Seuraavana aamuna Kenelm saapui Oxford'iin -- "Verum secretumque
Mouseion."
Jos tällä toimien saarella löytyy paikka, joka voi johtaa nuoruuden
himot rakkaudesta oppiin, ritualismiin, keskiajan seuroihin, sellaiseen
runolliseen mielentilaan tai runolliseen raivoon, jota Mivers'in ja
Welby'n kaltaiset miehet ja reaalisen koulun advokaati halveksisi --
niin Oxford varmaankin on se paikka. Se on kuitenkin suurien
aatteilijain ja käytöllisen maailman mainioiden miesten koti.
Koulujen väli-aika ei vielä ollut alkanut, mutta se oli kuitenkin
lähenemässä. Kenelm luuli tuntevansa etevämpiä miehiä heidän
hitaammasta käynnistänsä ja hajamielisistä kasvoistansa. Näiden
joukossa oli sen kirjan kuuluisa tekijä, joka niin voimakkaasti oli
viehättänyt Kenelm Chillingly'ä hänen aikaisemmassa nuoruudessansa, ja
joka kirjailija itse oli ollut vielä voimakkaamman hengen
viehätysvoiman vaikutuksen alaisena. Hänen arvoisuutensa Decimus Roach
oli aina suuresti kunnioittanut ja ihaillut John Henry Newman'ia. Mutta
vaikka Roach jäi kääntymättömäksi protestantiksi oikea-uskoiseen,
korkeakirkolliseen tunnustukseen katsoen, oli kuitenkin yksi kohta,
johon nähden hän oli yhtä mieltä "Apologian" tekijän kanssa. Hän luki
naimattomuuden jumalalle otollisten hyveiden joukkoon. Kaunopuheisessa
kirjasessaan "Enkeleitä lähestyminen," väitti hän ei ainoastaan että
jokaisen kristillisen papiston jäsenen tuli olla naimaton, vaan myös
että jokaisen kunnollisen maallikon tuli heidän esimerkkiänsä
noudattaa.
Halu keskustella tämän mainion teoloogin kanssa oli pakoittanut
Kenelmin ohjaamaan askeleitansa Oxford'iin.
Mr Roach oli Welby'n ystävä, jonka talossa Kenelm nuorukaisena pari
kertaa oli hänen nähnyt ja ihaillut hänen puhettansa vielä enemmän kuin
hänen kirjaansa. Kenelm meni Mr Roach'in luokse, joka vastaanotti häntä
hyvin kohteliaasti, ja, koska hän ei ollut opettaja eikä tutkija,
tarjosi hän aikansa Kenelmin käytettäväksi; vei hänen college'ihin;
kutsui häntä päivällisille College'ensa; ja päivällisten jälkeen vei
hän hänen omiin huoneihinsa ja tarjosi hänelle pullollisen Chateau
Margaux viiniä.
Mr Roach oli noin viidenkymmenen paikkeilla -- hyvännäköinen mies, ja
tiesi nähtävästi itse siitä, sillä hän piti pitkää tukkaansa taaksepäin
kammattuna ja jakaus oli keskellä päätä; se ei ole tavallista miehillä,
jotka vaatimattomammasti personallista ulkonäköänsä arvostelevat.
Kenelm alkoi kohdakkoin isännällensä puhua siitä aineesta, jota tämä
suuri ajattelija oli niin paljon miettinyt.
"Tuskin voin teille sanoin selittää," sanoi Kenelm, "kuinka
erinomaisella ihastuksella olen lukenut teidän jaloa teostanne
'Enkeleitä lähestyminen.' Se teki syvän vaikutuksen minun pojan ja
nuorukaisen välisessä ijässä ollessani. Mutta viime aikana on
epäilyksiä teidän oppinne käytöllisestä sovittamisesta elämään
mielessäni herännyt."
"Todellako?" sanoi Mr Roach, jonka kasvot osoittivat innostusta.
"Ja minä tulen teidän tykönne saadakseni nämä epäilykset poistetuksi."
Mr Roach käänsi päänsä pois ja työnsi pullon Kenelm'ille.
"Minä myönnän," jatkoi Chillingly'jen perillinen, "että papiston tulisi
pysyä erillänsä häiritsevistä perhehuolista ja olla lihallisista
himoista vapaa."
