Chillingly Gordon ei laiminlyönyt vahvistaa tuttavuuttansa Kenelm'in
kanssa. Hän kävi usein hänen luonansa aamusilla, kävi väliin
iltapuolilla ratsastamassa hänen kanssansa, saattoi häntä tutuksi omien
tuttaviensa kanssa, jotka parhaasta päästä olivat innokkaita
parlamentin jäseniä, eteenpäin pyrkiviä asianajajia tai valtiollisia
sanomalehden kirjoittajia, mutta suuri joukko oli vaan loistavia
laiskureita -- klubi-miehiä, sportti-miehiä, ylhäisiä ja varakkaita
muodin-mukaisia miehiä. Hän teki tätä tahalla, sillä nämä miehet
puhuivat hänestä hyvää -- puhuivat hyvää ei ainoastaan hänen
taidollisuuksistansa, vaan hänen kunniallisesta luonteestansakin. Hänen
tavallinen lempinimensä oli "Rehellinen Gordon." Kenelm luuli ensin
että tämä oli pilkallinen haukkumanimi; mutta sitä ei se ensinkään
ollut. Hän oli saanut sen siitä että hän niin suoraan ja rohkeasti
lausui mielipiteitä, jotka ovat sitä suoraa laatua, joka
jokapäiväisessä puheessa sanotaan "humbug'in puutteeksi." Mies ei
suinkaan ollut tekopyhä; hän ei ollut uskovinansa mitä hän ei uskonut.
Hän uskoi hyvin vähän muuta kuin edellisen puolen sananparresta:
"Jokainen ihminen omasta puolestaan, -- ja Jumala meidän kaikkein
puolesta."
Mutta vaikka Chillingly Gordon oli teoreetisesti uskoton sellaisiin
asioihin katsoen, jotka ovat siveiden yleinen uskontunnustus, niin
hänen elämässänsä ei kuitenkaan ollut mitään, joka ilmoitti taipumusta
paheihin: hän oli erittäin tarkka kaikissa toimissaan, ja aroissa
kunnian-asioissa hänen ikäisensä miehet mieluisimmin valitsivat hänen
asian ratkaisijaksi. Vaikka hän oli niin suorasti kunnianhimoinen, niin
ei kukaan voinut syyttää häntä koettavan kiivetä ylös suojelijain
hartijoille. Hänen luonteessansa ei ollut mitään orjamaista, ja vaikka
hän oli valmis lahjomaan vaalimiehiä, jos tarvittiin, ei kuitenkaan
mikään rahasumma olisi voinut häntä ostaa. Hänen ainoa pää-himonsa oli
vallanhimo. Hän nauroi pilkallisesti isänmaanrakkaudelle, niinkuin
vanhanaikaiselle valeluulolle, filantropiialle, niinkuin
herkkätuntoiselle korvapuheelle. Hän ei tahtonut palvella maatansa,
vaan hallita sitä. Hän ei tahtonut koroittaa maatansa, vaan itseänsä.
Hänellä ei sen vuoksi ollut omantunnon epäilyksiä, ja hän oli ilman
periaatteita, niinkuin vallanhimoiset usein ovat; mutta jos hän saisi
valtaa, niin hän kuitenkin luultavasti käyttäisi sitä hyvin, siitä
päättäen, kuinka hän arvosteli rehellisyyttä ja voimaa. Minkä
vaikutuksen hän teki Kenelm'iin, voi nähdä seuraavasta kirjeestä:
Sir Peter Chillingly, Bart:ille, j.n.e.
"Rakas isäni! Teitä ja minun rakasta äitiäni varmaankin ilahduttaa
kuulla että London yhä edelleen on hyvin kohtelias minulle: että
'arida nutrix leonum' lukee minua siihen miellyttävään jalopeurain
luokkaan, joita muodin-mukaiset ladyt laskevat polvirakkiensa
seuraan. Nyt on kuusi vuotta siitä kuin minun sallittiin katsella
näitä harvinaisuuksia Mr Webby'n turvapaikan aukosta. Minusta
tuntuu, vaikka kenties erehdyn, kuin seura-elämän henki olisi
nähtävästi muuttunut tällä lyhyellä ajalla. Onko tämä muutos
parempaan-päin, se on asia, jonka heitän niiden ratkaistavaksi,
jotka kuuluvat edistyspuolueesen.
