Kenelm saapui Exmundhamiin juuri sopivaan aikaan ehtiäksensä pukea
päivälliseksi. Hänen tulonsa ei ollut odottamaton, sillä aamulla, sen
jälkeen kuin hänen isänsä oli hänen kirjeensä saanut, oli Sir Peter
sanonut Lady Chillinglylle "että hän oli saanut tietoja Kenelmiltä, ja
että hän näinä päivinä kenties tulee kotiin."
"Onkin jo aika hänen tulla," sanoi Lady Chillingly. "Onko sinulla hänen
kirjeensä täällä?"
"Ei, rakas Caroline. Hän sanoo tietysti sinulle hartaimmat terveiset,
poika-raukka."
"Miksi sanot poika-raukka? Onko hän ollut kipeä?"
"Ei; mutta hänellä näkyy olevan joku huoli. Jos niin on, niin meidän
tulee tehdä kaikki, minkä voimme, huojentaaksemme sitä. Hän on mitä
parahin poika maailmassa, Caroline."
"Ei minullakaan ole mitään häntä vastaan, paitsi," lisäsi hänen arvonsa
miettiväisesti, "että toivoisin hänen olevan enemmän muiden nuorien
miehien kaltainen."
"Vai niin -- Chillingly Gordoninko näköinen, esimerkiksi?"
"Vaikka niinkin; Mr Gordon on erinomaisen hyvin kasvatettu, älykäs
nuori mies. Kuinka toisellainen hän on kuin hänen ikävä, karhumainen
isänsä, joka vei sinun käräjiin!"
"Todella hyvin erillainen, mutta hänessä on vallan yhtä paljon
Chillingly-verta. Kuinka yksi Chillingly milloinkaan on voinut saada
semmoisen pojan kuin Kenelm, se on kysymys, jota on paljon vaikeampi
selittää."
"Oh, hyvä Sir Peter, älä nyt rupea metafysillisiä asioita puhumaan.
Tiedäthän että vihaan arvoituksia."
"Ja kuitenkin, Caroline, minun on sinua kiittäminen arvoituksesta, jota
en milloinkaan voi aivoillani selittää. On monta arvoitusta
inhimillisessä luonnossa, joita ainoastaan sydän voi selittää."
"Se on aivan totta," sanoi Lady Chillingly. "Minä oletan, että Kenelm
tulee asumaan vanhassa huoneessansa vastapäätä Gordonin huonetta."
"Niin -- niin, aivan vastapäätä. He tulevat koko elinaikansa olemaan
toisiansa vastapäätä. Ajattelepas, Caroline, minä olen tehnyt
keksinnön."
"Herra varjelkoon; toivon ettei se ole totta. Sinun keksintösi ovat
yleensä hyvin kalliita ja saattavat meitä yhteyteen niin kummallisten
ihmisten kanssa."
"Tämä keksintö ei tule meille maksamaan pennyäkään, ja minä en tunne
yhtään ihmistä, joka olisi niin kummallinen, ett'ei hän sitä
ymmärtäisi. Se on lyhykäisesti näin: neron ensimmäinen ehto on sydän;
taidollisuus ei ensinkään sydäntä tarvitse. Rakas Caroline, Gordonilla
on yhtä paljon taidollisuutta kuin millä nuorella miehellä tahansa,
jonka minä tunnen, mutta häneltä puuttuu neron ensimmäinen ehto. Minä
en suinkaan ole varma siitä, että Kenelmillä on neroa, mutta
epäilemätöntä on että hänellä on neron ensimmäinen ehto -- sydän. Sydän
on hyvin omituinen, itsepintainen ja järjetön esine; ja kenties se on
syynä siihen että yleensä neroa ei käsitetä, vaikka mikä tyhmeliini
tahansa voi taidollisuutta käsittää. Hyvä Caroline, sinä tiedät että on
hyvin harvoin, ei enemmän kuin joka kolmas vuosi, kuin minä rohkenen
vaatia että minun tahtoni tapahtuu vastoin sinun tahtoasi; mutta jos
tulee esiin kysymys, joka poikamme sydäntä koskee, niin täytyy minun
tahtoni hallita sinun tahtoasi."
"Sir Petet käy yhä kummallisemmaksi päivä päivältä," sanoi Lady
Chillingly itsekseen, kun hän jäi yksin. "Mutta hän ei pahaa tarkoita,
ja on niitä pahempiakin aviomiehiä maailmassa."
Sitten hän soitti palvelustyttöänsä, antoi käskyn Kenelmin huoneen
kuntoon panemisesta, sillä siellä ei ollut kukaan asunut moneen
kuukauteen, ja sen jälkeen hän neuvotteli tämän uskotun palvelijan
kanssa leningin korjaamisesta toisen mukaan, jonka Lady Glenalvon oli
Parisista tuottanut ja joka oli vallan uusimuotinen.
Samana päivänä kuin Kenelm tuli Exmundhamiin, oli Chillingly Gordon
saanut Mr Gerard Danversilta tämän kirjeen:
"Hyvä Gordon! Siinä ministerin-muutoksessa, josta sanomalehdet
puhuvat ja jota voitte vallan varmana pitää, lähetetään tuo pieni
kerubi ---- korkealle ja tulee siellä rukoilemaan Jack-paran
elämän puolesta -- se on, sen hallituksen puolesta minkä hän
jättää alas. Senkautta että hän vastaanottaa peer-arvon, johon
olen häntä kehoittanut, valmistaa ---- avonaisen paikan ------
kauppalalle, joka juuri on sopiva paikka teille, kaikin puolin
parempi kuin Saxborough. ---- lupaa puhua teidän puolestanne
komiteassansa.