"Niin, niin!" jupisi Mr Roach, pannen toisen jalan toisen yli.
"Minä jatkan," pitkitti Kenelm, "ja kun teidän kanssanne oletan että
rippi on niin tärkeä kuin katolinen kirkko sanoo sen olevan, ja että
reformisen kirkon tulisi yhtä paljon sitä käyttää, niin minusta on
hyvin tärkeä että rippi-isällä ei ole puolisoa, jolle voisi pelätä
hänen malttamattomassa hetkessä ilmoittavan nais-tuttaviensa
heikkouksia."
"Minä menin liian pitkälle tässä suhteessa," jupisi Roach.
"Ei ensinkään. Rippi-isän naimattomuus pysyy tai häviää ripin kanssa.
Teidän todisteenne siinä katsannossa on päivän selvä. Mutta kun se
maallikkoa koskee, luulen huomaavani eroituksen."
Mr Roach pudisti päätänsä ja vastasi rohkeasti: "Ei; jos naimattomuus
on yhden velvollisuus, on se toisenkin. Minä sanon, 'jos'."
"Sallikaa minun kieltää tätä väitöstä. Älkää pelätkö minun loukkaavan
teidän käsitystänne sillä yleisellä typeryydellä, että jos naimattomuus
olisi yleinen, niin ihmissuku muutaman vuoden kuluessa häviäisi
sukupuuttoon. Niinkuin te aivan oikein vastaukseksi tähän
sanotte: 'Jokaisen ihmishengen velvollisuus on pyrkiä korkeimpaan
täydellisyyteen ja heittää ihmissuvun kohtalo luojan huostaan.' Jos
naimattomuus on välttämätön henkiseen kehitykseen, mistä me siis
tiedämme, eikö Kaikkiviisaan tarkoitus ja päätös ole että ihmissuvun
tulee, tämän täydellisyyden saavutettuansa, häviämän maan päältä?
Yleinen naimattomuus olisi siten ihmissuvun häviö. Jos, toiselta
puolen, luoja on päättänyt että ihmissuvun, tähän täydellisyyteen
päästyänsä, kuitenkin edelleen tulee lisääntyä maan päällä, niin
olettehan te riemullisesti huudahtanut: 'Rohkea kuolevainen! kuinka
uskallat Kaikkivaltiaan kykyä rajoittaa? Eikö Hänelle olisi helppo
jatkaa ihmisen olemista jollakin toisella tavalla, joka ei olisi synnin
ja himon alainen, niinkuin kasvikunnan siitännössä, jonka kautta suvut
uudistetaan! Voimmeko otaksua että enkelit -- taivaan kuolemattomat
sotajoukot -- eivät alinomaa lisäänny lukuun nähden ja levitä näitä
joukkojansa äärettömyyden läpi? Ja taivaissa ei kuitenkaan mitään
avioliittoa ole! Kaiken tämän, jonka te olette pukenut sanoihin, joita
muistoni ainoastaan vaillinaisesti voi lausua -- kaiken tämän minä
epäämättä myönnän oikeaksi."
Mr Roach nousi ja meni hakemaan toisen pullon Chateau Margauxta
kellaristansa, kaatoi Kenelm'in lasin täyteen, istui jälleen ja pani
nyt toisen jalan ensimmäisen yli.
"Mutta," jatkoi Kenelm, "minun epäilykseni koskee seuraavaa."
"Niin!" huudahti Mr Roach, "sanokaa pois epäilykset."
"Ensiksi, onko naimattomuus välttämättömästi tarpeen henkisen
täydellisyyden korkeimmalle kannalle pääsemiseen? ja toiseksi, jos niin
olisi, voivatko kuolevaiset ihmiset, sellaisina kuin he nyt ovat,
päästä tälle korkeimmalle täydellisyyden huipulle?"
"Hyvin lausuttu," sanoi Mr Roach, ja hän tyhjensi lasinsa
tyytyväisemmän näköisenä, kuin hän tähän saakka oli ollut.
