Sillä aikaa kun yllämainittu keskustelu Cecilian ja Lady Glenalvonin
välillä tapahtui, istui Gordon Chillingly kahden kesken Miversin kanssa
tämän pilkallisen vanhan nuoren miehen mukavassa huoneessa. Gordon oli
ollut sukulaisensa luona aamiaisella, mutta oli jo aikaa sitten syöty;
molemmilla miehillä oli ollut paljon puhumista toistensa kanssa
aineista, jotka hyvin miellyttivät nuorempaa ja jotka vanhempaakin
huvittivat.
Se on totta että Chillingly Gordon oli, siinä lyhyessä ajassa, joka oli
kulunut siitä kun hän pääsi alihuoneesen, saavuttanut sellaista
mainetta, joka ilmoittaa että henkilö aikaisin edistyy yleisen
toiminnan alalla -- se ei ollut mikään pintapuolinen, vaan hyvin vakava
maine. Hänellä ei ollut yhtäkään sellaista ominaisuutta, jotka ovat
varsinaisissa puhujissa tavalliset, ei kiihkoa, ei vilkasta
mielikuvitusta, ei mitään varomatonta tulisen mielen ilmausta. Mutta
hänellä oli kaikki hyvän puhujan ominaisuudet: selvä, heleä ääni; hyvin
mietitty, miellyttävä esitystapa, joka ei ollut vähemmän arvollinen
sentähden että oli melkein liian tyyni; aina valmis suoraa päätä
vastaamaan kaikkeen. Mutta hänen etevin ansionsa parlamentin-johtajien
mielestä oli hyvä, terävä järki ja taitavaisuus käytökseen katsoen,
jotka tekivät hänestä vakaan puhujan. Näistä ominaisuuksista oli hän
kiitollisuuden velassa Chillingly Miversille, jonka kanssa hän usein
piti keskusteluja. Tämä herrasmies oli tuttu kaikkien puolueiden
päällikköjen kanssa, joko erinomaisten seurallisten lahjainsa takia
tahi 'The Londonerin', vaikutuksen johdosta yleiseen mielipiteesen, ja
seisoi korvia myöten maallisessa viisaudessa. "Ei mikään vahingoita
nuorta parlamentin-puhujaa niin kuin kiivaus mlelipiteihin nähden," oli
hänen tapansa sanoa. "Välttäkää sitä. Toimittakaa aina niin että
voidaan paljon sanoa molemmin puolin. Kun teidän puolueenne johtajat
äkisti osoittavat kiivautta, niin voitte mennä niiden puolelle, tai
vastustaa niitä, sen mukaan miten teille itselle paraiten sopii."
"Me olemme luullakseni nyt", sanoi Mivers, joka makasi sohvallaan
lopettaen toista sikariansa (hän ei milloinkaan polttanut muuta kuin
kaksi) "me olemme nyt määränneet sen muodon, jota teidän tulee käyttää
puhuessanne tänä iltana. Se on tärkeä tilaisuus."
"Se on totta. On ensi kerta kuin väittely on niin järjestetty, että
minä saan puhua kymmenen aikana tai myöhemmin. Se on jo itsessään suuri
etu; ja sitä paitsi tulee minun vastata ministerille -- kaikeksi
onneksi on hän hyvin ikävä mies. Luuletteko että uskallan laskea
leikkiä -- ainakin lausua sukkeluuden?"
"Hänestäkö? Ei suinkaan. Vaikka hänen asemansa pakoittaa häntä
esittelemään tätä ehdoitusta, niin hän ei ensinkään hyväksynyt sitä kun
siitä kabinetissa keskusteltiin; ja vaikka hän on ikävä, niinkuin
sanotte, niin se on juuri sellainen ikävyys, joka on hyvin tarpeellinen
arvossa pidetyn kabinetin perustamiseen. Laskea leikkiä hänestä!
Tietäkää se, että ylhäinen ikävyys ei milloinkaan rakasta leikkipuhetta
-- kun se sitä itseä koskee. Turhamainen mies! käyttäkää tätä
tilaisuutta, jota hänen ehdoituksensa moittiminen tarjoo, hankkiaksenne
teille hänen kiitostaan: kehukaa häntä. Mutta nyt on valtioasioista
kyllin puhuttu. Ei ole koskaan hyvä ajatella liian paljon sitä, jonka
jo on päättänyt sanoa. Jos miettii sitä paljon, voi tulla liian
innokkaaksi ja tehdä tuhmuuden. Vai on Kenelm tullut takaisin?"
"Kyllä. Minä kuulin sen eilen illalla Travers'ilta Whites'illä. Sir
Peter on käynyt Travers'in luona."
"Travers yhä vielä suosii teitä hänen tyttärensä kosijana?"
