Moleswichin lähestössä oli monta kaunista huvilaa, ja niiden omistajat
olivat yleensä varakkaat, ja kuitenkaan siellä ei ollut sanottavasti
seuraelämää -- kenties siitä syystä että, vaikka niiden joukossa ei
ollut yhtään henkilöä tuosta niin sanotusta "aristokraatisesta
luokasta," niin oli kuitenkin aristokraatisia vaatimuksia. Mr A--n
perhe, joka oli rikastunut keinottelun kautta, kohoitti nenäänsä
Mr B--n perheelle, joka oli rikastunut vielä enemmän rihkamakauppiaana,
ja Mr B--n perhe kohoitti olkapäitään Mr C--n perheelle, joka oli
tullut rikkaammaksi kuin kukaan heistä pantin-lainaajana ja jonka vaimo
käytti timantteja, mutta puhui murteellisesti. Englanti olisi niin
aristokraatinen yhteiskunta, ett'ei kukaan voisi siinä elää, jos voisi
hävittää sitä, jota nyt sanotaan "aristokratiiaksi." Braefieldin perhe
oli ainoa, joka todella vei Moleswichin seuraelämän vastakkaiset
atoomit yhteen, osaksi sentähden että se yleensä myönnettiin olevan
etevin perhe siellä, syystä että he eivät ainoastaan olleet asuneet
siellä kauan (Braefieldin suku oli neljä sukupolvea omistaneet
Braefieldvillen), vaan myöskin sen rikkauden takia, jonka olivat
saavuttaneet sillä kauppa-toimen alalla, joka katsotaan korkeimmaksi,
ja sentähden että heidän kartanonsa pidettiin komeimpana koko seudussa;
mutta etupäässä sentähden että Elsiellä, vaikka hän oli vilkas ja
iloinen, oli luja tahto (jota hänen karkaamishullutuksensa osoitti),
ja, kun hän sai ihmisiä yhteen, pakoitti hän ne olemaan kohteliaat
toinen toisillensa. Hän oli alkanut tätä tointansa pitämällä
lastenkemuja, ja kun lapset tulivat ystäviksi niin vanhempainkin täytyi
likemmin tutustua toistensa kanssa. Mutta hänen yrityksensä olivat
vasta hiljan aloitetut, ja niiden vaikutuksia ei vielä voitu nähdä.
Vaikka siis Moleswichissa tuli tunnetuksi että nuori herrasmies,
baronetin arvon ja suuren tilan perillinen, oleskeli Cromwell Lodgessa,
niin A--n, B--n ja C--n puolesta ei koetettukaan tehdä tuttavuutta
hänen kanssansa. Pastori, joka kävi Kenelmin luona Braefieldin
päivällisen jälkeisenä päivänä, kertoi hänelle seura-elämän tilaa tällä
seuduin. "Te tiedätte nyt," sanoi hän, "että se ei ole kohteliaisuuden
puutteesta naapureissani kuin he eivät tarjoa teille mitään vaihtelua
yksinäisyyden hauskuudessa. Se tulee ainoastaan siitä, että he ovat
ujoja, mutta ei siitä että ovat epäkohteliaita. Ja sentähden minä,
vaikka se kenties näyttää liian rohkealta, kehoitan teitä käymään
pappilassa joka aamu tahi ilta, jolloin olette kyllästynyt omaan
seuraanne -- voitte esimerkiksi juoda teetä meillä tänä iltana -- te
tapaatte silloin nuoren ladyn, jonka sydämen te jo olette voittanut."
"Jonka sydämen olen voittanut!" änkytti Kenelm, ja lämmin veri nousi
hänen poskillensa.
"Mutta," jatkoi pastori hymyillen, "hänellä ei ainakaan nyt ole mitään
naimistuumia teihin katsoen. Hän on vaan kahdentoista vuoden vanha --
minun pikku tyttöni Clemmy."
"Clemmy! -- Hän on teidän tyttärenne. Sitä en tiennyt. Minä varsin
mielelläni tulen teille."