"Minä en usko että läheskään niin moni nuori lady kuusi vuotta
takaperin maalasi silmäripsensä ja värjäsi hiuksensa; muutamat
heistä ehkä jälittelivät koulupoikain keksimää siansaksaa, jota
pienet novellin kirjoittajat levittelivät; he käyttivät sellaisia
lausetapoja kuin 'kauhean hauskaa,' 'julman kaunista,' j.n.e.
Mutta nyt minä huomaan koko joukon, joka on muuttunut siansaksaksi,
paitsi lausetapoja -- siansaksaa ajatuksissa, tunteissa, siansaksaa,
jossa näkee hyvin vähän naisesta jälellä, eikä niin mitään ladysta.
"Sanomalehden kirjoittajat sanovat että tämä on meidän aikamme
nuorten miesten syy; että nuoret miehet pitävät siitä, ja että nuo
kauniit miesten-onkijattaret pukevat hyttysiänsä niihin väreihin,
jotka parhaiten houkuttavat pyydettäviä käymään onkeen. Onko tämä
puolustus tosi vai ei, sitä en ota päättääkseni. Mutta minusta on
kummallista että minun ikäiseni miehet, jotka ovat olevinaan niin
vireät, ovat enemmän uuvuksissa olevaa sukua, kuin kymmenen tai
kaksikymmentä vuotta vanhemmat miehet, joita he katsovat hitaiksi.
Tapa ottaa ryyppy aamuisin on vallan uusi aate, joka aate nykyänsä
on varsin tavallinen. Adonis pyytää 'ylösajajaa' ennenkuin
hänellä vielä on kyllin voimia vastata Venus'en kirjeesen.
Adonis'ella ei ole voimaa ottaa jaloa naukkua, mutta hänen
heikko ruumiin-rakennuksensa vaatii kiihoittavaa ainetta, ja
hän ryypiskelee alinomaa.
"Ne korkeasukuiset tai seura-elämän menestykseen katsoen kuuluisat
miehet, jotka kuuluivat teidän aikaanne, rakas isäni, ovat vieläkin
hienon käytöksensä ja puhetapansa kautta, joka on enemmän tai
vähemmän kohtelias, eikä kirjallista sivistystä vailla, etevämmät
kuin minun ikäiseni miehet samaa säätyä, jotka minusta näyttävät
ylpeilevän siitä, ett'eivät ketään kunnioita eivätkä mitään osaa,
ei edes kielioppia. Mutta meille vakuutetaan että maailma yhä
paranee. _Tämä_ uusi aate on täydessä voimassa.
"Yhteiskunta kokonaisuudessaan on tullut erinomaisen itseluuloiseksi
oman edistymisensä oivallisuuteen katsoen, ja niillä yksityisillä
henkilöillä, jotka kokonaisuuden muodostavat, on sama ystävällinen
ajatus itsestänsä. On tietysti monta poikkeusta siitä, mikä minusta
näyttää olevan vallitsevana tuntomerkkinä nousevaan sukupolveen
katsoen yhteiskunnassa. Näistä poikkeuksista minä mainitsen
ainoastaan erinomaisimmat. Place aux dames, ensimmäisen, jonka
mainitsen, on Cecilia Travers. Hän ja hänen isänsä ovat nyt
kaupungissa, ja minä tapaan heidät usein. Minä en voi ajatella
mitään sivistynyttä aikakautta maailmassa, jolle ei sellainen
nainen, kuin Cecilia Travers, olisi koriste, sillä hän on
olennainen naisen esikuva -- sitä on naisluonteen kauneimman
puolen suhteen. Minä käytän mieluisemmin nimitystä, 'nainen,'
kuin tyttö, sentähden että Cecilia Travers'ia ei voi lukea
'Aikakauden tyttöjen' joukkoon. Voisi sanoa häntä neitoseksi,
neitsyeksi, immeksi, mutta häntä voisi yhtä vähän nimittää
tytöksi, kuin hyvin kasvatettua franskalaista demoiselle'a
voisi kutsua nimellä 'fille'. Hän on kyllin kaunis miellyttämään
jokaisen miehen silmää, mutta hänen kauneutensa ei ole sitä
laatua, joka huikasee kaikkia miehiä liian paljon voidaksensa
lumota yhtä miestä; sillä minä -- joka, Jumalan kiitos, puhun
vaan melkein tiedon mukaan -- luulen että rakkaus naiseen käsittää
tunteen, että jotain omistetaan; tahdotaan erityisentää omistamaansa
kokonaan omanansa, eikä sellaisena, jota koko maailmaa kutsutaan
ihailemaan. Minä voin vallan hyvin käsittää kuinka rikas mies,
jolla on niin sanottu huomattava paikka, jossa komeat huoneet ja
uhkeat puistot ovat avoinna kaikille tarkastajoille, niin että
hänellä ei ole yhtään erityistä piilopaikkaa koko linnassansa,
rientää kauniisen majaan, jossa hän on vallan itsekseen, ja josta
hän voi sanoa: '_Tämä_ on koti -- _tämä_ on kokonaan minun."