"Teidän
"G. Danvers."
Gordon näytti tämän kirjeen Mr Traversille, ja, saatuansa tämän
herrasmiehen sydämelliset onnentoivotukset, sanoi hän liikutuksella,
joka oli osittain todellinen osittain teeskennelty: "Te ette voi
aavistaa kuinka suuresta arvosta teidän onnentoivotuksenne toteutuminen
minulle olisi. Kun kerta pääsen alihuoneesen niin -- älkää katsoko
minua itseluuloiseksi, jos toivon parlamentaarista menestystä."
"Hyvä Gordon, minä olen yhtä varma teidän menestyksestänne, kuin siitä
että itse elän."
"Jos onnistuisin -- jos saavuttaisin yleisen elämän suuren palkinnon --
jos kohoittaisin itseäni asemaan, joka vastaisi toiveitani, niin
tulisin ehkä teidän tykönne ja sanoisin: 'On kunnian esine, joka
minulle on rakkaampi valtaa ja virkaa -- ja toivo sitä saavuttaa oli
voimallisin syy minun toimiini.' Saanko siinäkin toivossa vastaanottaa
onnentoivotuksia Cecilia Traversin isältä?"
"Kelpo mies, ojentakaa kätenne minulle; te puhutte miehekkäästi ja
suoraan kuin herrasmiehen tulee puhua. Minä en voi kieltää ett'en ole
Ceciliaan nähden ajatellut kosijaa, jolla olisi perinnöllinen arvo ja
kiinteä omaisuus, vaikk'en ole milloinkaan sitä ehdottomaksi ehdoksi
pannut. Siksi en ole kylläksi potentaati enkä kylläksi parveny; ja en
voi milloinkaan unohtaa" (tässä hänen kasvonsa vallan muuttuivat)
"että itse nain rakkaudesta ja olin onnellinen. Jumala yksin tietää
kuinka onnellinen olin! Ja kuitenkin, jos olisitte puhunut tästä
muutamia viikkoja sitten, niin en olisi vastannut teidän kysymykseenne
varsin suosivaisesti. Mutta nyt, kun olen ollut niin paljon teidän
seurassanne, on vastaukseni tämä: Vaikka ette tulekaan valituksi -- --
vaikka ette ensinkään tule parlamenttiin, niin mieleni ei muutu teitä
kohtaan. Jos tahdotte voittaa tyttäreni sydämen, niin ei ole yhtään
miestä, jolle ennemmin hänen antaisin. Tuossa hän on, vallan yksin
puutarhassa. Menkää puhumaan siitä hänelle."
Gordon epäsi. Hän tiesi vallan hyvin ett'ei hän ollut voittanut tytön
sydäntä, vaikka hänellä ei ollut aavistusta siitä että se oli toiselle
annettu. Ja hän oli kyllin viisas käsittämään, että se, joka
sellaisissa asioissa kiirehtii, panee paljon alttiiksi.
"Ah!" sanoi hän, "minä en voi sanoin lausua kiitollisuuttani näin
jalomielisistä sanoista, näin ilahuttavasta kehoituksesta. Mutta en ole
vielä milloinkaan uskaltanut Miss Traversille lausua sanaakaan, joka
olisi voinut edes valmistaa häntä pitämään minua kosijana. Ja minä
tuskin luulen että minulla olisi kyllin rohkeutta koettaa päästä
voitolle vaalissa, jos häneltä rukkaset saisin."
"No, menkää sitten ensin voittamaan vaalissa; mutta sanokaa kaikissa
tapauksissa Cecilialle jäähyväiset."
Gordon lähti ystävänsä luota Miss Traversin tykö; hän oli vakaasti
päättänyt puhua suoraan asiasta, vaan vähin kuulustella miten asiat
olivat.
Heidän kanssapuheensa oli hyvin lyhyt. Gordon tutkisteli taitavasti
alaansa ja tunsi että se oli hyvin epävakainen hänen astuttavaksensa.
Etu, jonka isän suostumus tuotti, oli niin suuri, ettei sitä voinut
tyhjäksi tehdä tyttären päättävä vastaus, joka ei sallinut kosimista,
etenkin kun on kysymyksessä se, että köyhä aatelismies aikoo kosia
rikasta tyttöä.
Gordon palasi Traversin luo ja sanoi suoraan: "Minä vien mukaani hänen
onnentoivotuksensa niin hyvin kuin teidänkin. Siinä kaikki. Minä jätän
kohtaloni teidän ystävälliseen huostaanne."
Sitten hän riensi pois jättämään jäähyväiset isännälleen ja emännälleen
ja lausumaan moniaita sanoja Mrs. Cameronille, joka nyt jo oli hänen
liittolaisensa, ja tunnin kuluttua hän jo oli matkalla Londoniin;
matkalla hän kulki sen junan ohitse, joka vei Kenelmin Exmundhamiin.
Gordon oli hyvällä tuulella. Hän oli mielestänsä yhtä varma siitä että
hän saisi Cecilian, kuin siitä että hän pääsisi voitolle vaalissa.
"Minä en ole vielä milloinkaan pettynyt toiveissani, sentähden että
aina olen koettanut tappiota välttää," sanoi hän itsekseen.
Syy Gordonin äkilliseen lähtöön herätti suurta liikutusta tässä
pienessä piirissä; ainoastaan Ceciliaan ja Sir Peteriin se ei mitään
vaikuttanut.