"Katsokaa," sanoi Kenelm, "meidän täytyy, niinkuin muissa filosofiian
kysymyksissä, turvautua induktiiviseen todistamiseen ja johtaa
teoriiojamme niistä tosi-asioista, jotka ovat meidän tietomme piirin
sisäpuolella. No niin, onko todella niin, että vanhat piiat ja vanhat
nuoret miehet ovat enemmän edistyneet henkisessä katsannossa kuin
naineet? Viettävätkö he, niinkuin hindulainen dervishi, aikansa
hiljaisuudessa jumalisuuden täydellisyyttä ja onnea tutkistellen? Minä
en suinkaan tahdo tylysti puhua vanhoista piioista ja vanhoista
nuorista miehistä. Minulla on kolme tätiä, jotka ovat vanhoja piikoja
ja erittäin kunnollisia semmoisia; mutta minä olen varma siitä että he
kaikki kolme olisivat olleet hauskempia seuraihmisiä ja henkisesti yhtä
lahjakkaita, jos he olisivat joutuneet onnellisiin naimisiin ja
hyväilleet lapsiansa, sen sijaan että he polvirakkiansa hyvälevät.
Minulla on serkkukin, joka on vanha nuori mies, Chillingly Mivers,
jonka tunnette. Hän on niin hyvä kuin ihminen voi olla. Mutta, Jumala
varjelkoon! mitä henkisiin miettimisiin tulee, hän ei voisi olla
maallisiin enemmän mieltynyt, jos hänellä olisi ollut yhtä monta vaimoa
kuin Salomolla ja yhtämonta lasta kuin Priamolla. Ja lopuksi, eikö
puolet erehdyksistä tässä maailmassa ole tulleet siitä, että ihmisen
henkistä ja siveellistä luontoa on eroitettu? Eikö ihminen yhteydessä
kanssaihmistensä kanssa 'enkeleitä lähesty'? Ja eikö siveellinen
järestö ole oikea jänterejärestö?
"Minä kysyn tätä teiltä suurimmalla nöyryydellä. Minä odotan sellaisia
vastauksia, jotka täydellisesti järkeäni tyydyttävät, ja minä tulen
olemaan iloinen, jos niin tapahtuu. Sillä kiistan juurella on rakkauden
himo. Ja rakkaus on varmaankin hyvin häiritsevän ikävä liikutus, ja se
on saattanut monta sankaria ja viisasta kummastuttaviin heikkouksiin ja
tuhmuuksiin."
"Hiljaa, hiljaa, Mr Chillingly; älkää liioitelko. Rakkaus on
epäilemättä -- tuota -- häiritsevä himo. Mutta jokainen liikutus, joka
muuttaa elämää liikkumattomasta lätäköstä raittiiksi ja kohisevaksi
virraksi, on lätäkölle hyvin häiritseväinen. Ei ainoastaan rakkaus ja
muut samankaltaiset himot -- niinkuin kunnianhimo --, vaan
tutkistelemusky'ynkin käyttäminen, joka on alituisessa työssä, muuttaen
aatteitamme, on hyvin häiritsevä. Rakkaudella, Mr Chillingly, on hyvät
sekä huonot puolensa. Pitäkää huolta putellista."
_Kenelm_ (pitäen huolta putellista): "Niin, niin; te teette aivan
oikein siinä, että koetatte vahvistaa vastustajan asiaa, ennenkuin
kumootte sen -- niin tekevät kaikki hyvät teoriian tutkijat. Suokaa
anteeksi, jos minä en ole oikein taitava tässä todistamisen mutkassa.
Otaksukaa että minä tiedän kaikki, mitä voidaan sanoa tämän terveen
ymmärryksen kieltämisen hyväksi, jota tunnetaan tuolla kauniilla
nimellä 'rakkaus', ja joka muuttuu asian hävittämiseksi."
_Hänen arvoisuutensa Decimus Roach_ (epäävästi): "Hävittämiseksi?
Kuinka! Himot ovat juurtuneet inhimilliseen järestöön osana siitä, eikä
niitä voi niin helposti hävittää kuin te näytätte luulevan. Kun hyvin
kasvatettu ja terve-järkinen mies käsittää rakkauden järkevästi ja
siveellisesti, on se -- on se --."
_Kenelm_: "No, mitä se on?"
