I.

Phileas Fogg ja Passepartout ottavat toisensa, toinen palvelijaksi,

toinen herraksi.

Vuonna 1872 talossa N:o 7 Saville-row kadun varrella, Burlington

Gardens -- samassa talossa, jossa Sheridan kuoli 1816 -- asui Phileas

Fogg, esq.,[1] eräs Lontoon <i>Reform-Club'in</i> kummallisimpia ja

etevimpiä jäseniä, vaikka hän näytti panneen silmämääräkseen olla

tekemättä mitään sellaista, joka vetäisi huomiota puoleensa.

Tässä talossa, niinkuin jo sanottiin, oli asunut eräs niitä suuria

miehiä, jotka ovat tuottaneet kunniaa Englannille, ja nyt siinä asui

Phileas Fogg, omituinen henkilö, josta ihmiset eivät tienneet niin

mitään. Se vain tiedettiin, että hän oli hyvin säntillinen mies ja

paraimpia gentlemanneja Englannin ylhäisissä piireissä.

Sanottiin häntä Byronin näköiseksi -- nimittäin pään suhteen, sillä

hänen jaloissaan ei ollut mitään moitteen sijaa -- niin, hän oli Byron,

mutta Byron, jolla oli viikset ja poskiparta, ja Byron ilman

intohimoja, joka olisi saattanut vanhenematta elää tuhannen vuotta.

Englantilainen hän kyllä oli, tuo Phileas Fogg, mutta lontoolainen hän

oikeastaan kenties ei ollut. Ei häntä koskaan nähty Pörssissä, ei

Englannin Pankissa, ei ainoassakaan Cityn kauppakonttorissa. Lontoon

satamiin tai laivatokkiin ei vielä koskaan ollut tullut Phileas Foggin

varustamaa laivaa. Hänellä ei ollut sijaa ainoassakaan hallinnollisessa

virastossa. Hänen nimensä ei ollut koskaan kaikunut missään

asianajajain yhdistyksessä, ei Temple'ssä, ei Lincolns-Inn'issä, ei

Grays-Inn'issä. Eikä ollut hänellä koskaan asioita ajettavina kanslerin

virastossa, ei Kuningattaren Pankissa eikä Kirkollisasiain virastossa.

Ei hän ollut tehtaanisäntä eikä tukkukauppias eikä pikkukauppias eikä

maanviljelijä. Ei hän ollut jäsenenä ainoassakaan niistä monen monista

seuroista, joita Englannin pääkaupungissa on lukemattomia, <i>Society

of Armonica'sta</i> hamaan <i>Society of Entomology'hin</i> asti, jonka

tarkoituksena on vahingollisten hyönteisten hävittäminen.

Phileas Fogg oli Reform-Clubin jäsen, ja siinä se.

Jos ken kummeksuisi sitä, että näin salaperäinen herrasmies oli

jäsenenä niin arvokkaassa seurassa, niin hän tietäköön hänen tulleen

sinne herrain Baring Brothers esityksestä, joilla hänellä oli avonainen

luotto. Siitäpä hänellekin jonkinlainen "näky", joka perustui siihen,

että hän säännöllisesti maksoi shekkinsä näytettäissä, juoksevan

tilinsä lukuun.

Oliko hän rikas, tuo Phileas Fogg? Epäilemättä. Mutta miten hän oli

rikkaaksi tullut, sitä eivät tienneet nekään, jotka muuten tietävät

kaiken maailman asiat, ja Mr. Fogg oli viimeinen, jolta semmoista olisi

sopinut mennä tiedustamaan. Oli miten oli, tuhlari hän ei ollut eikä

ollut saitakaan, sillä milloin vain puuttui joku summa täytteeksi tähän

tai tuohon jaloon tai hyödylliseen yritykseen, silloin hän sen

lahjoitti kaikessa hiljaisuudessa, jopa nimettömästikin.

Sanalla sanoen, ei vaiteliaampaa toista kuin hän. Hän puhuikin niin

vähän kuin mahdollista, ja tuo hiljaisuus se teki hänet vielä

salaperäisemmäksi. Hänen elämänsä oli kaikkien nähtävissä, mutta minkä

hän teki, se oli niin matemaatillisesti aina samaa, että mielikuvitus

turhaan olisi hakenut sille verran vetävätä.

