Sisältö: Lääkkeet. Maanvastaaminen. Löylyn syöminen. Sairaan
kylvettäminen. Ripittäminen.
-- Ei taida minusta enää kauaksi olla tälle elämälle, sanoi Niemelän
vanha emäntä eräänä aamuna vuoteelta noustessaan. Koko ruumistani
hervottaa, päätäni leiluttaa ja vilunväreet käyvät läpi ruumiini
juuri kuin kylmää vettä kaadettaisiin päälleni, niin pintani
viereksii. Kahdeksankahdeksatta vuotta olenkin jo elää kätystänyt
enkä ole vielä oikeaa tautia potenut kuin kerran lavantautia
kolmeneljättä vuotisena.
-- Joko mummo tahtoisi mielellään kuolla? kysyi häneltä hänen
poikansa poika Mikko.
-- Jos niin on Herran tahto, niin erkanen täältä, vastasi mummo ja
näytti miettivän pitemmältä asiaa, tuli vakaisen näköiseksi ja oli
hetken äänettä. Vihdoin hän puhkesi ääneen ja lausui:
Sijan tiedän, kussa synnyin,
iän kaiken kussa kasvoin;
vaan en tiedä, kussa kuoleman pitää.
Niin, tapahtukoon Jumalan tahto. Joka minulle hengen antoi ja elämän
loi, kyllä Hän sen tietää ottaakin, konsa vain hyväksi näkee.
-- Mutta mummo ei saa kuolla! Kukas minua sitten heijaa (tuudittaa)
ja saunassa repuu (kylvettää), jos mummo kuolee? sanoin emännän
nuorin pojantytär, kiipesi mummonsa kaulaan ja rupesi itkemään.
-- Eihän tuosta Karjalan maa katoa, jos minä kuolenkin, saneli mummo
silitellen ja hyväillen lasta. Ken kerran näin vanhaksi joutuu, että
jalka on haudassa, toinen haudan partaalla, ei sen elämisestä enää
ole hyötyä; onhan vain henki mielen hyvänä, ruumis muiden vastuksena.
Kyllähän, kultaseni, äitisi sinusta huolen pitää; onhan hän niin hyvä
ja herttainen sinulle.
-- Mutta äidillä on niin paljon askareita, ettei hän jouda minua
hoitamaan, sanoi lapsi itkien ääneensä.
-- Mari-tätisi käyköön äidillesi apulaiseksi, niin kyllä hän sitten
paremmin joutaa sinua hoitamaan, lohdutteli mummo pienoista.
-- Koetapas, äiti, maistaa vähän viinaa, ehkä se tekee sinulle hyvää,
sanoi lautamies tarjoten siirappiviinaa mummolle. Riitta saa keittää
murkinaksi huttua, sitten koetat syödä, jos laatuun käypi. Illalla
lämmitetään sauna, jossa hautelet kipeää ruumistasi, niin voit
kenties vielä parata, sillä
mit ei viina virvoittele
eikä huttu huojentele
tahi sauna parantele,
se on teko toisen miehen
tahikka Jumalan surma.
Sairas maistoi vähän viinaa, antoi pullin takaisin ja sanoi:
-- Suur kiitos, hyvä poikani. Ei viinakaan enää tunnu entisen
makuiselle. Minä uskon ettei minua enää taida muut parantaa kuin nuo
kolme kovaa parantajaa: Nurmen Tuomas, Hiekka-Heikki ja Matara-Matti.
Murkinan aikana koetteli sairas syödä, mutta eipä huttu kelvannutkaan.
-- Ei kelpaa viina eikä maista huttu, yhäti vain mieltäni elostelee,
saneli emäntä. Tuokaa kantvärkkiviinaa ja voidelkaa sillä minun
otsaani, käärikää sitten mustia villoja liinapiolla pääni ympäri ja
voidelkaa pippuripalkoviinalla sydänalaani, ehkä se helpottaisi.
Riitta-miniä teki kaiken, mitä anoppi pyysi, mutta eipä sairaalle
näyttänyt apua tulevan, hän voihki ja ohki vain vuoteellaan.
-- Ihan minut taisi maa vastata, kun tulin eilen kirkosta, virkkoi
sairas ja nousi istumaan. Tuo Eerikan ralekka ajoi niin kovasti,
etten kerennyt saada kuin kaksi lepän oksaa käteeni. Jos olisin
kolmannen tavannut, niin ei olisi tällaista tuskaa kärsittävänäni,
mutta hän ajoi kuin kasakka, etten minä ehk'edes ehtinyt
maanvihojakaan lukea loppuun asti.
