Me rakennamme usein likeisiä tuttavuuden liittoja maalaiskartanon
ahtaassa piirissä, tai hiljaisella kylpypaikalla, tahi pienessä
kaupungissa mannermaalla, jotka haihtuvat kaukaiseksi tuttavuudeksi
London'in elämän pauhaavassa pyörteessä, eikä kuitenkaan voi kumpaakaan
puolta syyttä tahallisesta vieraantumisesta. Niin oli laita Leopold
Travers'in ja Kenelm Chillingly'n. Travers oli, kuten olemme nähneet,
ollut erittäin huvitettu keskustelusta nuoren muukalaisen kanssa,
joka oli vastakohta seurustelutapaan katsoen hänen maalaisille
tuttavillensa. Mutta kun hän taas oli palannut London'iin säsongin
ajaksi, oli hän, ennenkuin hän jälleen tapasi Kenelm'in, uudistanut
vanhaa tuttavuutta miesten kanssa, jotka olivat samalla kannalla kuin
hän -- upsiereja siinä rykmentissä, jonka koristeena hän kerta oli
ollut, muutamat naimattomia, toiset leskimiehiä niinkuin hän itse;
toisia, jotka olivat olleet hänen kilpaajoitansa muodin maailmassa, ja
vieläkin olivat iloisia laiskureita; ja harvoin tapahtuu että
pääkaupungissa pidetään likeistä ystävyyttä toiseen sukupolveen
kuuluvan henkilön kanssa, joll'ei ole jotain yhteistä yhdistintä
taiteen ja tieteen harjoituksessa, tai ystävällinen yhtämielisyys
valtiollisessa puolueriidassa. Sentähden Travers ja Kenelm olivat
olleet hyvin vähän yhdessä siitä kuin he ensin kohtasivat toisiansa
Beaumanoir'in luona. Silloin tällöin he kohtasivat toisiansa samoissa
täpötäysissä salongeissa, ja nyykäyttivät päätänsä toisilleen ja
tervehtivät toisiansa. Mutta heidän tapansa olivat vallan erilaiset. He
eivät tuttavallisesti seurustelleet samoissa taloissa; eivätkä he
käyneet samoissa klubeissakaan. Kenelm'in etevin ruumiinharjoitus oli
yhä vielä pitkät, varhaiset kävelymatkat maalaisten esikaupunkien
halki; Leopold'in oli ratsastus puistoon myöhemmin päivällä. Näistä
molemmista miehistä oli Leopold paljon enemmän mieltynyt huveihin. Taas
palattuansa pääkaupungin elämään, antautui hänen tulinen ja seuraa
rakastavainen luonteensa innolla, samoin kuin nuoruudessakin sen
keveihin nautintoihin.
Jos näiden miesten keskenäinen väli olisi ollut yhtä tuttavallinen kuin
Nesdale Park'issa, niin Kenelm luultavasti useammin olisi nähnyt
Ceciliaa hänen kodissaan; ja se ihaileminen ja kunnioitus, jota tyttö
nyt jo oli hänessä herättänyt, olisi kenties kypsynyt paljon
hellemmäksi tunteeksi, kun hän siten olisi saanut selvemmän käsityksen
tästä suloisesta ja naisellisesta sydämestä ja sen heränneestä
rakkaudesta häneen.
Hän oli kirjoittanut jotenkin epämääräisesti
kirjeessänsä Sir Peter'ille että "hänestä väliin tuntui kuin hänen
välinpitämättömyytensä rakkauteen ja kunnianhimoon katsoen tuli siitä
että hänellä oli joku mahdoton ideaali molemmissa." Mutta likemmältä
tätä tarkasteltuansa, hän ei voinut suoraan vakuuttaa itseänsä siitä
että hän oli luonut itselleen naisen ja vaimon ideaalin, joka olisi
vastakkainen Cecilia Travers'iin todellisuudessa. Päinvastoin, kuta
enemmän hän ajatteli Cecilian jaloja ominaisuuksia, sitä enemmän ne
näyttivät vastaavan jokaista ideaalia, joka unien hämärässä oli hänen
mieltänsä viehättänyt, ja kuitenkin hän tiesi ett'ei hän häntä
rakastanut, ett'ei hänen sydämensä ollut yhtäpitäväinen hänen järkensä
kanssa. Ja hän nöyrtyi surullisena siihen uskoon, ett'ei missään tällä
kiertotähdellä, jonka asukasten tavalliset riennot ja pyrinnöt olivat
hänelle vallan vieraat, mikään hymyilevä seurakumppani, mikään totinen
puoliso häntä odottanut. Sen mukaan kuin tämä luulo vakaantui,
lisääntyi hänen väsymyksensä pääkaupungin teeskenneltyyn elämään ja sen
huveihin ja hän alkoi ikävöidä täydellistä vapautta ja raittiita
jalkamatkoja. Hän usein kateudella ajatteli kuljeksivaa laulajaa, ja
arveli tapaisiko hän hänen vielä, jos hän taas lähtisi kuljeksimaan
samoja seutuja.