Tullessansa kauniin kaupungin valtakadulle, näki hän uhkean puodin oven
ylipuolella nimen Somers kirjoitettuna suurilla kultakirjaimilla.
Puodissa oli kaksi isoa, uhkeaa ikkunaa, jossa oli ainoastaan yksi iso
ruutu; toisessa oli hyvin somasti järjestettyä kaikellaista
paperikaupassa tavallista tavaraa, korko-ompelu-malleja y.m.; toisessa
oli yhtä sievästi järjestettyjä kauniita koritöitä.
Kenelm astui kynnyksen yli ja näki kauppapöydän takana vanhan ystävänsä
Jessien, joka oli kaunis kuin ainakin, mutta hänen kasvonsa osoittivat
enemmän vakavuutta ja hän oli vartaloltansa tukevampi kuin ennen.
Puodissa oli pari kolme ostajaa, joille hän myi tavaroita. Sillä välin
kuin eräs nuori lady, joka oli istunut, lausui kovallaisella, mutta
ystävällisellä ja miellyttävällä äänellä: "Älkää minusta välittäkö, --
Mrs Somers -- minä voin odottaa," lensi Jessie'n vilkas silmä
muukalaista kohti, mutta liian sukkelaan voidaksensa hänen kasvojansa
tuntea, jotka tämä kuitenkin käänsi pois ja alkoi koreja katsella.
Parin minuutin kuluttua toiset ostajat olivat ostoksensa toimittaneet
ja lähteneet pois. Ja kauniin ladyn ääni kuului taas: "No, Mrs Somers,
minä tahtoisin nähdä teidän kuvakirjojanne ja leikkikalujanne. Minä
pidän pienet lapsenkemut tänään iltapuolella, ja tahtoisin saada ne
niin iloisiksi kuin suinkin."
"Minä olen paikalla tai toisella tällä kiertotähdellä, tai ennenkuin
minun monaadini viskattiin siihen, kuullut tämän äänen ennen," mutisi
Kenelm. Sillä välin kun Jessie toi esiin leikkikalunsa ja kuvakirjansa,
sanoi hän: "Minun on mieleni paha siitä, että teidän täytyy odottaa,
sir; mutta jos mielitte koria katsella, niin voin kutsua mieheni
tänne."
"Tehkää se," sanoi Kenelm.
"William -- William," huusi Mrs Somers; ja hetken kuluttua, jolla aikaa
hän ehti vetää takin päällensä, tuli William Somers puodin takaisesta
huoneesta.
Hänen kasvonsa olivat kadottaneet tuon entisen kärsivän ja kivuloisen
näön; ne olivat vielä jotenkin kalpeat, mutta niillä asui vielä
älyllisyys niinkuin ennen.
"Kuinka olette kehittynyt taiteessanne!" sanoi Kenelm sydämellisesti.
William säpsähti ja tunsi kohdakkoin Kenelmin. Hän juoksi esiin, otti
Kenelmin ojennetun käden molempiin käsiinsä ja huudahti äänellä, joka
oli naurun ja itkun sekainen: "Jessie, Jessie, se on hän! -- hän, jonka
edestä me joka ilta rukoilemme. Jumala teitä siunatkoon! -- Jumala
siunatkoon ja tehköön teitä niin onnelliseksi kuin Hän antoi teidän
tehdä minut!"
Ennenkuin tämä puhe oli lopetettu, oli Jessie miehensä vieressä, ja hän
lisäsi, matalammalla mutta syvästä liikutuksesta vapisevalla äänellä:
"Ja minutkin!"
"Teidän luvallanne," sanoi Kenelm, ja hän suuteli Jessien valkoista
otsaa, joka suutelo ei olisi voinut olla ystävällisempi ja kylmempi,
jos se olisi ollut Jessien iso-isän antama.
Sillä välin lady oli hiljaa noussut istualta ja huomaamatta hiipinyt
Kenelmin luo ja tutkivin silmin hänen kasvojansa katsellut.
"Teillä on toinenkin ystävä täällä, sir, jolla myöskin on syytä teitä
kiittää --."
"Minusta teidän äänenne oli tuttu," sanoi Kenelm, hiukan hämillänsä
ollen. "Mutta suokaa anteeksi, jos en teidän kasvojanne voi muistaa.
Missä me olemme toisiamme lamanneet?"