-- Jos niin on, niin valjastetaan sama hevonen, jolla eilen kirkolla
ajettiin, ja mennään iltahämärissä Kotimäen tuolle puolelle ja
tullaan uudestaan; ehkäpä se sitä tottelee, vastasi Eerikka.
-- Täytyy se niin tehdä, ei tässä muu auta, saneli sairas. On sitä
ennenkin minulle tämmöistä tapahtunut; sillä tämä maa on luonnostaan
karkea ja minä olen valkoverinen ja vienoluontoinen ilminen
(ihminen), sen tähden minuun pystyvät niin hyvin maannenät.
Hämärän tultua valjasti Eerikka hevosen ja sairas saatettiin rekeen.
Kotimäen tuolle puolelle päästyä käännettiin hevonen ympäri ja
ajettiin sen verran tiepuoleen, että sairas yletti taittaa kolme
lepänoksaa, joilla hän kiersi kolme kertaa ympäri päänsä ja lausui:
Tervehytän tienottani,
maireutan mannertani,
terve maa, terve manner,
terve mantereen isäntä!
Kun lienet tuhoja tehnyt,
vihojasi viskoellut
kohti naista naisellista
emon tuomoa tytärtä,
tee nyt suloinen sovinto,
rakenna ikuinen rauha!
Ota pois omat vihasi,
ettei söisi syyttömiä,
vaivaisi viattomia!
Kotipihaan tultua viskasi emäntä lepän varvut tantereelle ja lausui:
Terve maa, terve manner,
tervehempi tervehtäjä!
Noustuaan reestä hän alkoi astua tupaan ja höpisi itsekseen:
Valittelen vaivoissani,
kujertelen kulkeissani
omilla olokujilla,
oman talon tanterilla.
Tuvan haltia hyvänen,
kaiken kartanon isäntä!
Suojaa mua suosikkina,
pidä piikaista hyvänä!
Älä salli saastaisien,
vihamielisten vihojen
syytöntä minua syödä,
viatonta vaivutella.
Käännä kateen kierot katseet,
vihamiesten mielijuohteet
kateen omaan kantapäähän,
pahansuovan sormenpäähän!
Illallisen perästä meni sairas saunaan, jonne päästyään hän lausui:
Terve löyly, terve lämmin,
puun löyly, vetosen lämmin!
Vuorest on vetosen synty,
tulen synty taivosesta,
ei oo löylyn löytämistä,
lämpimän lähettämistä.
Vaatteensa riisuttuaan sairas meni saunanalautasille, otti vettä
kolme kertaa kourallaan kaukalosta ja heitti istuinsijalleen, johon
myös sylkeä töppäsi ja virkkoi:
Tule nyt löylyyn Jumala,
Iso ilman lämpimähän
tekemähän terveyttä,
rauhoa rakentamahan!
Luota maahan liika löyly,
paha lämmin pois lähetä,
ettei polta piikojasi,
turmele tekemiäsi!
Istuttuaan paikallensa sairas viskasi kaukalosta kolme kertaa
kourallaan vettä kiukaalle ja lausui:
Minkä vettä viskelen
noille kuumille kiville,
se on meeksi muuttukohon,
simaksi sirahtakohon.
Juoskohon joki metinen,
simalampi laikkukohon
läpi kiukuan kivisen,
läpi saunan sammalisen!
Seuraavan yönsä vietti sairas levottomasti, valitti korvaansa
pistävän ja arveli siihen löylyn tarttuneen. Aamun tultua hän käski
lämmittämään saunan, jonne mentyään hän luki edellä kerrotut loitsut
ja teki entiset taikansa.
Sitten antoi isännän tytär Kaisa sairaalle leipäpalasen ja meni itse
saunankotaan, josta otti vettä kapalla tiinusta, juoksi kappa kädessä
ympäri saunan, tuli kotaan takaisin, viskasi veden kodasta yli
saunankynnyksen kiukaalle ja kysyi:
-- Mitäs mummo syöpi?
-- Löylyä syön, vastasi mummo ja syödä mukerti leipää. Sama temppu
uudistettiin kolme kertaa ja niin oli "löyly syötynä".
Kun ei edellä kerrotuista keinoista sairaalle apua tullut, hän
käski poikansa Yrjön valjastaa hevosen ja mennä Riha-Heikkiä perään
kylvettämään itseänsä, jos siitä ehkä apua tulisi. Yrjö teki kuten
käsketty oli ja toi Heikin tullessaan.
Iltapimeällä lämmitettiin sauna itsestään kaatuneilla puilla.