"Mutta on sellaisia kauneuden lajia, jotka ovat oikeita näkyleipiä
-- joita yleisö luulee saavansa ihailla yhtä suurella oikeudella
kuin omistaja itse; ja itse näkyleipä kävisi huonoksi ja pilaantuisi,
jos yleisöä kiellettäisiin sitä katselemasta.
"Cecilia Travers'in kauneus ei ole mikään näyteleivän kauneus.
Hänessä on jotain, joka herättää luottamusta. Jos Desdemona olisi
ollut hänen kaltaisensa, niin Othello ei olisi ollut mustasukkainen.
Mutta silloin Cecilia ei olisi pettänyt isäänsä -- eikä hän, minun
luullakseni, olisi mustasta moorilaisesta sanonut toivovansa että
Jumala olisi antanut hänelle sellaisen miehen. Hänen henkiset
ominaisuutensa ovat yhtä pitäväiset hänen ulkonaisen olentonsa
kanssa. Hänen taidollisuutensa eivät ole loistavat, mutta
yhdistettyinä muodostavat ne miellyttävän kokonaisuuden. Mitä
luontoon tulee, niin ei kukaan tiedä minkäluontoinen nainen on,
ennenkuin suututtaa häntä. Mutta minä oletan että hänen luontonsa
on, tavallisuuden mukaan, hyvä ja iloinen. Rakas isäni, joll'ette
olisi niin älyllinen mies, voisitte tästä kiitoksesta, jota olen
Cecilia Travers'ista lausunut, tulla siihen päätökseen että olen
häneen rakastunut. Mutta epäilemättä te keksitte sen totuuden,
että mies, joka rakastaa naista, ei punnitse hänen hyviä avujansa
niin vakaalla kädellä kuin se, joka pitää tätä teräskynää. Minä
en ole Cecilia Travers'iin rakastunut. Toivoisin olevani. Kun Lady
Glenalvon, joka yhä on erinomaisen hyvä minulle, joka päivä sanoo:
'Cecilia Travers olisi erittäin sopiva vaimo teille', niin minulla
ei ole sanaakaan vastattavana, mutta minun ei tee ensinkään mieli
kysyä Cecilia Travers'ilta tahtoisiko hän tuhlata hyviä avujansa
henkilön hyväksi, joka niin kylmästi niitä arvostelee.
"Minä kuulen että hän on antanut rukkaset sille miehelle, jonka
kanssa hänen isänsä tahtoi häntä menemään naimisiin, ja että
hylätty kosija lohdutti itsensä naimalla toisen. Epäilemättä
toisia kosijoita, jotka ovat yhtä hyvät kuin hän, pian ilmauntuu.
"Oi, sinä rakkahin kaikista ystävistäni -- ainoa ystävä, jonka
minä katson uskotuisekseni -- tulenko minä milloinkaan rakastamaan?
ja jos en, miksi ei? Väliin minusta tuntuu kuin minulla sekä
rakkauteen että kunnianhimoon katsoen olisi mahdoton ideaali, että
minun aina täytyy olla välinpitämätön sellaisen rakkauden ja
sellaisen kunnianhimon suhteen, jotka ovat minun saavutettavissani.