"Entistä enemmin, luullakseni. Menestys parlamentissa tekee syvän
vaikutuksen mieheen, jolla itsellä on menestys muodin maailmassa ja
panee arvoa klubien mielipiteesen. Mutta eilen illalla hän oli
tavallista ystävällisempi. Minä luulen, olkoon se meidän kesken
sanottu, että hän vähän pelkää että Kenelm vielä voi tulla
kilpailijakseni. Minä huomasin sen siitä, että hän sanoi Sir Peter'in
puheen olleen ikävää laatua."
"Miksi on Travers niin nurjamielinen Kenelm parkaa kohtaan? Hän näytti
ennen olevan mieltynyt häneen."
"Niin, mutta ei vävynä, eikä myöskään ennen kuin minulla oli toivo
siksi tulla. Ja kun Travers Exmundham'issa ollessaan sai tietää, sen
jälkeen kun Kenelm oli siellä käynyt, että tämä oli rakastunut toiseen
tyttöön ja tahtoi hänen naida, mutta että tämä näytti antaneen
Kenelm'ille rukkaset, ja kun hän vielä lisäksi sai kuulla että Kenelm
sittemmin oli matkustanut mantereelle erään veijarin kanssa, joka oli
juopon ja riitaisen hevoskengittäjän poika, niin käsitätte kai että
niin hieno ja tunnokas mies kuin Leopold Travers ei tahtoisi antaa
tytärtänsä miehelle, josta on niin vähän toivoa saada hauska vävy. Minä
en Kenelmiä pelkää. Mutta mainitsiko Sir Peter onko Kenelm tullut
vallan terveeksi? Hän oli puoli toista vuotta sitten haudan partaalla,
kun lääkärit kutsuivat Sir Peter'in ja Lady Chillingly'n tulemaan
kaupunkiin."
"Hyvä Gordon, minä pelkään ett'ei teillä ole mitään toivoa saada periä
Exmundhamia. Sir Peter sanoo että hänen kuljeksiva Herkuleensa on niin
voimakas, kuin hän ei milloinkaan ole ollut, ja luonteeltaan
tasaisempi, harvapuheisempi ja totisempi kuin ennen -- sanalla sanoen,
vähemmän kummallinen. Mutta kun sanotte ett'ette pelkää Kenelm'iä
kilpailijana, niin tarkoitatte kai tätä vaan Cecilia Travers'iin
katsoen?"
"Minä en pelkää häntä Ceciliaan nähden enkä muutenkaan; ja mitä
Exmundham'in perimiseen tulee, niin hän saa antaa sen kelle hän tahtoo,
eikä minulla ole mitään syytä luulla että hän sen minulle antaa.
Luultavampaa on että John pastori tahi hänen poikansa sen saapi -- tahi
miks'ei te itse? Minä usein ajattelen että on parempi, sen päämaalin
saavuttamiseen, jonka olen pannut päämääräkseni, olla ilman
maa-omaisuutta: maa tekee näön himmeäksi."
"Niin, se on kyllä osaksi totta. Mutta mitä tulee pelkoonne maan
omistamiseen katsoen, eikö se mielestänne puhu teidän kosimistanne
vastaan?"
"Cecilia Travers'in isä tulee luultavasti elämään siksi kunnes minä
tyydyn lepäämään ja olemaan kiitollinen ylihuoneessa; ja minä en
mielelläni tahtoisi tulla maattomaksi peer'iksi."
"Siinä olette oikeassa; mutta minä saan ilmoittaa teille että nyt, kun
Kenelm on tullut takaisin, on Sir Peter päättänyt että hänen poikansa
pitää tulla teidän kilpailijaksenne."
"Ceciliaanko nähden?"
"Kenties sitäkin; mutta varmaan parlamenttien maineesen katsoen.
Kreivikunnan vanhin jäsen aikoo erota, ja Sir Peter'iä on hyvin
kehoitettu antamaan poikansa ruveta vaali-kandidaatiksi -- sen mukaan
kuin olen kuullut, on varmaa että hän onnistuu."
"Mitä! vaikka hän piti tuon kummallisen puheen täysi-ikäiseksi
tullessaan?"
"Oh! nyt ymmärretään että se oli vaan uusien aatteiden ja niiden
äänenkannattajan 'The Londoner'in' pilkkaamista. Mutta jos Kenelm tulee
alihuoneesen, niin hän ei tule olemaan teidän puolellanne, ja jos minä
en arvaa liian suureksi hänen kykyänsä -- mikä on hyvin luultavaa --
niin hänestä saatte kilpailijan, jota ei saa halveksia. Paitsi sitä,
että hänellä kenties on vika, joka meidän aikoina voisi tehdä hänen
sopimattomaksi julkista elämää varten,"
"Mikä se vika on?"
"Se on Chillingly-veressä. Tällä aikakaudella ei Englannissa voi olla
kylliksi Chillingly. Minä pelkään että jos valtiolliset abstraktionit
hurmaavat Kenelmin -- sanokaa niitä miksi tahdotte, 'isänmaan
rakkaudeksi', tahi joksikin muuksi vanhan-aikuiseksi hullutukseksi --
niin pelkään -- pelkään suuresti että hän voi -- innostua."