Saunan lämmittämisen toimitti Yrjön vaimo niin salaa, etteivät sitä
tietäneet kaikki oman talon ihmisetkään, saatikka sitten naapurit.
-- Onko näillä seutuvilla pohjoiseen päin juoksevaa jokea, josta
sopisi vettä ottaa sairaan kylpyvedeksi? kysyi Riha-Heikki
kuiskaamalla talon isännältä.
-- Semmoista ei näillä tienoin ole, mutta onhan meillä oivallinen
lähde kartanon pohjoispuolella. Siitä on ennenkin sellaisiin
tarpeisiin vettä noudettu, vastasi isäntä.
-- Kyllä se sopii ihvan (ihan) hyvästi, virkkoi Heikki. Käy,
veikkonen, sieltä noutamassa vettä, mutta niin salaa, ettei kenkään
tiedä. Kun saat astiasi täyteen, niin tipauta kolme kertaa vettä
astiasta takaisin lähteeseen. Ota sitten hopeainen solki paitasi
kauluksesta ja vuolaise siitä malmipäisellä kääntöpäällä veitsellä
kolme lastua lähteeseen ja lausu aina lastun vuoltuasi:
Vellamolle uhri,
sairaalle terveys.
Kylpyvastan olen minä varustanut. -- Sairaan kylpyvastaksi otettiin
kolmen verokunnan maalta koivun oksia, yhdeksän oksaa kustakin.
Niissä piti olla kolme lehteä yhdessä kannassa eli kolmekantaisia.
Isäntä teki käskyn mukaan, haki veden ämpärillä ja vei sen saunan
kotaan.
Kun kaikki oli saatu reilaan, vietiin sairas saunaan. Noita
Riha-Heikki otti vastan, heilutteli ja huiskutteli sitä kaikille
ilmansuunnille ja lausui:
Nouse vanha Väinämöinen,
ukko herkeä unesta
pojan ainoan avuksi,
miehen kuulun kumppaniksi
tässä työssä työlähässä,
sairasta parantaessa!
Tule saunahan saloa
ilman uksen ulvomatta,
saranain sanelematta!
Lyö löyly, lähetä lämmin
kivelle kivuttomalle,
paaelle pakottomalle.
Sitten noita kutsui sairaan kylpylautasille, nosti kolme kertaa vettä
kaukalosta vastalle, ripisteli vastasta vettä sairaan päälle ja
lausui:
En puhu omalla suulla,
puhelen Jumalan suulla,
Herran hengellä hyvällä.
En liiku omin lihoni,
liikun Luojani lihoilla,
käden kautta Kaikkivallan.
Tuolta aina armot käyvät
yläisestä taivosesta.
En minä mitänä voine
ilman Luojani luvatta,
auttajani armoloitta,
otan Luojan loitsimahan,
Jumalan puhelemahan,
Kaikkivallan katsomahan.
Sitten noita sylkäisi vastalle, alkoi kylvettää sairasta päästä
jalkoihin saakka ympäri ruumiin, ensin vasta- ja sitten myötäpäivään,
aina välistä huoahtaen ja sylkien. Kylvettäissään hän loitsi:
Mist on pulma puttununna
takia tapahtununna?
Onko soista vai vesistä
vai on vatturaunioista
vai on vanhoista akoista
vai on kalma kalmistosta,
perkele pyhästä maasta?
Mene kalma kalmistohon,
perkele pyhä'än maahan,
johon on kansa kaatununna,
väki suuri nääntynynnä.
Siell on luuta luskottuna,
pääromua roskattuna,
ilman ihmisen ihotta
katovaisen kainalotta.
Kun ei minussa miestä,
ukon pojassa urosta,
tämän päästön päästäjätä,
tämän pulman purkajata,
nouskohon norosta miehet,
miekkamiehet hettehestä,
jotk on viikon maassa maanneet,
kauan lehossa levänneet,
pojan ainoan avuksi,
miehen kuulun kumppaniksi.
Kun ei siitä kyllin liene
etkä tuotakaan totelle,
tulkoon vanha Väinämöinen
kaikki päästöt päästämähän,
kaikki pulmat purkamahan,
kaikki jaksot jaksamahan!
Mene tauti, kunne käsken,
Lapinmaahan lakeahan,
Pohjan pitkähän perähän;
siell on hyvä ollaksesi,
lempi liekatellaksesi,
tiellä tuuli tuudittaapi,
vesi vieno vilkuttaapi,
vesi sylkkä sylkyttääpi.