"Minä en tahdo pitemmältä estää teitä huvistanne. Taivas on nyt
kylläksi pilvinen kalan syödä. Mitä kärpäsiä te käytätte?"
"Totta puhuakseni niin epäilen tokko virta erittäin viehättää minua
rautuihin katsoen, ja minua enemmän miellyttää kuljeskeleminen teitä ja
polkuja pitkin kuin 'Hiljaisen onkian yksinäinen asema.'"
"Minä olen väsymätön käymämies, ja tämän paikan ympäristö hyvin minua
miellyttää. Sitäpaitsi," lisäsi Kenelm, joka huomasi että hänen tuli
löytää joku pätevämpi syy, kuin seudun kauneus, siihen että hän niin
kauan asui Cromwell Lodgessa -- sitäpaitsi -- aion käyttää suuren osan
aikaani lukemiseen. Minä olen ollut hyvin laiska viime aikoina, ja
tämän paikan yksinäisyys on varmaan lukemiseen sovelias."
"Ettehän aio ruveta mihinkään oppineesen ammattiin?"
"Oppineesen ammattiin!" vastasi Kenelm. "Se on väärä lausetapa, jota
meidän tulisi kokonaan poistaa kielestämme. Kaikilla mitoilla
nykyaikana on sama määrä oppia. Sotilas-ammatin tieteellisyys on
kohoitettava, skolastisuuden tieteellisyys on alennettava: Ministerit
halveksivat latinan ja kreikan kielen käyttämistä. Ja sellaisetkin
rehelliset opit kuin lakitiede ja lääketiede ovat sovitettavat maun ja
säädyllisyyden vaatimuksien mukaan kouluissa nuoria ladyjä varten. Ei,
minä en aio ruveta mihinkään sellaiseen ammattiin! mutta kuitenkaan ei
sellainen oppimaton mies kuin minä olen mahda tulla pahemmaksi siitä
että hän silloin tällöin vähin lukee."
"Te näytätte olevan huonosti varustettu kirjoilla täällä," sanoi
pastori katsellen ympäri huonetta, jossa eräällä pöydällä nurkassa oli
puolikymmentä vanhaa kirjaa, jotka nähtävästi eivät olleet hyyryläisen
vaan isännän omat. "Mutta niinkuin jo sanoin, minun kirjastoni on
teille avoinna. Mitä kirjallisuuden haaraa te enin rakastatte?"
Kenelm oli ja näytti hämmästyneeltä. Mutta hetken aikaa vaiti oltuansa,
hän vastasi:
"Kuta etäämpänä se on meidän ajasta, sitä parempi minulle. Te sanoitte
että kirjakokoelmanne on rikas keskiajan kirjallisuudesta. Mutta
uudenaikaiset götit ovat niin jälitelleet keski-aikaa, että minä yhtä
hyvin voisin lukea Chaucerin käännöksiä, tai muuttaa asumaan Wardour
kadun varrelle. Jos teillä on kirjoja, jotka koskemat niiden
elämäntapoja ja oloja, jotka tieteen uusimman tutkimuksen mukaan olivat
meidän puoli-inhimilliset esi-isämme välitilassa meri-elävän ja
gorillan välillä, niin mieleni tulisi hyvin ylennetyksi lainaamalla
niitä."
"Valitettavasti," sanoi Mr Ewlyn nauraen, "ei yhtään sellaista kirjaa
ole meille jätetty."
