olivat isännät olleet kummallisia,
huikentelevaisia, olivat hakeneet seikkailuja ja mittailleet maita
mantereita, ja tuommoista ei Passepartout enää suvainnut. Hänen
viimeinen isäntänsä, nuori Longsferryn lordi, parlamentin jäsen, vietti
yönsä usein Hay-Market'in ostronikellareissa ja palasi kotiansa
liiankin usein poliisipalvelijain hartioilla. Passepartout, haluten
ennen kaikkea, että isäntänsä olisi kunnianarvoinen mies, uskalsi tehdä
pari nöyrää muistutusta, mutta isäntä pani ne pahakseen, ja silloin oli
miehellä matkapassi varma. Sillävälin sai hän kuulla, että Phileas
Fogg, esq., oli palvelijan puutteessa, ja silloin hän hankki lähempiä
tietoja tuosta gentlemannista. Semmoinen herra, jonka elämä oli niin
säännöllistä, joka ei milloinkaan ollut yötä poissa kotoaan, joka ei
koskaan matkustanut, joka ei koskaan ollut ulkona koko päivää -- kas
semmoinen herra oli oikein hänen mielensä mukainen. Hän tuli ja
otettiin palvelukseen, niinkuin jo on kerrottu.
Kello oli jo lyönyt puoli kaksitoista, ja Passepartout oli nyt ypö
yksinänsä tuossa talossa Saville-row'in varrella. Paikalla rupesi hän
tarkastamaan taloa lähemmälti. Hän tutki sen visusti ullakosta aikain
hamaan kellariin asti ja huomasi, että talo oli oikein miellyttävä,
niin siisti, niin hyvin varustettu, kaikki puritaanisen ankarassa
järjestyksessä, ja niin mukava palvelijalle. Hänestä se näytti etanan
kuorelta, joka kumminkin oli kaasulla valaistu ja lämmitetty, sillä
hiilivety toimitti siellä sekä valaisijan että lämmittäjän virat.
Passepartout löysi helposti toisesta kerroksesta huoneen, joka oli
häntä varten. Se näytti hänestä oikein hyvältä. Sähkökelloja ja
puheputkia oli laitettu hänen huoneestansa ala- ja ensimmäiseen
kerrokseen. Kamiinilla oli kello, joka oli sähkölangalla yhdistyksissä
Phileas Foggin makuukammion kellon kanssa, ja siten näytti kumpikin
kello samaa sekuntia samassa silmänräpäyksessä.
-- Tämähän vasta on oikein sopivaa, erittäin sopivaa, -- arveli
Passepartout itsekseen.
Huoneessaan huomasi hän niinikään erään ilmoituksen kellon yläpuolella.
Se oli päivän palveluksen ohjelma. Siihen oli merkittynä kaikki, mitä
palvelijan milloinkin tuli tehdä, kello kahdeksasta aamulla, jolloin
Phileas Fogg nousi makuulta, aina puoli kahteentoista asti, jolloin hän
läksi murkinalle Reform-Clubiin; siinä oli määrättynä: teetä ja
paahdettua leipää kello 8.23, partavesi kello 9.37, pään kampaaminen ja
harjaaminen kello 9.40 j.n.e. Sitten oli jälleen kello puoli 12:sta
puoliyöhön saakka, jolloin isäntä pani maata, kaikki toimet ennakolta
merkitty ja määrätty. Passepartout ihastui tästä julistuksesta ja
painoi sen eri kohtia myöten mieleensä.
Isännän vaatevarasto oli erittäin hyvin varustettu ja järjestetty.
Kullakin housuparilla, nutulla ja liivillä oli oma numeronsa, joka myös
oli merkitty sekä koti- että ulkopukujen luetteloon, ja tässä oli
tarkoin ilmoitettuna, mikä puku milloinkin, aina eri vuodenaikoja
myöten, oli tuleva käytäntöön. Samanlainen ohjesääntö oli
jalkineistakin.
Sanalla sanoen, tämä talo Saville-row'in varrella -- oltuaan
epäjärjestyksen temppelinä kuuluisan Sheridanin aikana -- oli nyt
erittäin mukavasti laitettu ja sisustettu ja näytti vallan hauskalta.
Ei ollut talossa kirjastoa, ei yhtään kirjaakaan. Niistäpä Mr. Phileas
Foggille ei olisi hyötyä ollutkaan, sillä Reform-Clubissa oli
käytettävänä kaksikin kirjastoa, toisessa kaunokirjallisuutta, toisessa
lainoppia ja politiikkaa. Makuukammiossa oli kohtalaisen suuri kaappi,
rakenteeltaan sellainen, ettei siihen pysty valkea eikä varkaat. Asetta
ei ollut talossa minkäännäköistä, ei metsästystä eikä sotaa varten.
Kaikki osoitti, että talossa vallitsivat mitä rauhallisimmat tavat.
Tarkastettuaan talon kaikin puolin hieroi Passepartout tyytyväisenä
käsiään; hän ojensihe oikein pitkäksi ja lausui iloisesti:
-- Tämähän on niinkuin minua varten luotu. Kyllä me yhdessä toimeen
tulemme, Mr. Fogg ja minä! Isäntä kotona-kököttäjä ja semmoinen
järjestyksen mies -- sehän on oivaa! Oikea kone! No niin, hätäkös minun
on palvella konetta!