Cecilia: "Hän käski minun miettiä asiaa ennenkuin rukkaset annan.
Gordonin on onnistunut viehättää isääni."
Lady Glenalvon: "Niin on hän tehnyt minuunkin nähden. Te voisitte
tietysti muiden kosijoidenne joukosta valita toisen, joka
yhteiskunnalliseen asemaan ja varallisuuteen katsoen on häntä paljoa
etevämpi, mutta koska jo olette niille rukkaset antaneet, oli
Gordonilla vielä suurempi syy toivoa että hänen ansionsa pidettäisiin
arvossa. Hän on jo saavuttanut aseman, jommoista paljas sääty ja paljas
rikkaus ei voi saavuttaa. Kaikkiin puolueihin kuuluvat puhuvat paljon
hänen parlamentaarisista ansioistansa. Häntä pidetään jo yleisessä
mielipiteessä tulevaisuuden miehenä -- tulevana ministerinä. Hän on
nuori ja kaunis mies, hänen siveellinen luonteensa on moitteeton, ja
hän on käytöksensä puolesta suora ja luonnollinen ja teeskentelemätön.
Jokainen nainen voisi mieltyä hänen seuraansa; ja te, joka olette niin
hyväpäinen ja sivistynyt, te, joka olette syntynyt korkeaan säätyyn
yhteiskunnassa; teidän ennen kaikkia tulisi olla ylpeä siitä että
saisitte ottaa osaa hänen rientojensa huoliin ja hänen kunnianhimonsa
palkintoihin."
Cecilia (kovasti puristaen hänen käsiänsä): "Minä en voi, minä en voi.
Hän olkoon kaikkea mitä te sanotte -- minulla ei ole mitään Mr
Chillingly Gordonia vastaan -- mutta koko luontoni vastustaa hänen
luonnettaan, ja vaikkei olisikaan niin --."
Hän keskeytti itsensä äkisti; hänen kasvonsa lensivät punaisiksi, mutta
puna katosi pian ja kasvot jäivät kalpeiksi ja kylmiksi.
Lady Glenalvon (hellästi suudellen häntä): "Ette siis vielä ole
voittanut ensimmäistä rakkauttanne; tuo kiittämätön on vielä
muistettu?"
Cecilia nojasi päätään ystävänsä rintaa vasten ja jupisi rukoilevalla
äänellä: "Älkää puhuko hänestä pahaa, hän on ollut niin onneton. Kuinka
hellästi hän on mahtanut rakastaa."
"Mutta hän ei rakastanut teitä."
"Jokin tässä, jokin tässä sydämessäni sanoo että hän vielä tulee minua
rakastamaan; ja vaikka se ei tapahdukaan, niin minä tyydyn olemaan
hänen ystävänsä."