Sillä aikaa kuin edellä mainittu kanssapuhe tapahtui, oli Kenelm
lähtenyt Will Somers'in luokse käymään. Kaikki esteet Willin naimiseen
olivat nyt poistetut; vuokrakontrahdin muuttaminen puodin suhteen oli
allekirjoitettu, ja ensi pyhänä oli ensimmäinen kerta kuulutettava
kirkossa. Emme tarvitse sanoa, että Will oli hyvin onnellinen. Kenelm
kävi sitten Mrs Bowles'in tykönä, jossa hän viipyi tunnin aikaa. Kun
hän palasi herrastaloon, näki hän Travers'in, joka kulki hitain
askelin, kädet selän takana ja silmät maahan luotuina, niinkuin hänen
tapansa oli kun hän kulki ajatuksissaan. Hän ei huomannut Kenelmiä
ennenkuin tämä oli parin askeleen päässä hänestä, ja hän tervehti
silloin vierastansa hiljaa, vallan toisin kuin hänen oli tapa.
"Minä olen käynyt sen miehen luona, jonka te olette niin onnelliseksi
tehnyt," sanoi Kenelm.
"Kuka se on?"
"Will Somers. Te'ettekö niin monta ihmistä onnelliseksi, ettette niitä
muistakaan?"
Travers hymyili hiljaa ja pudisti päätänsä.
Kenelm jatkoi: "Minä olen tavannut Mrs Bowles'inkin, ja varmaankin
huvittaa teitä kuulla, että Tom on tyytyväinen muuttoonsa; ei ole
luultavaa, että hän palaa Graveleigh'iin; ja Mrs Bowles hyväksyi minun
ehdoitustani, että te ostaisitte tuon pienen tilan, ja siinä
tapauksessa hän muuttaisi Luscombeen ollaksensa lähempänä poikaansa."
"Minä kiitän teitä siitä että minua ajattelitte," sanoi Travers, "ja
tämä tuuma pannaan kohdakkoin toimeen, vaikka kauppa ei nyt enää
minulle mistään arvosta ole. Minun olisi jo kolme päivää sitten tullut
sanoa teille, vaikka se unohtui minulta, että eräs naapuristossa asuva
tilanomistaja, nuori mies, joka juuri hiljan on saanut tilan haltuunsa,
on tarjonnut vaihtamaan suuren arentitalon, joka on paljon lähempänä
minun tilaani, siihen maahan, mikä minulla on Graveleigh'issa,
Saunderson'in arentitalo ja sen lähellä olevat mökit; ne ovat minun
tilani äärimmäisessä päässä, mutta koskevat hänen alueesensa, ja vaihto
on tuleva edulliseksi meille kumpaisellekin. Mutta minua ilahduttaa
kumminkin että seutu on täydelleen vapautettu sellaisesta hirviöstä
kuin Tom Bowles."
"Te että häntä hirviöksi sanoisi, jos hänen tuntisitte; mutta minua
surettaa kuulla että Will Somers tulee toisen tilanomistajan
vuokramieheksi."
"Se ei mitään tee, sillä onhan arenti vakuutettu neljäksitoista
vuodeksi."
"Minkälainen mies tuo uusi tilanomistaja on?"
"Minä en tunne häntä likemmin. Hän palveli sotajoukossa siksi kuin
hänen isänsä kuoli, ja on aivan hiljakkoisin tullut kreivikuntaan.
Mutta hänestä käy nyt jo se puhe, että hän on suuresti ihastunut
toiseen sukupuoleen, ja hyvä on että kaunis Jessie Wiles menee
naimisiin ja tulee turvaan."
Travers taas vaipui kolkkoon äänettömyyteen, josta Kenelmin oli vaikea
häntä herättää. Vihdoin jälkimäinen sanoi ystävällisesti:
"Hyvä Mr Travers, älkää katsoko minua liian rohkeaksi kun uskallan
arvata että jotakin on tapahtunut tänä aamuna, joka huolettaa tahi
harmittaa teitä. Kun niin on laita, on usein helpoitus sanoa mitä se
on, vaikka sellaisellekin uskotulle, joka on niin kykenemätön neuvomaan
tahi lohduttamaan, kuin minä olen."