Oliko hän matkustellut? Kyllä kai, sillä ei kukaan tuntenut

maailmankarttaa niin hyvin kuin hän. Ei ollut niin kaukaista kolkkaa,

josta ei hänellä olisi ollut erikoistietoja. Parilla lyhyellä, mutta

selvällä sanalla hän selvitti tuhannet arvelut, joita klubissa

lausuttiin kadonneista tai eksyneistä matkustajista; hän lausui julki

oikeat todennäköisyydet, ja hänen puheensa oli usein kuin tietäjän, ja

ainapa sittemmin nähtiinkin hänen olleen oikeassa. Kyllä kai tuo mies

oli matkustanut joka paikassa, ainakin hengessään.

Varmaa oli ainakin, ettei Phileas Fogg moneen vuoteen ollut liikkunut

Lontoota ulompana. Niistä, joilla oli kunnia tuntea häntä lähemmin kuin

muut, ei yksikään sanonut nähneensä hänen kulkevan muuta tietä kuin

sitä, mikä vei hänen kotoansa klubiin. Ajankulukseen ei hän tehnyt

muuta kuin luki sanomalehtiä ja pelasi vistiä. Tässä äänettömyyden

pelissä, joka oli niin omiansa hänen luonteelleen, hän usein voitti,

mutta voittojansa ei hän milloinkaan pannut kukkaroonsa, vaan ne

siirtyivät hänen menosäännössänsä hyväntekeväisyys-osastoon. Olkoon

muuten sanottu, että Mr. Fogg pelasi ainoastaan pelin eikä koskaan

voiton vuoksi. Peli oli hänestä taistelua, ottelua vastuksia vastaan,

mutta ottelua, joka ei vaatinut liikkumista, paikan muuttamista eikä

väsymystä, ja se oli juuri hänen luonteensa mukaista.

Phileas Foggilla ei ollut vaimoa eikä lapsia -- ja sehän saattaa

tapahtua kunniallisimmillekin miehille; ei hänellä myöskään ollut

sukulaisia eikä ystäviä -- vähän harvinaisempi seikka sentään. Phileas

Fogg asui yksinään talossa Saville-row'in varrella, ja sinne ei päässyt

kukaan. Millaiselta asunto sisästä näytti, siitä ei ollut puhetta

milloinkaan. Hänellä oli yksi ainoa palvelija. Murkinat ja päivälliset

hän söi klubissa aina määrättyinä aikoina kronometrin mukaan,

samassa salissa, saman pöydän ääressä, koskaan tarjoamatta mitään

klubikumppaneillensa, tuomatta milloinkaan sinne vierasta mukanaan. Hän

tuli kotiin vasta yöksi, pannen maata aina ummelleen kello 12,

milloinkaan käyttämättä hyödykseen niitä komeita huoneita, joita

Reform-Club piti jäsentensä varalta. Vuorokauden 24 tunnista hän vietti

10 kotonansa, käyttäen ajan osaksi makuuseen, osaksi pukeutumiseen. Hän

käveli muuttumatta samanlaisilla askelilla klubin etusalin vahatulla

parkettilattialla tahi salin ympäri kulkevalla parvekkeella, jonka yli

kaareilee sinilasinen kupu, nojaten 20 punaiseen joonialaiseen

porfyyripilariin. Klubin keittiöt, aitta, kalasumput, maitohuoneet

varustivat hänen ateriansa herkuilla; klubin palvelijat, totiset miehet

mustissa hännystakeissa ja pehmoisissa jalkineissa, kantoivat hänelle

ruuat erityisissä posliiniastioissa pöydälle, joka oli katettu komealla

saksilaisella pöytäliinalla; erityisissä klubin lasikarafiineissa

tuotiin hänelle sherryt, portviinit tai kanelilla ja muilla ryydeillä

höystetyt vaahtoviinit; klubin jäällä -- jota suurilla kulungeilla

tuotiin Amerikasta -- hän jäähdytti juomiansa, ei liian vähän eikä

liian paljon, vaan kohtuulliseen viileyden asteeseen.

Jos tuommoinen elämä on omituista, niin täytyy sanoa, että omituisuus

osaa sentään pitää hyviä päiviä.