Mene vielä, kunne käsken,
tuonne tunturin mäelle.
Kuhavuoren kulman alle,
jonne puut on päin pudonneet,
heinät latvoin laskenunna
sulahan sarajokehen.
Siellä on sisariasi,
siellä viisi veikkoasi,
kuusi kummisi tytärtä,
seitsemän setäsi lasta.
Siell on hirret hirtettynä,
jalopeurat jaksettuna;
siell on luutonta lihoa,
sekä päätöntä kaloa,
suonetonta pohkiata.
Mene sinne, kunne käsken,
suden suuhun, hamaran päähän,
mustan koiran hännän alle,
notkoille noroperille,
soille räykenettömille.
Mene tuulen tietä myöten,
ahavan ratoa myöten
tahi käy revon rekehen:
revoll on reki matala,
jolla rannalle vetääpi.
Jos oot pantu palkan eestä
tahi toisen käskyläinen,
niin suoria nyt kotiisi
isäntäsi iltaselle,
emäntäsi aamuselle,
muun pereesi murkinalle!
Sitten sinne tultuasi,
matkan päähän päästyäsi
ota kiinni olkapäistä,
vasemmista varpahista,
kaiemmista kantapäistä,
läpi luusta ja lihasta!
Aita vastaasi tuleepi;
ammu aita mennessäsi
viieltä vitsasvältä,
seitsemältä seipähältä,
kaheksalta kaskipuulta.
Punahattu, tuonen poika,
jännitä tulinen jousi
tulisella jäntehellä,
pane vaskinen vasama
tuon tulisen jousen päälle.
Ammu halki hampahista
luun syöjä, lihan purija,
veren uudelta vetäjä,
jotta hiiet himmastuisi,
perkeleetkin peljästyisi,
katvaisi maan katehet!
Jos et tuona totelle,
vielä mutka muistetahan,
uudet keinot keksitähän:
turvaamme Jumalahamme,
luottaumme Luojahamme,
jok on miehistä pätevin,
urohista kelpoavin.
Oi Ukko, ylinen Luoja,
pilven päällinen Jumala!
Souda suonissa venettä,
venehellä vaskisella,
kuutilla kuparisella.
Souda luun lomia myöten,
jäsenten rakoja myöten.
Mistä luu on luiskahtanna,
siihen luuta luiskauta;
mistä kalvo katkennunna,
siihen kalvo kasvahuta;
mistä liikkuna lihoa,
siihen liittäös lihoa.
Tee nyt yöllä terveheksi,
päivällä imanteheksi,
auta aivan terveheksi,
keskeä kivuttomaksi,
vieriltä viattomaksi,
päältä tuntumattomaksi,
aivan nuurumattomaksi,
suin sulin puheltuani,
hengin huokaeltuani,
vihoin tuulen tuulematta,
vihoin saamatta satehen,
kovan ilman koskematta,
pakkasen palelematta!
Saunasta tultua syötettiin ja juotettiin Riha-Heikkiä. Isäntä kysyi
maksua vieraan vaivoista, johon tämä vastasi:
-- Minä en ole tavallisesti määrännyt vaivoistani mitään maksua, vaan
hyvät ihmiset ovat itsestään antaneet, minkä ovat hyväksi nähneet.
Mitään virkkamatta isäntä pisti Heikille kouraan puolen ruplan rahan,
josta Heikki kiitti. Vähän ajan perästä Heikki sanoi isännälle:
-- Jos lautamies olisi hyvä ja katsoisi minulle vähän särpimen apua
sekä jotain keitinneuvoa.
Isäntä koki vierasta pidättää yöksi, mutta tämä ei sanonut joutavansa
yötä olemaan, kun muka hänellä oli kiiru mennä toiseen kylään, jossa
häntä odotettiin erästä heikkomielistä parantamaan. Sen kuultuaan
isäntä haki aitan ylisiltä lampaankäpälän ja täytti porstuan naulassa
olevan Heikin pussin ohralestyjauhoilla. Nämä antimet saatuaan Heikki
läksi talosta ja Yrjö meni häntä kyytiin.
Seuraavan yön sairas vietti levottomasti ja aamun tultua hän sanoi
pojallensa:
-- Kyllä minua ei taida muu vaivata kuin kuolema, vaikka minä
epäuskossani olen maajumalilta apua etsinyt. Laita nyt, poikaseni,
pappia perään minua ripittämään.
-- Kuta pappia äiti kernaimmin tahtoisi? kysyi lautamies.
