Jos teitä, rakas lukija, luettuanne mitä on kirjoitettu Leopold
Travers'in entisyyksistä ja hengellisestä luonteesta, esiteltäisiin
tälle herralle sellaisena kuin hän nyt seisoo terassillansa, ollen
päähenkilönä häntä ympäröivässä seurassa, niin olen varma siitä, että
sanoisitte itseksenne: "Hän ei kaikissa suhteissa ole sellainen kuin
luulin hänen olevan." Olisi vaikea arvata, että tämä solakka,
lyhytläntäinen mies, jonka kasvojen piirteet ja iho vielä, vaikka hän
on kahdeksan viidettä vuoden vanha, ovat niin hienot ja kauniit kuin
naisen ja näyttävät niin lempeiltä, että luulisi hänen olevan varsin
lempeäluontoisen, on sama, joka nuoruudessansa oli tunnettu hurjan
rohkeaksi, mutta vakaantuneemmalla ijällä oli hyvin varovainen ja
lujatahtoinen ja joka sekä vikojen, että hyvien avujen suhteen oli niin
miehekäs kuin housuissa käyvä kaksijalkainen voi olla.
Mr Travers kuuntelee nuorta, kahdenkolmatta vuotiasta miestä, joka on
kreivikunnan rikkaimman aatelismiehen vanhin poika ja joka aikoo astua
esiin kandidaatina uudessa yleisessä vaalissa, joka kohdakkoin on
pidettävä. Kunnioitettava George Belvoir on pitkä, näyttää tulevan
rotevaksi mieheksi ja näyttää varmaankin pulskalta puhujalavalla. Hän
oli saanut niin huolellisen kasvatuksen kuin englantilainen peeri
tavallisesti hankkii sille pojalle, jonka tulee isän jälkeen edustaa
kunnioitettua nimeä ja kantaa korkean yhteiskunnallisen aseman
edesvastaukset. Jos vanhimmat pojat usein eivät edisty maailmassa niin
hyvin kuin heidän nuoremmat veljensä, niin se ei ole siitä, että heidän
hengen voimansa ovat vähemmän kehitetyt, vaan siitä, että heillä on
vähemmän voimaa toimintaan. George Belvoir oli paljon lukenut,
varsinkin sellaisia aineita, joita tulevan senaatorin tulee tietää:
historiaa, tilastotiedettä, valtiollista taloudenhoitoa, sen mukaan
kuin tämä kauhea tiede soveltuu maanviljelyksen harrastuksiin. Hänellä
oli myöskin hyvät perusjohteet, ankara kurin ja velvollisuuden tunne ja
oli opetettu valtio-asioissa puolustamaan oikeutena sitä, mitä hänen
oma puolueensa ehdoitteli, ja hylkäämään vääränä sitä, jota toinen
puolue ehdoitteli. Tällä hetkellä hän oli jotenkin suuri-ääninen ja
puolusti suurella innolla mielipiteitään, niinkuin nuoret miehet, jotka
hiljan ovat yliopistosta tulleet, tavallisesti tekevät. Mr Travers
salaisesti toivoi George Belvoiria vävyksensä -- vähemmän sentähden
että hän oli korkeasukuinen ja rikas (vaikka sellaiset edut eivät
olleet sitä laatua, että Leopold Travers olisi niitä halveksinut) kuin
hänen oman luonteensa takia, joka luultavasti hänestä hyvän aviomiehen
tekisi.
Mrs Campion ja kolme muuta rouvaa, läheisien tilanomistajain puolisoa,
istuivat tuolilla verandan edustalla seiniä pitkin suikertelevain
kiertokasvien suojassa. Cecilia seisoi vähän matkaa heistä, opettaen
pitkävillaista koiraa istumaan takajaloilla.
Mutta katsos, vieraat tulevat! Kuinka pian tuo viheriä kenttä, joka
kymmenen minuutta sitten oli vallan autio ja tyhjä, kansoittuu ja tulee
vilkkaaksi.
Puistossakin oli nyt erittäin vilkas liike: vaunuja, kärryjä ja
vuokramiehen kääsejä tuli pitkässä rivissä mutkaista tietä pitkin;
jalkaväkeä tuli suurissa joukoissa eri haaroilta. Karjalaumat
aitauksissa pysähtyivät katselemaan näitä outoja vieraita; mutta
isännän järjestyshalu pakoitti hänen raaemmatkin vieraansa olemaan
siivosti; ei yksikään vallaton poika koettanut kiipeä aitojen yli, vaan
kaikki kulkivat kauniisti kapeiden kujien läpi, joiden molemmin puolin
olivat nurmikot.
Mr Travers kääntyi George Belvoiriin: "Minä näen vanhan vuokramies
Steenin keltaiset kääsit. Olkaa varoillanne kun häntä puhuttelette. Hän
on hyvin oikullinen ja täynnä kujeita, ja jos te yhden ainoan kerran
silitätte hänen höyheniänsä väärään suuntaan, tulee hän niin vihaiseksi
kuin papukaija. Mutta hänen täytyy auttaa teitä vaalissa. Ei ole
yhtäkään vuokramiestä, joka on siinä suhteessa hänen vertaisensa."
"Jos Mr Steen on paras mies auttamaan minua puhelavalle, niin hän kai
on hyvä puhuja?" sanoi George.