Talo Saville-row'in varrella oli erittäin mukavasti laitettu,

ilman mitään komeutta kumminkin. Muuten, koska isäntä noudatti

muuttumattomasti samoja tapoja, ei palveluskaan ollut mutkallista.

Mutta sanomatonta säännöllisyyttä ja täsmällisyyttä Phileas Fogg vaati

palvelijaltansa. Juuri tänään, lokakuun 2 päivänä, hän oli antanut eron

palvelijallensa James Forsterille siitä syystä, että tämä oli

uskaltanut tuoda partavettä, joka oli 84 Fahrenheitin astetta lämmintä,

sen sijaan että sen olisi pitänyt olla 86-asteista. Nyt hän paraillaan

odotti uutta palvelijaa, jonka oli määrä tulla kello 11:n ja puoli 12:n

välillä.

Phileas Fogg istui nojatuolissaan, jalat yhdessä kuin sotamiehellä

paraadissa, kädet polvilla, ruumis suorana, katsellen viisarin kulkua

pöytäkellossa, joka oli semmoinen konstikas laitos, että se näytti

tunnit, minuutit, sekunnit, päivät, kuukaudet ja vuodet. Kello löi

neljännestä yli 11. Täsmälleen puoli 12 oli Mr. Foggin tapana lähteä

klubiin.

Samassa kuului koputus sen pienen salin oveen, jossa Phileas Fogg

silloin istui.

Virkaeron saanut James Forster astui sisään.

-- Uusi palvelija, -- ilmoitti hän.

Sisään tuli noin 30-vuotias mies ja tervehti.

-- Te olette ranskalainen ja nimeltä John, niinkö? -- kysyi Phileas

Fogg häneltä.

-- Nimeni on Jean, jos suvaitsette, monsieur, -- vastasi tullut, --

Jean, liikanimeltä Passepartout: sen olen saanut osoitteeksi

luontaisesta näppäryydestäni, jolla osaan selvitä pulista ja

pälkähästä. Rehellinen mies kyllä olen, monsieur, mutta sanonpa

suoraan, että olen ollut jo senkin seitsemässä ammatissa. Olen ollut

kuljeksivana laulajana, olen ollut ratsastajana hevossirkuksessa,

heitellyt kuperkeikkoja kuin Leotard ja tanssinut nuoralla kuin

Blondin; sitten rupesin voimistelunopettajaksi, käyttääkseni lahjojani

nousevan nuorison hyödyksi, ja sittemmin olin kersanttina Pariisin

palokunnassa. Todistuksessani on monta merkillistä tulipaloa

mainittuna. Mutta viisi vuotta sitten läksin Ranskasta, ja mieleni kun

teki nauttia perhe-elämän suloja, niin rupesin kamaripalvelijaksi

Englannissa. Olin juuri paikatta ja kuultuani monsieur Phileas Foggin

olevan tarkimman ja kunnollisimman herran Yhdistetyssä Kuningaskunnassa

saan esittää itseni, monsieur, toivoen saada elää rauhassa ja unhottaa

kaiken, jopa tämän Passepartout nimenkin.

-- Passepartout, se sopii, -- vastasi isäntä. -- Teitä on minulle

suositettu. Tiedättehän ehtoni?

-- Tiedän, monsieur.

-- Hyvä. Mitä kellonne on?

-- Kello on 11 ja 22 minuuttia, -- vastasi Passepartout katsahtaen

suunnattoman suureen hopeakelloon, jonka oli vetänyt taskustaan.

-- Kellonne jättää.

-- Anteeksi, monsieur, mutta se on mahdotonta.

-- Se jättää neljä minuuttia. Mutta vähät siitä. Virhe on pian

korjattu. Siis, tästä hetkestä saakka, kello 11 ja 29 minuuttia a.p.

tänään, keskiviikkona 2 p:nä lokakuuta 1872, olen ottanut teidät

palvelukseeni.

Näin sanottuaan Phileas Fogg nousi, otti hatun vasempaan käteensä, pani

sen koneenomaisesti päähänsä ja meni ulos, sanaakaan enää sanomatta.

Passepartout kuuli katuportin narahtavan kerran: hänen uusi isäntänsä

meni ulos; toisen: Passepartout'in edelläkävijä, James Forster, meni

ulos.

Passepartout oli nyt yksinänsä talossa Saville-row'in varrella.