-- En minä ole ikänäni pappeja valinnut, vastasi sairas. Ei mikään
kuulu olevan niin suuri synti kuin pappien valitseminen. Niin minulle
sanoi Raution Liisa toissa kesänä. Ja niin kuin tiedetään, hän on
hurskas ihminen ja pappien ystävä. Tuokaa vain se pappi, kenet itse
tahdotte. Jumalan sanaahan kaikki sielunpaimenet ilmoittavat.
Isäntä laittoi Antin noutamaan rovastia sairasta ripittämään.
Sillä aikaa kun pappia oltiin perässä, tupa siivottiin: penkit,
pöydät, rahit ja tuolit pestiin, lattia lakaistiin ja sairaalle
tuotiin puhtaat vaatteet sekä nostettiin pieni pöytä sairaan eteen
sängyn viereen. Pöydälle asetettiin lumivalkoinen pöytäliina.
Suurelle pöydälle pääpuolelle levitettiin niin ikään rippulaitainen
pöytäliina, ja pöydän päähän, penkille, levitettiin vaippa
laskoksilleen ja nurkkaan pantiin tyyny, jotta pappi, jos niin
tahtoo, saapi lojahtaa pöydänpäässä. Kahvi keitettiin valmiiksi ja
kahvipannu pistettiin uuniin pappia odottamaan. Lapset siivottiin ja
muutettiin puhtaisiin vaatteisiin. Samaten aikaihmisetkin pesivät
kätensä ja silmänsä, kampasivat päänsä ja muuttivat puhtaat vaatteet
yllensä.
Kun kyläläiset saivat tietää, että pappia oltiin hakemassa Niemelän
sairasta ripittämään, niin he siivosivat itsensä ja tulivat
sairastaloon pappia katsomaan. Miehet menivät peräpuolelle tupaa,
vaan naiset jäivät ovensuuhun. Ainoastaan vanhemmat vaimot menivät
sairasta puhuttelemaan. Yleinen hiljaisuus vallitsi tuvassa,
ainoastaan kuiskaamalla puheltiin.
-- Kun meillä ei tässä ole muuta tekemistä, niin varustaudutaan me
katsomaan sitä hevosta, jolla pappia tuodaan, sanoi Mäkelän Pekka
Perätalon Simolle.
-- Mitäs siinä on katsomista? kysyi Simo.
-- Onpahan siinä jotakin, vastasi Pekka. Jos hevonen pihalle
päästyään ojennaikse ja haukottelee, niin sairas kuolee, mutta jos se
puisteleikse ja päristelee, niin sairas paranee.
Sillä puhein he alkoivat katsella tuvan ikkunasta maantielle päin.
Kohta he huomasivat papin tulevan kyytimiehineen. Pihalle päästyä
hevonen seisattui, ojennaisiin ja haukotteli. Nyt olivat katsojat
aivan varmat sairaan kuolemasta.
Rovasti astui tupaan ja tervehti tupaväkeä "hyvällä päivällä".
Vastaukseksi naiset lyykistäysivät ja miehet kumarsivat. Isäntä
meni vastaanottamaan vierasta, kätteli, aukaisi vyön, riisui turkin
ja pani naulaan. Kuulumisiin vastattuaan rovasti sanoi pyyhkien
silmälasejansa:
-- Eikös teillä, hyvät ystävät, ole kotona mitään toimittamista, kun
näin rahvailla arkipäivänä olette joutaneet tänne tulemaan?
Ennen kuin kukaan ehti siihen mitään vastata, jatkoi rovasti:
-- Jos ei sairaalla ole mitään kahden kesken valittamista, niin
voitte olla täällä ja kuunnella Jumalan sanaa, mutta muuten voitte
mennä kotiinne.
-- Eihän minulla, hyvä rovasti, ole mitään erinäistä valittamista,
virkkoi sairas.
Väki jäi paikoilleen ja rovasti niitä näitä pakinoituaan kahvia
juodessaan meni sitten sairaan luokse, alkoi kysellä ensin hänen
ruumiillista vaivaansa ja sitten hänen sielunsa tilaa. Vähän aikaa
luoperreltuaan (lohduteltuaan) hän piti rippisaarnan ja antoi
sairaalle ehtoollisen, jonka jälkeen hän alkoi hommata lähtöä.
Isäntä koki kiellellä rovastia ruualle, mutta hän ei sanonut
itsellään olevan aikaa, kun kruununvouti oli luvannut tulla pappilaan
vieraiksi. Rovasti kumarsi jäähyväisiksi, ja Yrjö laitettiin toisella
hevosella häntä kyytiin. Naapurit menivät myöskin vähitellen kotiinsa.