"Te olette hyvä mies, Chillingly, ja minä en tunne ketään, ainakaan en
näillä seuduin, jolle vapaammin voisin uskoa mikä mieltäni painaa. Minä
olen petetty, minä myönnän sen; minua on pilkattu minua miellyttävän
toiveen suhteen, ja," lisäsi hän naurahtaen, "minua harmittaa aina, kun
en saa kaikkea käymään minun mieltäni myöten."
"Niin on minunkin laita."
"Eikö George Belvoir teistä ole hyvin kelpo mies?"
"Kyllä."
"Minusta hän on kaunis; hän on sitä paitsi vakavampi kuin enimmät hänen
ikäisensä ja hänen varoissansa olevat miehet, ja kuitenkaan hän ei ole
elämän tuntemista vailla. Kaikkiin niihin etuihin, jotka arvo ja
varallisuus antavat, hän lisää sitä ahkeruutta ja kunnianhimoa, joka
tuottaa etevän aseman yleisessä elämässä."
"Aivan oikein. Aikooko hän vetäytyä pois vaalista?"
"Jumala varjelkoon, ei!"
"Minkä suhteen hän siis ei teidän mieltänne noudata?"
"En minä hänestä puhu," sanoi Travers äkäisesti, "vaan Ceciliasta.
Ettekö käsitä että George on juuri se mies, jonka minä hänelle olen
määrännyt; ja tänä aamuna tuli häneltä hyvästi kirjoitettu kirje, jossa
hän pyytää minulta lupaa kosia tyttöä."
"Mutta tämähän on tähän saakka vallan yhtäpitävää teidän oman tahtonne
kanssa."
"Niin, ja tässä tulee pettynyt toive. Minä tietysti jätin asian
Cecilian ratkaistavaksi ja hän kielsi jyrkästi, voimatta mitään syytä
antaa; hän kyllä myöntää George'n olevan kauniin ja ymmärtäväisen
miehen, miehen jonka suosiosta jokainen tyttö voisi ylpeillä; mutta hän
sanoo ett'ei hän voi häntä rakastaa, ja kun kysyn häneltä miksi, ei
hänellä ole muuta vastausta kun että 'hän ei voi sitä sanoa.' Se on
kovin harmillista."
"Se on harmillista," vastasi Kenelm; "mutta rakkaus on kaikkein
itsepäisin kaikista himoista; se ei milloinkaan syitä tahdo kuunnella.
Logiikan alkeet ovat sille tuntemattomat. 'Rakkaudella ei ole mitään
miksi,' sanoo yksi niistä latinalaisista runoilijoista, jotka
kirjoittivat lempirunoja, jotka sanottiin elegioiksi -- nimi, joka
meidän aikana tarkoittaa hautausrunoja. Minä puolestani en käsitä
kuinka voi odottaakaan että joku vapaasta tahdosta suostuisi
menettämään ymmärrystänsä. Ja jos Miss Travers ei sitä voi tehdä,
sentähden että George Belvoir tekee sen, niin ette voi häntä siihen
suostuttaa, vaikka tuomiopäivään saakka puhuisitte hänelle siitä."
Travers hymyili vasten tahtoansa, mutta vastasi vakaasti: "Minä tosin
en tahtoisi naittaa Cissyä miehelle, joka hänelle on vastenmielinen,
mutta George Belvoir ei ole hänestä vastenmielinen -- eikä kenenkään
tytön mielestä; ja asian niin ollen, niin tyttö, joka on niin
hellätuntoinen, järkevä ja hyvästi kasvatettu, vallan varmaan häitten
jälkeen tulee rakastamaan niin perin pohjin hyvää ja kunnollista
miestä, etenkin kun hän ei ole ennen ketään rakastanut -- jota Cecilia
tietysti ei milloinkaan ole tehnyt. Vaikka en tahdo tytärtäni pakoittaa
mihinkään, niin en kuitenkaan vielä ole halullinen luopumaan
tuumastani. Ymmärrättekö?"
