Sisältö: Anteeksiantaminen. Viimeiset määräykset. Hengenlähtö.
Ruumiin korjaaminen. Kuolonennustukset. Ruumiin pelkääminen.
Maahanpaniaisiin kutsumus. Kirstunteko.
Päivä päivältä näytti sairas hupevan (heikkonevan) ja seuraavana
lauantai-iltana hän tuli jo kielettömäksi, puhumattomaksi. Pari
tuntia sen jälkeen hän rupesi puhumaan ja hourailemaan. Vihdoin hän
selkeni uudelleen, kutsui perheensä vuoteensa ympärille ja sanoi
heille:
-- Rakkaat lapseni, minä tunnen loppuni lähestyvän. Nyt minä menen
sinne, josta ei kenkään ole palannut. Antakaa nyt minulle jokainen
anteeksi, jos ketä vastaan olen rikkonut. Minä annan sydämestäni
kaikille anteeksi enkä tahdo kostoa huutaa kenellekään. Minä en vie
iankaikkisuuteen yhtään vihaa. Poikaseni, ojentakaat kätenne minulle!
Lautamies ojensi kätensä sairaalle ja sitten hänen veljensä Yrjö.
Heidän esimerkkiään seurasivat kaikki perheen jäsenet itkusilmin ja
jokainen sanoi kättä antaessaan:
-- Jumala sinullekin anteeksi antakoon!
Sitten Riitta kuiskasi tyttärelleen Kaisalle jotain ja tämä meni
likimmäiseen naapuritaloon ja sanoi:
-- Nyt meidän mummo lähtee pois; jos ken tahtoo tulla katsomaan, niin
tulkoon pian.
Kohta he nousivat yksi ja toinen vuoteeltaan ja lähtivät kuolevaa
katsomaan.
-- Tunnetkos minua? kysyi Lahtelan emäntä sairaalta.
-- Tunnen kyllä, ja annetaan nyt anteeksi, sanoi sairas ja ojensi
kätensä.
-- Jumala sinullekin anteeksi antakoon! Minä kyllä ilomielin annan
anteeksi, vastasi Lahtelan emäntä.
Sairas jatkoi:
-- Hamasta siitä ajasta kun miesvainajani kuoli, on vanhin poikani
Mikko hoitanut taloutta, vaikka talo ja tila on ollut minun
nimessäni. Hän olkoon vastakin teidän isäntänne ja te toiset olkaa
hänelle kuuliaiset, niin kuin te tähänkin asti olette olleet. Ja sinä
poikani Mikko, ole rehellinen ja katso aina yhteistä parasta, niin
kuin sinä tähänkin asti olet tehnyt, äläkä sorra ketään.
Nämä sanottuaan ummisti sairas silmänsä. Vähän ajan perästä hän
aukaisi ne jälleen ja sanoi:
-- Miniäimeni Riitan saapi nostaa emännäksi minun jälkeeni. Olkaa
hänelle kuuliaiset ja avulliset, niin kuin te olette minullekin
olleet. Kun Helka-ämmä alkaa jo tulla vanhaksi eikä jaksa enää
suuria taikinoita alustella, niin Mari-täti saapi käydä kolmanneksi
emännäksi; kyllä näin suuressa talossa tarvitaan kolmekin emäntää.
Vähän aikaa vaiti oltuansa sairas teki vielä muutamia määräyksiä
peruistansa sekä neuvoi mitkä vaatteet hänen ympärilleen pitää
pantaman. Sitten hän pani kätensä ristiin ja luki:
Henkeni, Herra, haltuus annan,
Isä, älä minua ylenanna,
Poikas pyhän piinan tähden;
siipeis ali päästä, aut hädästä,
tykös turvaan täydell todell. (Vvk. 43:6)
Loppuvärssyä lukiessaan heikkoni jo sairaan ääni, ettei lukua paljon
kuulunut. Nyt otti Riitta virsikirjan, josta isäntä alkoi ja toiset
veisasivat keralla: