Seuraavana päivänä Mrs Campion ja Cecilia istuivat verandalla. He
neuloivat molemmat näennäisesti kahta erilaista korko-ompelusta;
toisesta oli tuleva tulenvarjostin, toisesta soffatyyny. Mutta ei
kumpainenkaan työtänsä ajatellut.
_Mrs Campion_: -- "Onko Mr Chillingly sanonut milloin hän aikoo
lähteä?"
_Cecilia_: -- "Ei minulle. Kuinka hauskaa isäni mielestä on puhua hänen
kanssansa!"
_Mrs Campion_: -- "Riettaus ja iva ei ollut niin yleinen nuorissa
miehissä isäsi aikana kuin ne luullakseni nyt ovat, ja sentähden ne Mr
Travers'ille tuntuvat uusilta. Minulle ne eivät uusia ole, sillä minä
olin Londonissa asuessani enemmän vanhain kuin nuorten seurassa, ja
riettaus ja iva ovat luonnollisemmat miehille, joiden pian on
maailmasta eroaminen, kuin niille, jotka siihen astuvat."
_Cecilia_: "Hyvä Mrs Campion, kuinka katkera ja väärä te olette! Te
käsitätte Mr Chillinglyn leikillistä puhetta liian paljon sanan mukaan.
Se ihminen ei voi olla rietas, joka koettaa tehdä muita onnelliseksi."
_Mrs Campion_: "Sinä tarkoitat hänen oikkunsa rakentaa sopimaton
avioliitto kauniin kylän tytön ja kivulloisen raajarikon välillä ja
saattaa talonpoikaisen parikunnan toimeen, joka ei heille ensinkään
sovi."
_Cecilia_: "Jessie Wiles ei ole mikään huono tyttö, ja minä olen
vakuutettu siitä että hänestä tulisi Will Somers'ille hyvä vaimo ja
että puoti tuottaisi heille hyvät tulot."
_Mrs Campion_: "Saamme nähdä. Jos Mr Chillinglyn puhe sotii hänen
tekojansa vastaan, niin hän tosin voi olla hyvä mies, mutta hän on
hyvin teeskenteleväinen."
_Cecilia_: "Enkö itse ole kuullut teidän sanovan että on ihmisiä, jotka
ovat niin luonnollisia, että he näyttävät teeskennellyltä niille, jotka
eivät heitä ymmärrä?"
Mrs Campion nosti silmänsä Cecilian kasvoihin, loi ne taas työhönsä ja
sanoi totisella, mutta matalalla äänellä:
"Ole varoillasi, Cecilia."
"Mistä?"
"Rakas lapseni, suo anteeksi; mutta minä en pidä siitä että niin
innokkaasti Mr Chillinglyä puolustat."
"Eikö isäni vielä suuremmalla innolla häntä puolustaisi, jos hän teitä
kuulisi?"
"Miehet arvostelevat miehiä heidän suhteensa mukaan miehiin. Minä olen
nainen ja arvostelen miehiä heidän suhteessaan naisiin. Minä vapisisin
sen vaimon onnesta, joka yhdistäisi kohtalonsa Kenelm Chillinglyn
kohtaloon."
"Rakas ystäväni, en ymmärrä teitä tänään."
"Tarkoitukseni ei ollutkaan olla näin juhlallinen, armaani.
Yhdentekevähän meille on kenen Mr Chillingly nai tahi ei nai. Hän on
vaan satunnainen vieras, ja kun hän täältä lähtee, on luultava ett'emme
moneen vuoteen tule häntä tapaamaan."
Näin puhuen Mrs Campion toistamiseen katseli ylös työstä ja loi
salaisen katseen Ceciliaan; ja hänen sydämeensä, joka oli hellä kuin
äidin, koski, kun hän huomasi kuinka tyttö äkkiä oli käynyt kalpeaksi
ja kuinka hänen huulensa vapisivat. Mrs Campionilla oli kyllin elämän
kokemusta käsittääksensä, että hän oli tehnyt suuren erehdyksen.
Neidellisen rakkauden aikaisimmassa jaksossa, jolloin tyttö on
tietämätön muusta kuin siitä, että hän on mieltynyt yhteen mieheen,
jolla on suurempi tila hänen ajatuksissaan kuin muilla, -- niin tämä
määräämätön mieltymys vakaantuu, jos hän kuulee tätä miestä syyttömästi
paneteltavan, jos lausutaan joku varoitus hänen suhteensa, jos
tahdotaan vakuuttaa häntä siitä ettei tämä mies milloinkaan tule
olemaan hänelle muuta kuin satunnainen tuttava; se tuska, jota tämä
vaikuttaa, saattaa hänen ehdottomasti, ja ensi kerta, kysymään
itseltään: "Rakastanko minä?" Mutta kun niin herkkätuntoinen tyttö kuin
Cecilia Travers voi itseltänsä kysyä: "Rakastanko minä?" niin hänen
kainoutensa, hän kun pelkää tunnustaa, että mies on saanut vallan hänen
ajatuksissaan muuten kuin sen rakkauden pyhittämänä, joka tulee pyhäksi
hänen silmissänsä ainoastaan kun se on totinen ja puhdas ja
itsensäkieltäväinen, saattaa hänet liian aikaiseen vastaamaan
"rakastan." Ja kun sen-luontoinen tyttö omassa sydämessään vastaa
"rakastan" sellaiseen kysymykseen, vaikka hän sillä hetkellä pettää
itsensä, niin hän alkaa suosia tätä itsensä pettämistä, kunnes luulo
hänessä tulee todellisuudeksi. Hän on omistanut uskonnon, väärän tai
oikean, ja hän ylönkatsoisi itseänsä, jos häntä helposti siitä voisi
kääntää.
Mrs Campion oli pakoittanut Cecilian tekemään tämän kysymyksen ja hän
pelkäsi, tytön kalpeudesta päättäen, että tämän sydän antoi tähän
kysymykseen myöntävän vastauksen.