_Hänen arvoisuutensa Decimus Roach_: "Se -- se -- se on -- asia, jota
ei saa halveksia. Se on, niinkuin aurinko, elämän suuri koloristi, Mr
Chillingly. Ja te olette aivan oikeassa -- siveellinen järestö vaatii
jokapäiväistä harjoitusta. Mikä voi antaa tätä harjoitusta yksinäiselle
miehelle, kun hän tulee siihen ikään, että hän ei voi istua kuusi
tuntia peräkkäin jumalallista olemusta miettien; ja kun luuvalo tai
muut taudit estävät häntä menemästä lähetyssaarnaajana seikkailuille
Afrikan raakalaisten luo? Sillä ijällä vaatii luonto, joka tahtoo tulla
kuulluksi, oikeutensa, Mr Chillingly. Hellä naisellinen kumppani
rinnalla, viattomia pieniä lapsia, jotka kapuilevat ylös polvelle --
mikä herttainen, lumoava kuva! Kuka voi olla kyllin raaka sitä
hävittämään, kuka voi olla kyllin hurja maalaamaan sen yli pylväällä
yksinään istuvan pyhän Simon'in kuvan! Vielä lasillinen. Ettehän te
juo, Mr Chillingly."
"Minä olen juonut kylläksi," vastasi Kenelm tylysti, "uskoakseni että
näen kaksi asiaa yht'aikaa. Minä luulin, että edessäni istui rakkauden
epäterveellisyyden ja avioliiton kurjuuden ankara vastustaja. Mutta nyt
luulen kuulevani itkusuisen herkkätuntoisen ihmisen, joka tuo esiin
typeryyksiä, joita toinen Decimus Roach jo on vääriksi todistanut.
Varmaa on että minä näen kaksi asiaa yhtaikaa, tai että te huvitatte
itsenne pilkkaamalla minun vetomistani teidän viisauteenne."
"Ei niin, Mr Chillingly. Mutta asia on se, että minä olin nuori, kun
tuon kirjan kirjoitin, ja nuoruus on innokas ja yksipuolinen. Samalla
kuin halveksin niitä liiallisuuksia, joihin rakkaus voi heikkopäisiä
saattaa, myönnän nyt sen hyviä vaikutuksia, kun sitä, niinkuin jo ennen
sanoin, käsitetään järjellisesti -- järjellisesti, nuori ystäväni.
Siinä elämän aikakaudessa, jolloin arvostelukyky on kypsynyt,
naisellisen ystävän sulostuttava seura ei voi olla mieltä
miellyttämättä ja poistamatta sitä kolkkoa kuuraa, johon yksinäisyys
aikaa voittaen jähmettyy. Sanalla sanoen, Mr Chillingly, tultuani
siihen vakuutukseen, että erehdyin liian rohkeasti esiteltyyn
mielipiteeseni katsoen, on velvollisuuteni totuutta ja ihmissukua
kohtaan tunnustaa kääntymykseni maailmalle. Ja minä olen aikeissa
tulevassa kuussa mennä naimiseen nuoren ladyn kanssa, joka --."
"Ei sanaakaan enää, Mr Roach. Se mahtaa olla ikävä aine teille.
Jättäkäämme se."
"Se ei ole ensinkään ikävä!" huudahti Mr Roach innokkaasti. "Minä
katselen eteenpäin velvollisuuteni täyttämiseen ilolla, jota
tosisivistyneen miehen aina tulee tuntea peruuttaessansa väärää oppia.
Mutta kyllä kai te teette minulle sen oikeuden, että käsitätte minun
tietysti en tätä tekeväni -- oman itsekohtaisen huvini takia. Ei, sir,
se on minun esimerkkini arvo muille, joka jalostuttaa minun perisyitäni
ja innostuttaa sieluani."
Tämän jalon periaatteen lausumisen jälkeen keskustelu päättyi. Sekä
isäntä että vieras käsittivät, että heillä oli ollut kyllin toinen
toisistansa. Kenelm nousi lähteäksensä pois.
Mr Roach virkkoi, sanoessaan jäähyväiset hänelle ovella, erityisellä
painolla:
"Ei oman itsekohtaisen huvini takia -- muistakaa se. Milloin vaan
kuulette minun kääntymykseni olevan keskustelun aineena maailmassa,
niin sanokaa omasta suustani kuulleenne nämät sanat -- ei oman
itsekohtaisen huvini takia. Ei! Sanokaa terveisiä Welby'lle -- hän on
itse nainut mies; hän käsittää minua."