"Tarjokaa minulle käsivartenne, kun lähdemme täältä, niin minä saatan
teitä jälleen minua muistamaan. Mutta ei: minä en saa ajaa teitä pois
nyt. Minä tulen puolen tunnin kuluttua takaisin. Mrs Somers, voitte
sillaikaa panna kokoon ne tavarat, jotka olen valinnut. Minä otan ne
mukaani kun palaan pappilasta, johon jätin hevoseni ja vaununi."
Nyykäyttäen päätänsä ja hymyillen Kenelm'ille, kääntyi hän ja jätti
Kenelm'in vallan hämmästyneenä.
"Kuka tuo lady oli, Will?"
"Eräs Mrs Braefield. Hän on vastatulija."
"Eihän tuo muuta voi olla, Will," sanoi Jessie hymyillen, "sillä hän on
ollut naimisissa vasta kuusi kuukautta."
"Ja mikä oli hänen nimensä ennenkuin hän nai?"
"Sitä en totta tosiaan tiedä, sir. On vaan kolme kuukautta siitä kuin
me tänne muutimme, ja hän on ollut erittäin hyvä meille ja ostaa meiltä
paljon. Mr Braefield on kaupunkilainen herrasmies ja hyvin rikas; ja he
asuvat tämän paikan kauniimmassa talossa ja heillä käy paljon
vieraita."
"Hyvä, minä en ole entistä viisaampi," sanoi Kenelm."
"Ihmiset, jotka kysyvät paljon, harvoin viisastuvat."
"Mutta miten te löysitte meidät, sir?" sanoi Jessie. "Oh! nyt minä
arvaan," lisäsi hän, luoden veitikkamaisen katseen Kenelm'iin ja
hymyillen. "Te olette tietysti tavannut Miss Travers'in ja hän on sen
teille kertonut."
"Te olette oikeassa. Häneltä ensin kuulin että olitte muuttaneet, ja
päätin käydä teitä katsomassa ja tulla esitetyksi pienokaiselle --
poika kaiketi? Teidänkö näköisenne, Will?"
"Ei, sir -- Jessien kuva."
"Mitä joutavia, Will; aivanhan se kuin sinä itse, pieniin kätösiin
asti."
"Ja äitinne, Will, kuinka te hänen jätitte?"
"Oh, sir!" huudahti Jessie nuhtelevaisesti; "luuletteko että me
olisimme hennoneet jättää äitiä -- niin yksin ja päälle päätteeksi
jäsenten kolotusta potevana? Hän vaalii pienokaista nyt -- sen hän aina
tekee, kun minä olen puodissa."
Nyt Kenelm seurasi nuorta parikuntaa puodin viereiseen huoneesen, jossa
Mrs Somers istui ikkunan vieressä lukien raamattua ja heijaten
pienokaista, joka nukkui rauhallisesti kehdossa.
"Will", sanoi Kenelm, kumartaen synkkämielisiä kasvojaan lapsen yli,
"minä tahdon kertoa teille muukalaisen runoilijan kauniin ajatuksen,
jota on niin huonosti käännetty:" --
"Lapsi sä miekkoinen! viel kehto on ääretön sulle.
Kuin tulet mieheksi, käy ahtahaks' maailmakin."
"Minä en usko että se on totta, sir," sanoi Will vaatimattomasti;
"sillä onnellinen koti on maailma, joka on kylläksi avara mille
miehelle tahansa."
Kyyneleet nousivat Jessien silmiin; hän kumartui alaspäin ja suuteli --
ei lasta -- vaan kehtoa. "Will teki tämän." Hän lisäsi punastuen: "Minä
tarkoitan kehtoa, sir."
Aika riensi sillä välin kuin Kenelm puheli Will'en ja vanhan äidin
kanssa, sillä Jessie oli kohdakkoin taas kutsuttu puotiin; ja Kenelm
vallan hämmästyi, kun hän huomasi että se puoli tunti, joka armosta oli
hänelle suotu, oli päättynyt, ja Jessie pisti päänsä ovesta ja sanoi:
"Mrs Braefield odottaa teitä."
"Hyvästi, Will; minä tulen piakkoin taas teitä katsomaan; ja äitini on
pyytänyt minun ostamaan en tiedäkään kuinka monta todistetta teidän
taidostanne."