Minulla on se luulo, että jos minä rakastuisin, niin rakastaisin
yhtä palavasti kuin Romeo, ja tämä ajatus herättää minussa
peloittavia aavistuksia; jos minä löytäisin esineen, joka herättäisi
kunnianhimoani, niin minä yhtä hartaasti sitä tavoittaisin kuin --
kenenkä minä mainitsen? -- Caesar'in tai Cato'n? Mutta nyky-ajan
ihmiset sanovat kunnianhimoa epäkäytölliseksi hullutukseksi, jos
sitä harjoitetaan tappiolla olevalla puolella. Cato olisi pelastanut
Rooman roistoväen ja diktaatorin vallasta; mutta Roomaa ei voitu
pelastaa, ja Cato lankesi omaan miekkaansa. Jos meillä nyt olisi
Cato, niin ruumiin-avaus-tutkinnon pöytäkirja ilmoittaisi sen
olleen 'itsemurhan mielenhäiriön johdosta,' ja tätä selitystä olisi
vahvistettu hänen mielettömän vastustuksensa kautta roistoväkeä ja
diktaatoria kohtaan. Kun on puhe kunnianhimosta, niin tulen nyt
toiseen poikkeukseen meidän päivien nuorisosta -- minä olen puhunut
neidestä, nyt tahdon mainita jotain nuoresta herrasta. Ajatelkaa
noin viidenkolmatta vuotiasta miestä, joka siveellisesti on noin
viisikymmentä vuotta vanhempi kuin kuudenkymmenen vuotias terve
mies -- ajatelkaa häntä varustettuna vanhuuden aivolla ja olevan
nuoruuden kukoistuksessa -- sydämellä, joka on sulanut yhteen
aivon kanssa ja antaa lämmintä verta jäykistyneille aatteille --
miestä, joka pilkkaa kaikkea mitä minä katson yleväksi, mutta ei
tekisi mitään, jota hän katsoo huonoksi -- jolle pahe ja hyvät
avut ovat yhtä vähä-arvoiset kuin ne olivat Goethe'n estetiikille
-- joka ei milloinkaan panisi elämänkeinonsa alttiiksi varomattoman
hyveen harjoittamisen kautta eikä milloinkaan häpäisisi mainettansa
alentavan paheen kautta. Ajatelkaa tätä miestä, teräväjärkiseksi,
ilman oman tunnon arveluja ja ilman pelkoa -- hyväpäiseksi, vaan
neroa vailla olevaksi. Ajatelkaa tätä miestä, ja älkää hämmästykö,
kun minä sanon teille, että hän on Chillingly.
"Chillingly-suku on hänessä päässyt korkeimmillensa ja tullut
enin Chillingly'iseksi. Minusta tuntuu todella kuin eläisimme
ajassa, joka juuri sopii Chillingly'ein maailman katsannoille.
Niillä kymmenillä vuosisadoilla kuin meidän suvulla on ollut
vakinainen asunpaikka ja nimi, on se ollut niinkuin tyhjä ilma.
Sen edustajat elivät kuumaverisissä ajoissa, ja heidän täytyi
pysyä hiljaisessa vedessä vertauskuvallisten seipiensä kanssa.
Mutta meidän aikamme, rakas isäni, on niin kylmäverinen, ett'ei
voi olla liiaksi kylmäverinen jos mieli menestyä. Mitä Chillingly
Mivers olisi voinut olla ajalla, jolloin ihmiset pitivät
uskonnollista uskontunnustansa arvossa, jolloin heidän valtiolliset
puolueensa katsoivat asiaansa pyhäksi, ja heidän johtajansa olivat
sankareja? Chillingly Mivers ei olisi saanut viisikään tilaajaa
'The Londoner'ille.' Mutta nyt on 'The Londoner' valistuneen
yleisön lempi-sanomalehti; se turmelee yhteiskunnallisen järestön
perusteet, koettamattakaan niitä parantaa; ja jokainen uusi
sanomalehti, jos se mielii menestyä, noudattaa 'The Londoner'in'
esimerkkiä. Chillingly Mivers on suuri mies ja aikakauden mahtavin
kirjailija, vaikka ei kukaan tiedä mitä hän on kirjoittanut.
Chillingly Gordon on vieläkin mainiompi todiste Chillingly-arvon
nousemisesta muodin-mukaisilla markkinoilla.
"Niissä piireissä, joissa tiedetään parhaiten sellaisia asioita,
on yleinen luulo se, että Chillingly Gordon tulee saamaan etevän
sijan niiden miesten eturivissä, jotka nyt pyrkivät eteenpäin.
Hänen itseluottamuksensa on niin suuri, että se saastuttaa kaikkia,
joiden yhteyteen hän tulee -- yksin minuakin.
