Jos ei Kenelm Chillingly olisi lausunut nuo varoittavaiset sanat
balkongin alla Luscombessa, niin hän ei olisi Walter Melvillestä
kilpailijaa saanut. Mutta lukija arvostelisi Kenelmin luonnetta väärin,
jos hän luulee että sellainen ajatus teki hänen surunsa katkerammaksi.
Hän ei surrut sitä että jalo henkilö oli pelastunut kiusauksesta
suureen syntiin.
Hyvä ihminen tekee hyvää ainoastaan sillä että hän elää. Ja se hyvä,
minkä hän tekee, voi usein tyhjäksi tehdä ne tuumat, joista hänen oma
onnensa riippuu. Mutta hän ei voi surra sitä että Jumala on antanut
hänen hyvää tehdä.
Kenelmin tunteet esiintyvät kenties parhaiten hänen kirjeessään Sir
Peterille, joka tässä seuraa:
"Rakas isäni! En ikipäivinäni tule unhoittamaan sitä sydämellistä
onnentoivotusta, jonka te lausuitte, huolimatta kaikista
ulkonaisista epäyksistä ja välittämättä teidän onnen tuumienne
tyhjiin menemisestä tai kunnianhimoisista toiveistanne teidän
nimenne ja sukunne perilliseen nähden, kun lähdin teidän luotanne,
ja korvissani kaikuvat vielä nämät sanat ikäänkuin ilokellojen
kaiku: 'Valitse niinkuin itse tahdot, sinulla on minun siunaukseni.
Minä avaan sydämeni vastaanottamaan toisen lapsen -- sinun vaimosi
tulee minun tyttärekseni!' Nyt on minulla suuri lohdutus muistutella
mieleeni nämä sanat. Kaikista inhimillisistä tunteista on
kiitollisuus varmaankin pyhin; ja se yhdistyy uskonnon sulouteen,
kun se on kiitollisuus isää kohtaan. Älkää sentähden surko liian
paljon minun puolestani, kun minä sanon teille että ne toiveet
eivät tulekaan täytetyiksi, jotka tekivät minua niin ihastuneeksi
kun erosimme toisistamme. Hän on luvannut ruveta toisen miehen
vaimoksi -- toisen, jolla on vaatimuksia häneen, joihin minun
vaatimuksiani ei voi verratakaan; ja tämä mies itse on äärettömän
paljon etevämpi minua, kun jätän lukuun ottamatta säädyn ja
varallisuuden satunnaisia etuja. Se ajatus -- minä tarkoitan sen
ajatuksen että se mies, jonka hän valitsee, on ansiollisempi
saamaan hänet kuin minä, ja että hän tämän miehen onnessa näkee
oman onnensa -- tulee minua lohduttamaan niin pian kuin voin
saada tuon ensimmäisen kaikkea valtaavan itsekkäisyyden
vaikenemaan, joka seuraa odottamattoman ja auttamattoman surun
jälkeen. Älkää sentähden katsoko sitä luonnottomaksi että minä
turvaudun sellaisiin välikappaleihin sydämeni tuskan lieventämiseen
kuin matkustus tarjoaa. Minä lähden tänä yönä mantereelle, enkä
pysähdy ennenkuin tulen Venedigiin, jota en vielä ole nähnyt.
Minun tekee niin mieleni nähdä hiljaisia kanavia ja eteenpäin
suljuvia gondoleja. Minä kirjoitan teille ja rakkaalle äidilleni
samana päivänä kuin perille tulen. Ja minä toivon että voin
kirjoittaa iloisesti ja tarkoin kertoa kaikesta mitä näen ja
saan kokea. Älkää, rakas isä, kirjeessänne sanallakaan viitatko
tähän suruun, jota hellinkin sana teidän suustanne tekisi mitä
kovemmaksi tuskaksi. Onneton rakkaus on hyvin tavallinen asia.
Ja tapaahan jokapäivä miehiä -- jopa naisiakin -- jotka ovat sitä
kokeneet, ja jotka ovat täydellisesti parantuneet.
"Enin miehuullinen meidän lyyrillisistä runoilijoistamme on hyvin
jalosti, ja epäilemättä hyvin oikein sanonut: 'Kärsiä kohtaloamme
on voitto.'
"Teidän ijäti teitä rakastava poikanne,
"K. C."