"Ei yhtään sellaista kirjaa? Te varmaankin erehdytte. Niitä täytyy olla
paljonkin jossain. Minä myönnän koko sen ihmeellisen keksimistaidon,
joka romanttisen runouden luojille omistetaan; mutta kuitenkaan ei
kukaan tämän kirjallisuuden valtakunnan etevimmistä mestareista -- ei
Scott, ei Cervantes, ei Goethe, ei Shakespearekaan -- olisi voinut
uskoa voivansa uudestaan rakentaa entisyyttä ilman sellaisia aineita,
joita löysivät niissä kirjoissa, jotka siitä kertovat. Ja vaikka minä
yhtä kernaasti myönnän että meillä nyt on romanttisen runouden luoja,
joka on paljoa kekseliäämpi heitä -- joka suurimmassa määrässä vetoo
meidän herkkäuskoisuuteemme ja tekee sitä miellyttävällä tavalla --
niin en kuitenkaan käsitä että tämäkään verraton romaaninkirjoittaja
niin voi lumota järkeämme, että voisimme uskoa, että jos Miss
Mordauntin kissa ei tahdo kastella jalkojansa, tulee se luultavasti
siitä että sen esi-isät historian edellisellä ajalla asuivat kuivassa
Egyptin maassa; tahi että, kun joku etevä puhuja, niinkuin Pitt tahi
Gladstone, kohteliaasti hymyillen, jonka kautta hänen koiranhampaansa
tulevat näkyviin, vastustaa jonkun vastustajan hyökkäystä, hän sillä
ilmoittaa polveutuvansa 'puoli-inhimillisistä esi-isistä,' joiden oli
tapa purra vihollisiansa. Toden totta -- täytyy vielä löytyä kirjoja,
jotka joku filosoofi ennen Adamin syntymistä on kirjoittanut, jotka
antavat vahvistusta tällaisille runollisille keksinnöille, vaikka se
olisikin vaan myytillinen satu. Toden totta, jotkut aikaiset
aikakauskirjailijat ovat varmaankin todistaneet, että he ovat nähneet,
nähneet omin silmin niitä isoja gorilloja, jotka kaappivat päällänsä
karvaisen verhonsa miellyttääksensä heidän sukuisia nuoria ladyja, ja
että he panivat muistoon yhden eläimen askel askeleelta tapahtuvan
muutoksen toiseksi. Sillä, jos te sanotte minulle että mainittu
kuuluisa romaaninkirjoittaja on ainoastaan varovainen tiedemies, ja
että meidän täytyy otaksua hänen keksintönsä niiden säännöllisten
lakien mukaan, jotka ilmoittavat todisteita ja teko-asiaa, niin ei
löydy yhtään mahdotonta kummitusjuttua, joka ei paremmin tyydytä
epäilijän tervettä järkeä. Mutta jos teillä ei sellaisia kirjoja ole,
niin lainatkaa minulle ennemmin epäfilosoofiset mitkä teillä on --
joissa on puhe magiiasta esimerkiksi -- filosoofisesta kivestä --."
"Minulla on moniaita sellaisia," sanoi pastori nauraen, "saatte itse
valita."
"Jos nyt menette kotiapäin, niin sallikaa minun saattaa teitä vähän
matkaa -- minä en vielä tiedä missä kirkko ja pappila ovat, ja minun
tulee kuitenkin tietää se, ennenkuin tulen teille illalla."
Kenelm ja pastori astuivat hyvin tuttavallisesti rinnakkain sillan yli
ja sille puolelle jokea, jossa Mrs Cameronin huvila oli. Kun he
kulkivat huvilan takana olevan puutarhan aidan ohi, keskeytyi Kenelm
keskellä erästä lausetta, joka oli Mr Ewlyniä miellyttänyt, ja pysähtyi
yhtä äkisti tien viertä muodostavalle pientareelle. Vähän matkan päässä
hänestä seisoi vanha talonpoikainen vaimo, jonka kanssa Lily, joka oli
aidan toisella puolella, puhui. Mr Ewlyn ei ensin huomannut mitä Kenelm
näki; hän kääntyi katsellaksensa häntä, ihmeissään siitä että hän niin
äkkiä pysähtyi ja vaikeni. Tyttö pisti pienen korin muijan käteen, joka
sitten kumarsi ja lausui hiljaisella äänellä: "Jumala teitä
siunatkoon." Vaikka nämä sanat lausuttiin hyvin hiljaa, kuuli Kenelm ne
kuitenkin ja sanoi hajamielisesti Mr Ewlynille: "Löytyykö suurempaa
yhdyssidettä tämän elämän ja tulevaisen elämän välillä, kuin Jumalan
siunaus, jota vanhan huulet anovat nuorelle?"