"Hän sanoi minulle tuonnoin kylmyydellä, joka sopi kylmimmälle
Chillinglylle: 'Minä aion Englannin pääministeriksi -- se on vaan
ajankysymys.' No, jos Chillingly Gordon tulee pääministeriksi,
niin tapahtuu se sentähden että yhä lisääntyvä kylmyys meidän
siveellisessä ja yhteiskunnallisessa ilmassamme soveltuu erittäin
hyvin kehittämään hänen taitoansa.
"Hän on mies, joka ennen kaikkia muita saapi ne vaikenemaan,
jotka saarnaavat vanhanaikaista hellätuntoisuutta, rakkautta
isänmaahan, huolenpitoa sen asemasta kansain joukossa, intoa
sen kunnian puolesta, ylpeyttä sen maineen suhteen. Sellaisia
käsitteitä hän jaottelee melkein niinkuin 'bosh.' Ja kun tämä
jaottelu on täydellinen -- kun Englannilla ei enää ole mitään
siirtomaata puolustettavana, ei yhtään laivaa ylläpidettävänä,
ei mitään harrastuksia muiden kansain asioihin katsoen, ja kun
se on saavuttanut Hollannin onnellisen aseman -- silloin
Chillingly Gordon tulee pääministeriksi.
"Mutta vaikka minä, jos milloinkaan tulen ryhtymään valtiollisiin
toimiin, tulen kieltämään Chillingly'ein ominaisuuksia, ja
vastustamaan, vaikka toivottomasti, Chillingly Gordon'ia, niin
huomaan kuitenkin että tätä miestä ei voi sortaa, vaan hänen
tulee saada vapaa ala toimiinsa; hänen kunnianhimonsa tulisi
äärettömän paljoa vaarallisemmaksi, jos sitä viivyttelemisen
kautta suututettaisiin. Minä luulen, rakas isäni, että te saatte
kunnian saattaa tämän valistuneen sukulaisen kiitollisuuden
velkaan teille ja tehdä häntä tilaisuuteen päästä parlamenttiin.
Kun viimeisen kerran puhuimme yhdessä Exmundham'issa, kerroitte
te minulle kuinka harmissaan vanhempi Gordon oli, kun minun tuloni
maailmaan sulki hänet pois Exmundham'in perinnöstä; te uskoitte
silloin minulle aikomuksenne vuotuisesti panna säästöön rahasumma,
joka voisi turvata nuoremman Gordon'in tulevaisuutta, ja olla
jonkinmoisena korvauksena hänen toiveidensa tyhjiin menemisestä;
te kerroitte myöskin minulle kuinka tämä teidän jalomielinen
tuumanne raukesi senkautta että syyllä suutuitte vanhempaan
Gordon'iin, kun hän alkoi suututtavan ja kalliin käräjä-jutun
teidän kanssanne. Minä taannoin sattumalta tapasin asianajajan,
Mr Bining'in, ja kuulin häneltä teidän kauan toivoneen että minä,
joka tulen vastaanottamaan tilan, yhtyisin teidän kanssanne
poistamaan sukuperintö-oikeuden ja taas tekemään tilan vapaaksi,
mutta hienotuntoisuutenne on estänyt teitä sitä minulle
ilmoittavasta. Hän näytti minulle kuinka suuri hyöty siitä olisi
tilalle, senkautta että te silloin saisitte vapaasti parannuksia
tehdä, joihin katsoen minä kaikesta sydämestäni seuraan aikakauden
edistystä, ja joiden toimeen panemiseen te, tilan elinkautisena
omistajana vaan, ette voisi lainata rahoja paitsi hyvin kovilla
ehdoilla; uusia työväen asuntoja, uusia vuokrataloja, j.n.e. Ja
sallikaa minun lisätä että minä mielelläni tahtoisin lisätä
rakkaan äitini eläkerahaa suuremmalla rahasummalla. Bining sanoo
myöskin että osa kauempana olevasta maasta, koska se on lähellä
kaupunkia, voitaisiin myydä jotenkin suurella voitolla, jos tila
olisi vapaa.
