Kenelm Chillingly on nyt useampia päiviä ollut vieraana Neesdale
Parkissa. Hän on jälleen saanut puhetaidon, muut vieraat ovat lähteneet
pois, George Belvoirkin. Leopold Travers on mieltynyt Kenelmiin.
Leopold oli niitä miehiä, jotka kenties eivät ole harvinaisia
Englannissa, joilla on suuret hengen voimat, mutta sangen vähän
kirjallista oppia, ja kun he tutustuvat kirjakoihin, joka ei ole
pedantillinen, niin he rakastavat hänen seuraansa ja kummastelevat sitä
että toinen vahvistaa niitä johtopäätöksiä, joita heidän oma
synnynnäinen älynsä on tehnyt elämän suhteen; tai että nämä
johtopäätökset vastustamattomilla väitöksillä kumotaan. Leopold Travers
rakasti leikkipuhetta, niinkuin käytännölliset ja hyväpäiset miehet
yleensä, ja häntä huvitti Kenelmin omituinen käytös ja puhetapa, ja
usein hän luuli Kenelmin pilapuhetta täydeksi todeksi.
Siitä asti kuin Leopold Travers jätti pääkaupungin ja rupesi
maanviljelystä harjoittamaan, tapasi hän niin harvoin miestä, jonka
kanssa hän taisi puhua muista asioista, kuin sellaisista, jotka
koskivat hänen jokapäiväistä elämäänsä, että Kenelmin käsitykset
ihmisistä ja oloista huvittivat häntä ja saattoivat häntä lausumaan
omia filosoofisia mietelmiänsä, jotka hän tietämättänsä oli kehittänyt
ja jotka kauan olivat tutkimatta ajullisen järjen piiloissa olleet.
Kenelm puolestansa huomasi Leopold Travers'issa paljon, joka häntä
miellytti ja jota hän ihaili; mutta hän käänsi heidän suhteensa
toisiinsa vuosien suhteen ja puhui Travers'in kanssa ikäänkuin tämä
olisi ollut häntä nuorempi. Hänen omituisia teoriiojansa oli että
jokainen sukupolvi on olentonsa puolesta edellistä sukupolvea vanhempi,
etenkin kaikessa mitä koskee tiedettä; ja hän sanoi, että "elämän
tutkiminen on tiede, eikä taide."
Mutta Cecilia -- minkä vaikutuksen hän teki nuoreen vieraasen?
Vaikuttiko häneen tytön erinomainen kauneus ja henki, joka oli niin
kehittynyt, että hän taisi keskustella niiden kanssa, jotka rakastavat
ajattelemista, ja joka kuitenkin oli kyllin naisellinen ja leikillinen
käsittääksensä olojen iloista puolta ja antaaksensa pikkuseikoille,
jotka ovat inhimillisten asiain summa, niiden oikea asema? Tyttö
vaikutti häneen, ja se oli hänelle uutta ja hauskaa. Väliin hän tytön
läsnä ollessa ja väliin yksinään ollessansa vaipui syviin
keskusleluihin itsensä kanssa ja sanoi: "Kenelm Chillingly, kun nyt
olet palannut omaan nahkaasi, eikö sinusta olisi parasta, että jäisit
siihen? Etkö voisi tyytyä osaasi harhailevana Adamin jälkeläisenä, jos
kumppaniksesi saisit niin virheettömän Evan jälkeläisen kuin se, joka
nyt edessäsi liehuu?" Mutta hän ei voinut itsestänsä hankkia
tyydyttävää vastausta niihin kysymyksiin, jotka hän näin oli itsellensä
tehnyt.
Kerta hän äkkiä sanoi Travers'ille, kun he, palatessansa eräältä
kävelymatkalta, vilahdukselta näkivät Cecilian valoisan muodon, hänen
kumartuessansa tien vierellä olevain kukkalavain yli: "Ihailetteko te
Virgilioa?"
"Totta puhuakseni en ole Virgiloa lukenut siitä asti kuin olin poikana;
ja, suoraan sanoen, hän minusta tuntui hyvin yks'toikkoiselta."
"Kenties sentähden, että hänen runonsa ovat niin puhtaat ja kauniit
muodon puolesta."
"Ehkä. Kun on vallan nuori, niin rakastaa sitä mikä on virheellistä, ja
jos runoilijan runoissa ei ole virheitä, niin voimme luulla, että
häneltä puuttuu vireyttä ja vilkkautta."
"Kiitoksia tästä selvästä selityksestä," vastasi Kenelm ja lisäsi
miettiväisesti itseksensä: "Minä pelkään, että haukottaisin hyvin
usein, jos olisin naimisissa Miss Virgilian kanssa."