-- Meidän täytyy tehdä jotakin, huusi nuori Yrjö Ashbrigde proomun
loitontuessa; me emme voi mennä paalumajalle ja jättää pienokaista
punaisten käsiin. Minä tahdon mielelläni uhrata henkeni sisareni
hyväksi.
-- Sen tahtoisimme kaikki, vastasi Boone, mutta meidän pitää ottaa
todellisuus sellaisena kuin se on.
Nuorukainen ähkyi tuskasta; vaikeinta kaikista oli olla toimetonna, kun
pientä sisarta uhkasi niin hirvittävä kohtalo.
-- Voisinhan hypätä virtaan, uida maalle ja tehdä mikä on mahdollista
Siimonin auttamiseksi.
-- Te ette voi häntä auttaa, sanoi lähetyssaarnaaja hiljaisesti. Kenton
suoriutuu parhaiten yksin.
-- Niin minäkin luulen, myönsi Boone; jos Siimon toivoisi apua, olisi
asia toinen.
-- Jos ne teloittavat hänet heti, sanoi tytön isä värisevällä äänellä.
-- Kaikki olemme Herran kädessä, sanoi hyväsydäminen pappismies
vakavasti. Jollei pienokaista ole lainkaan säästetty, ei häntä enää
voida auttaa. Jos hän on elossa vielä, on hänet viety intiaanileiriin,
jota Kenton epäilemättä pitää silmällä.
-- Silloinhan me voimme hiipiä sinne ja alkaa ammunnan, huudahti veli,
jolle toimettomuus oli sietämätöntä.
-- Jos niin tekisimme, huomautti Finley, olisi se tytön kuolema.
-- Siis me emme voi mitään tehdä -- odottaa vain, kunnes Kenton jotakin
ilmoittaa, lausui toivoton isä.
Mitään vastaamatta kääntyi lähetyssaarnaaja Boonen puoleen ja kuiskasi
jotakin hänelle.
Metsänkävijä vastasi yhtä hiljaa, ja tätä keskustelua, josta toiset
eivät saaneet mitään selkoa, kesti muutamia minuutteja.
Sillä välin kaksi muuta erämiestä souti edelleen ja niin taitavasti,
ettei airojen loiske häirinnyt toisten keskustelua.
Proomu lähestyi hitaasti Ohionpuoleista rantaa.
Silloin lähetyssaarnaaja nousi, katsoi ympärilleen ja kysyi:
-- Minne se palkovenhe on joutunut, jonka minä ja Jetro toimme
muassamme?
Kaikki kääntyivät katselemaan Jetroa ja venettä, mutta kumpaakaan ei
näkynyt.
Usea ihmetteli, miksi pastori ryhtyi kyselemään sellaista asiaa, kun
suuri onnettomuus painoi kaikkien mieliä.
Tuuli taas laimeni; silloin-tällöin vain puhalteli lyheitä puuskauksia,
mutta pohjoisesta, ja ne painoivat alusta takaisin Kentuckyyn. Täytyi
soutaa ankarasti sen vastustamiseksi. Ohion ranta oli metsän suojaama
ja tyyni, ja proomu laski siellä rantaan sopivalla paikalla.
Rannalta kulki hyvä polku pohjoista kohden, joten pakolaisten oli hyvä
kiiruhtaa paalumajalle. Ja siihen lähetyssaarnaaja kohteliaasti
kehoittikin. Mutta mr Ashbridge vastasi tyynesti ja päättävästi, ettei
hän eikä hänen vaimonsa eikä poikansa ota askeltakaan eteenpäin,
ennenkuin ovat saaneet joitakin tietoja lapsen kohtalosta.
-- Teidän asemassanne menetteleisin minä luultavasti samalla tavalla,
sanoi hengellinen mies myötätuntoisesti. Ja teillä on se alakuloinen
lohtu, ettei odotusta kestä kauan.
Samassa kuultiin Jetron ääni ja nähtiin hänen melovan proomun sivulle.
Kun hän oli suurenmoisesti liioitellen kuvaillut seikkailuistaan yön
aikana ja hiljaisuus jälleen tuli, lausui lähetyssaarnaaja:
-- Hyvät ystävät, Boone ja minä olemme harkinneet uuden suunnitelman.
Minä menen takaisin virran yli ja katson, voisinko tehdä jotakin lapsen
hyväksi -- Jumalan avulla.
Mr Ashbridge olisi halunnut kysyä, oliko tällainen yritys hyvin
harkittu; sillä häntä arvelutti, olisiko rauhan mies sopiva näin
vaaralliseen tehtävään. Mutta lähetyssaarnaaja oli saavuttanut kaikkien
luottamuksen, ja kun Boone oli samaa mieltä hänen kanssaan, ei mitkään
epäilyt saaneet päästä kuuluviin. Hyvän pastorin kättä puristaen
huudahti isä sydämellisesti:
-- Jumala suojelkoon teitä! Tahtoisin minäkin mielelläni olla apunanne.
-- Ottaisin teidät mukaani, jos luulisin siitä olevan vähänkin hyötyä.
Mutta nyt on parasta, että vain muistatte minua rukouksissanne.
-- Niin teemme alinomaa, sanoi rouva Ashbridge ja puristi
lähetyssaarnaajan kättä.
-- En uskalla kehoittaa teitä toivomaan parasta; sillä aikeeni voivat
mennä tyhjiinkin. Pyydän, että odotatte täällä, kunnes saatte kuulla
lopullisen ratkaisun.
Kun lähetyssaarnaaja laskeutui palkovenheeseen, tarttui Yrjö hänen
käsivarteensa.
-- Aivan varmaan minä voin olla teille hyödyksi; ottakaa minut mukaan.
-- Jos joku ihminen voisi minua auttaa, niin varmasti te, rakas
poikani, sanoi lähetyssaarnaaja laskien kätensä ystävällisesti nuoren
miehen olkapäälle; mutta olkaa varma, että jokainen seuralainen olisi
minulle nyt esteeksi -- te itse myöntäisitte sen ensimäisenä, jos
tuntisitte suunnitelmani.
Hän hävisi pian näkyvistä, ja kuinka tarkoin jälelle jääneet
kuuntelivatkaan, ei pieninkään ääni ilmaissut, mihin suuntaan hän oli
mennyt.