"Kiirehtikäämme toimittamaan tarpeelliset tehtävät ja siten
hankkimaan itsellemme nuo 20,000 puntaa, jotka tarvitaan
toimeenpanemaan teidän jaloa ja oikeaa toivoa tehdä jotakin
Chillingly Gordon'in hyväksi. Uusissa asiakirjoissa voimme
hankkia itsellemme oikeuden testamentin kautta antaa tila
kelle itse tahdomme, ja minä en millään muotoa soisi että se
tulisi Chillingly Gordon'in käsiin. Voi olla, että se on minun
oikkujani, jonka kuitenkin luulen teidänkin hyväksyvän, että
englantilaisen maanomistajan tulee pojan-rakkaudella isänmaatansa
rakastaa, ja Gordon ei ikinä sitä tekisi. Luulen myöskin että
olisi parasta hänen omaan menestykseensä katsoen, että hän
suoraan saa tietää ett'ei hän meidän kuolemamme jälkeen mitään
saa. Kaksikymmentä tuhatta puntaa, nyt hänelle annettuina, olisi
suurempi etu hänelle, kuin kymmenen kertaa suurempi summa
kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Jos hän saapi tämän rahasumman
käytettäväksensä, niin hän voi päästä parlamenttiin, ja saa
tuloja, lisättyinä siihen mitä hänellä nyt on, jotka, vaikka
vähäiset, kuitenkin ovat riittävät saattaaksensa häntä vapaaksi
ministerin holhouksesta.
"Rakas isäni, minä pyydän teidän suostumaan siihen ehdoitukseen,
jonka teille te'en. Teidän kuuliainen poikanne
"Kenelm."
Sir Peter Chillingly'ltä Kenelm Chillingly'lle.
"Rakas poikaseni! Sinä et ole kelvollinen olemaan Chillingly;
sinä olet kieltämättä lämminverinen: ei milloinkaan ole paino
keveämmällä kädellä nostettu ihmisen mielestä. Niin, minä olen
toivonut saada sukuperintö-oikeuden poistetuksi ja maan jälleen
vapaaksi, mutta koska siitä olisi minulle ollut suuri etu, niin
minua arvelutti tehdä sitä, vaikka se kenties olisi sinullekin
yhtä suureksi eduksi.
"Rakas poikani, minä olen hyvin liikutettu sinun toivostasi lisätä
äitisi eläkerahaa -- toivo, joka muuten on paikallansa, puhumatta
pojan tunteesta, sillä hän toi taloon melkoisen omaisuuden, jonka
holhojat sallivat minun käyttää maakappaleen ostamiseen; ja vaikka
se maa teki meidän tilamme alan luontevammaksi, niin se ei kuitenkaan
anna kahtakaan prosenttia korkoa, ja sukuperintö-määräykset
supistavat elatusveron-oikeuden summaan, joka on liian vähäinen
Chillingly'n leskelle.
"Minä katson näiden asiain järestämisen tärkeämmäksi kuin ne asiat,
jotka koskevat vanhan Chillingly Gordon'in poikaa. Aikomukseni oli
käyttää itseäni hyvin kauniisti isää kohtaan, ja kun vastaukseksi
saa haastan -- niin kierteleiksehän matokin. Siitä huolimatta olen
kuitenkin yhtä mieltä kuin sinä, siinä että poikaa ei tule
rangaista isän rikoksen takia, ja jos 20,000 punnan alttiiksi
paneminen voi herättää sinussa ja minussa tunteen, että olemme
parempia kristityitä ja todellisempia herrasmiehiä, niin ostamme
sen tunteen hyvin halvalla hinnalla."
Sir Peter alkoi sitten, puoleksi leikillä, puoleksi todenperään,
vastustamaan Kenelm'in vakuuttamista että hän ei Cecilia Travers'ia
rakastanut, ja huomautti viekkaasti, tuoden esiin edut avioliitosta
henkilön kanssa, josta Kenelm myönsi tulevan erinomaisen hyvän vaimon,
että jollei Kenelm saisi omaa poikaa, niin hänestä ei olisi aivan
oikein läheisintä sukulaista kohtaan ottaa tila häneltä, voimatta tuoda
esiin mitään pätevämpää syytä kuin isänmaanrakkauden puutetta. "Hän
kyllä rakastaisi maatansa kyllin, jos hänellä olisi 10,000 acrea maata
siinä."
Kenelm pudisti päätänsä, kun hän tuli tähän mietelmään.
"Eikö siis, kun asiaa oikein tutkitaan, isänmaan-rakkaus olekaan muuta
kuin rakkaus ruokapöytään?" sanoi hän; ja hän päätti jättää isän
kirjeen loppupuolen lukemisen toistaiseksi.