Jetro katsoi oikeaan ja vasempaan; vaaraa ei uhannut mistään. Hän
päätti silloin vapautua siteistään ja yritti kumartua niistä
päästääkseen. Mutta voi! Hänen ruumiinsa oli niin lujissa kääreissä,
että hän sai sitä vain hiukan taipumaan; kädet ulottuivat tuskin
polviinkaan saakka.
-- Voi minua poloista! vaikeroi hän. Olen tehnyt itsemurhan, en
milloinkaan saa jalkojani enää vapaiksi. Saan elää tässä kääreessä koko
ikäni eikä se tule pitkäksi!
Ensi säikähdyksen asetuttua ajatteli hän, että koska hän on voinut itse
kääriytyä, täytyy hänen voida vapautuakin, pitää vain alkaa ylhäältä
eikä alhaalta.
Muutamassa minuutissa hän saikin kääreet irti potkaisten ne viimeksi
jaloistaan, ja niin oli hän jälleen "vapaa mies".
Hän heitti lakanoita vasemmalle käsivarrelleen ja piti kivääriä
oikeassa. Kulkien eteenpäin päätti hän tehdä tarkastusretken proomuun,
vaikka tiesikin ajan olevan täperällä. Se oli lähellä rantaa, johon se
oli jäänyt, kun lasti siitä päivällä purettiin. Sitä ei oltu ennätetty
vielä särkeä, tahi ehkä aijottiin sitä käyttää vielä toisenkin kerran;
intiaanitkaan eivät olleet tehneet sille mitään vahinkoa.
Jetro kiipesi jykevän laidan yli ja katseli ympärilleen tarkkaavasti.
Tuolla oli pitkä peräsin -- airo kääntyvässä hankaimessa. Sen ponsi
ulottui melkein keskelle proomua. Peräpuoli, joka muuten oli
keulanmuotoinen, oli kannellinen ja siellä oli makuupaikat. Etukeulassa
keitettiin ruoka.
Pohjalla oli kaksi pitkää tankoa, joilla voitiin sauvoa proomua. Sen
köydenkin, jolla Pantteri oli sidottu, löysi Jetro, samoin laudanpätkiä
y.m. arvotonta sälyä.
Jetro viskasi lakanat keulaan, istuutui kannalle ja mietti.
Ei ole niin velttoja aivoja, joihin ei joskus ihmeellisiä ajatuksen
salamoita välkähtäisi. Silloin ihmissielu työskentelee sen jumalallisen
voiman ohjaamana, joka sen on luonut. Kun Jetrokin mietti merkillisiä
kokemuksiaan siitä saakka, kun hän lähti lapsuudenkodistaan
Virginiassa, syntyi hänen päähänsä uusi suunnitelma, joka uutuudellaan
häntä itseäänkin hämmästytti.
Lähemmin asiaa tarkastaessa huomaa, ettei siinä mitään erinomaista
ollut, mutta näillä seuduilla se silloin kaikessa tapauksessa oli
uutta.
Tuossa oli kaksi vahvaa tankoa, tuolla köydenpätkiä proomun pohjalla,
keulassa tavattoman vahvoja lakanoita. Hänellä oli terävä puukko, jota
hän oli tottunut käyttämään. Tuuli puhalsi voimakkaasti vastavirtaan.
Miksikä hän ei purjehtisi proomulla virtaa ylös?
Tämä suurenmoinen ajatus ihmetytti ja hämmästytti Jetroa, mutta hän
päätti sen toteuttaa. Hän ei aavistanut, mikä hyöty siitä koituu, eihän
hän edes tiennyt, kuinka epätoivoisessa asemassa hänen ystävänsä tällä
hetkellä olivat. Hän mumisi:
-- Metsässä on paha kulkea pimeällä. Voi astua kalkkalokäärmeen päälle,
jäädä leuvastaan puunoksaan ja kaatua selälleen, intiaani voi hyökätä
kimppuun... Kun ne näkevät minun purjehtivan vastavirtaan, tulevat ne
iloisiksi; mr Altman ei vaadi niin kovaa työtä ja hänen puolisonsa ei
moiti minua paljosta syömisestä...
Jetro teki pian tarvittavia reikiä proomun laitoihin. Näihin reikiin
pujotti hän köydenpäitä ja asetti niiden avulla toisen tangoista
pystyasentoon proomun toiselle sivulle ja toisen sen vastaiselle
puolelle.
Nyt oli hänellä rinnatusten kaksi vahvaa mastoa.
Sitten hän liitti lakanoita kulmistaan toisiinsa, kunnes sai tarpeeksi
suuren purjeen, jonka hän kiinnitti mastoihin.
Tämän kaiken hän teki taitavan työmiehen huolellisuudella. Ja kun
laitos oli valmiina, oli hänellä noin kuuden neliömetrin laajuinen
purjepinta aluksessaan. Ei mitään muuta kaivattu kuin vakavaa tuulta.
-- Voi tulla vastatuulikin, mietti Jetro ja silloin tämä röhä kulkee
Ohiovirtaa alas, kunnes tullaan Missisippiin ja sitten -- en muista,
mihin virtaan se laskee, ehkä Punaiseen mereen, ja sinne minä
tahdonkin. Siellä minä hyppään pois proomusta ja juoksen taas metsään.
-- Jos Kenton on pelastunut, vaikka en ole ollut häntä suojelemassa, ja
jos Boonekaan ei ole vahingoittunut, hämmästyvät he, kun näkevät minun
tulevan... Nyt onkin hyvä tuuli -- mutta miksi ei proomu lähde
liikkeelle?
Purje pullistui ja vahva tuuli painosti tanakasti, mutta sittenkin
jämötti proomu paikallaan kuin virran pohjaan uponneena.