Huoneet olivat täynnä ihmisiä -- ei kuitenkaan täpötäynnä, ja ani
harvoin tässäkään talossa niin monta etevää henkilöä oli ko'ossa.
Nuorta miestä, jota niin etevä rouva, kuin Lady Glenalvon, suosi,
tervehtivät sydämellisesti kaikki, jolle tämä rouva häntä esitteli,
ministerit ja parlamentin johtajat, tanssinpitäjät ja muodin mukaiset
kaunottaret -- jopa kirjailijat ja taiteilijatkin; ja Kenelm
Chillingly'ssä oli jotain, hänen omituisissa kasvoissansa ja
muodossansa, hänen luonnollisessa, tyyneessä käytöksessänsä, joka oli
kaikkea teeskentelemistä paitsi, jotain, joka näytti oikeuttavan sitä
suosiota, jota muodin loistava ruhtinatar hänelle osoitti, ja antavan
hänelle valtaa tulla yleiseen huomattavaksi.
Tämä hänen hienoon maailmaan palajamisensa ensimmäinen ilta oli
menestys, jommoista harvat hänen ikäisensä miehet saavuttavat. Hän
herätti suurta huomiota. Kun väki alkoi vähentyä, kuiskasi Lady
Glenalvon Kenelm'ille:
"Tulkaa tätä tietä -- tuolla on henkilö, joka minun täytyy uudelleen
esitellä teille -- te kiitätte minua siitä jälestäpäin."
Kenelm seurasi markisinnaa ja seisoi pian vastapäätä Cecilia
Travers'ia. Tämä nojasi isänsä käsivarteen, näytti hyvin kauniilta, ja
hänen kauneuttansa enensi puna, joka levisi hänen poskillensa, kun
Kenelm Chillingly läheni.
Travers tervehti hyvin ystävällisesti häntä, ja kun Lady Glenalvon
pyysi Travers'in viemään häntä virvoitushuoneesen, ei Kenelm'illä ollut
muu edessä kuin tarjoa käsivartensa Cecilia'lle.
Kenelm oli hiukan hämillänsä. "Oletteko kauan ollut kaupungissa, Miss
Travers?"
"Vähän yli viikon, mutta me muutimme vasta eilen omaan kortteeriimme."
"Aha, todellako; te olitte siis se nuori lady, joka --" Tässä hän
keskeytti itsensä, ja hänen kasvonsa näyttivät lempeämmiltä ja
totisemmilta.
"Se nuori lady, joka -- mitä?" kysyi Cecilia hymyillen.
"Joka on asunut Lady Glenalvon'in tykönä."
"Niin, onko hän kertonut sen teille?"
"Hän ei teidän nimeänne maininnut, mutta kiitti niin oikein tätä nuorta
ladya, että minun olisi pitänyt sitä arvata."
Cecilia ei antanut aivan kuuluvaa vastausta, ja kun he tulivat
virvoitushuoneesen, kokoontui muita nuoria miehiä hänen ympärillensä,
ja Lady Glenalvon ja Kenelm olivat ääneti kesken yleistä pakinoimista.
Kun Travers oli antanut Kenelm'ille adressinsa ja tietysti pyytänyt
häntä käymään hänen luonansa, lähti hän Cecilian kanssa pois, ja Kenelm
sanoi miettiväisesti Lady Glenalvon'ille:
"Tämä oli siis se nuori lady, jossa minun tuli nähdä kohtaloni määräämä
-- tiesittekö että me ennen olimme tavanneet toisiamme?"
"Kyllä, hän on kertonut minulle milloin ja missä. Sitä paitsi ei ole
täyttä kahta vuotta siitä kuin te kirjoititte minulle hänen isänsä
talosta. Oletteko sitä unohtanut?"
"Ah," sanoi Kenelm niin hajamielisesti että hän näytti näkevän unta,
"ei yksikään mies avosilmin riennä kohtaloansa kohti; kun hän sen
tekee, on hän kadottanut näkönsä. Rakkaus on sokea. Sanotaan että
sokeat ovat hyvin onnelliset, kuitenkaan minä en milloinkaan ole
tavannut sokeaa, joka ei mielellään tahtoisi näköänsä jälleen, jos hän
voisi sen saada."