"Vallan hyvin."
"Minulle ovat nämä kaikin puolin edulliset kaupat hyvin mieleen,
varsinkin sentähden, että Cissy Londoniin tullessansa -- jossa hän ei
vielä ole ollut -- varmaan tulee kokoomaan kasvojensa ja saatavan
perintönsä ympärille kaikkia kohteliaita onnenhakijoita; ja jos
rakkaudessa ei ole mitään miksi, kuinka silloin voin olla varma siitä,
ett'ei hän rakastu heittiöön?"
"Minä luulen teidän voivan olla varma siitä," sanoi Kenelm. "Miss
Travers'illa on siksi liian hyvä järki."
"Niin, nyt; mutta ettekö sanonut että ihmiset menettävät järkensä kun
he rakastuvat?"
"Se on totta! Minä unohdin sen."
"Sentähden minun ei tee mieli Georgen kysymykseen antaa kieltävä
vastaus, ja kuitenkin olisi väärin pettää häntä kehoituksilla. Minä
tahdon tulla hirtetyksi, jos tiedän mitä hänelle vastaan."
"Te luulette ettei Miss Travers'illa ole mitään George Belvoiria
vastaan, ja että hän mieltyisi häneen enemmän, jos hän olisi useimmin
hänen seurassaan, ja että olisi hyvä heille molemmille ettei tämä
mahdollisuus tyhjäksi menisi?"
"Aivan niin."
"Voittehan sitten kirjoittaa näin: Rakas George! Voitte olla vakuutettu
siitä että minä teidän parastanne toivon, mutta tyttäreni ei näy olevan
taipuvainen naimaan nyt. Sallikaa minun pitää teidän kirjettänne
niinkuin kirjoittamatta, ja olkaamme samassa suhteessa toinen toiseemme
kuin ennenkin! Koska George tuntee Virgilioa, voisitte kukatiesi tässä
käyttää koulupoika-muistojanne ja lisätä: 'Varium et mutabile
semper femina!' -- jotenkin kulunut puhetapa, mutta tosi."
"Rakas Chillingly, teidän ehdoituksenne on hyvä. Miten hiivatti te
teidän ijällänne olette oppineet niin hyvin maailmaa tuntemaan?"
Kenelm vastasi innokkaalla äänellä, joka oli hänelle omituinen:
"Olemalla pelkkänä katselijana, -- valitettavasti!"
Leopold Travers'ista tuntui keveämmältä, kun hän oli kirjoittanut
Georgelle vastauksen. Hän ei ollut kertomuksessaan Chillinglylle ollut
aivan niin ajullinen, kuin ehkä näytti olevan. Samoin kuin kaikki
ylpeät ja hellät isät, hänkin oli tiedollinen tyttärensä viehättävistä
ominaisuuksista, ja sentähden hän hiukan pelkäsi että Kenelm itse
kenties toivoi jotain, joka soti George Belvoirin toiveita vastaan: jos
niin oli, niin hänen mielestänsä oli hyvä ajoissa tehdä sellaiset
toiveet tyhjäksi -- osaksi sentähden, että hän jo oli Georgeen
mieltynyt; osaksi sentähden, että George arvoon ja omaisuuteen katsoen
oli etevämpi; osaksi sentähden, että George oli samaa valtiollista
puoluetta kuin hän itse, jota vastoin Sir Peter, ja luultavasti Sir
Peterin perillinenkin, olivat vastakkaista puoluetta; ja osaksi
senkintähden, että Leopold Travers, ymmärtäväisenä ja maailman
kokeneena miehenä, ei ollut varma siitä, että baronetin perillinen,
joka kuljeskeli maata maailmaa jalkaisin vuokramiehen puvussa ja
osoitti taipumusta nyrkkitappeluihin voimakkaiden hevoisseppäin kanssa,
tulisi hyväksi aviomieheksi ja kunnon vävyksi. Kenelmin sanat, ja vielä
enemmän hänen käytöksensä, vakuuttivat kuitenkin Travers'ia siitä, että
hänen pelkonsa kilpailusta olivat vallan turhat.