"Hyvä puhuja? -- niin, tavallansa hän onkin. Hän ei milloinkaan puhu
sanaakaan liiaksi. Viime kerralla kun hän oli avullisena sen miehen
valinnassa, jonka seuraajaksi te tulette, piti hän seuraavan puheen:
'Veljet vaalimiehet! Kaksikymmentä vuotta olen ollut yksi
kilpatuomareista meidän kreivikuntamme eläin-näyttelyissä. Minä voin
eläimiä arvostella. Kun katselen niitä eläviä, jotka tänään edessämme
ovat, niin huomaan ettei yksikään niistä ole niin hyvä lajiansa, kuin
muualla olen nähnyt. Mutta jos te valitsette John Hoggin, niin ette
tule väärää sikaa korvasta vetämään!'"
"Ainakaan Mr Steen ei hairahdu imartelun alueelle puhuessaan
kandidaatinsa hyväksi," sanoi George nauraen tätä teeskentelemätöntä
kaunopuheisuuden koetta. "Mutta minkätähden on hänellä vuokramiesten
kesken niin suuri maine? Onko hän etevä maaviljelijä?"
"On kyllä ulkonaisen hoidon suhteen, mutta hän ei ole mikään
järjellinen maanviljelijä. Hän sanoo, että kaikki kalliit kokeet ovat
jätettävät herrasmies-vuokraajille. Hän on arvossa pidetty
vuokramiesten joukossa: 1:ksi sentähden, että hän hyvin rohkeasti
moittii heidän herrojansa; 2:ksi sentähden, että hän pitää itsensä
vallan erillänsä oman tilanomistajansa vallasta; 3:ksi sentähden, että
luullaan hänen tutkineen maanviljelysasioita koskevain kysymysten
valtiollista tilaa ja monta kertaa tulleen kutsutuksi komiteoihin
parlamentin molemmista huoneista, lausumaan ajatuksensa näissä
asioissa. Tässä hän tulee. Kun jätän teitä puhuttelemaan häntä, niin
muistakaa: 1:ksi että olette olevinanne vallan tietämätön
käytännöllisen maanviljelyksen suhteen; sillä ei mikään häntä suututa
niin, kuin se, että herrasmies itse tahtoo maanviljelijänä
olla, niinkuin minä: 2:ksi että kysytte häneltä neuvoa miten
maanviljelystilasto on julaistava, ja sanotte vaatimattomasti, että
luulette näiden ihmisten toimia koskevien mielivaltaisten tutkimusten
olevan brittiläistä valtiosääntöä vastaan. Ja älkää vastatko mitään,
vaikka hän sanoisi mitä tahansa tilanomistajain vioista yleensä ja
teidän isänne vioista erittäin, vaan kuunnelkaa häntä suruisen
näköisenä niinkuin olisitte vakuutettu siitä, että hän on oikeassa.
Miten voitte, Mr Steen, ja kuinka vaimonne voi? Miksi ette ottanut
häntä mukaanne?"
"Minun kelpo vaimoni on taas kipeänä, herra. Kuka on tämä nuori mies?"
"Oh, saanko esitellä teille Mr Belvoiriä?"
Mr Belvoir ojensi kätensä.
"Ei, sir!" huudahti Steen ja pisti molemmat kätensä selän taakse.
"Älkää suuttuko, nuori herra. Mutta minä en ensi kerta yhteen
tullessamme anna kättäni miehelle, joka tahtoo siitä äänen pudistaa.
Minulla ei ole mitään teitä vastaan. Mutta vaikka te olette
vuokramiehen ystävä, niin kaniinit eivät kuitenkaan ole, ja teidän
isänne suosii kovin kaniineja."
"Siinä te erehdytte!" huudahti George kiivaasti. Mr Travers nyykäytti
päätänsä, joka merkitsi: "Pitäkää suunne kiinni." George ymmärsi
nyykäyksen, ja antoi siivosti Mr Steenin viedä itsensä yksinäisille
pelloille.
Vieraita tuli nyt joukottain. Ne olivat enimmästä päästä ei ainoastaan
Mr Travers'in vuokramiehiä, vaan myöskin vuokramiehiä perheineen
kahdeksan tahi kymmenen peninkulman päästä sekä muutamia lähellä asuvia
tilanomistajia ja pappeja.
Nämä pidot eivät olleet työväkeä varten toimeen pantuna. Sillä Mr
Travers ei ensinkään suvainnut tuota tapaa panna työmiehet näytteille
ruokapöytien ääreen, ikäänkuin he olisivat opetettuja eläimiä
halvemmasta suvusta. Kun hän kutsui työväen pitoihin, järjesti hän
kaikki heidän tapansa mukaan, ja työväen mielestä oli paljon hauskempaa
kun heitä ei kutsuttu katseltaviksi niin että he joutuivat vallan
hämillensä.
"Noh, Lethbridge," sanoi Mr Travers, "missä on tuo nuori gladiaatori,
jonka lupasitte tuoda tänne?"
"Minä toin hänen mukaani ja hän oli äsken täällä. Mutta yhtäkkiä hän on
hiipinyt pois -- abiit, evasit, erupuit. Minä juuri tässä katselin
mihin hän oli kadonnut, kun te minua puhuttelitte."
"Minä toivon, että hän ei aio tapella jonkun vieraani kanssa."
"Sitä en luule," vastasi pastori epäilevästi. "Hän on omituinen mies.
Mutta luullakseni te tulette hänestä pitämään -- se on, jos saatte
hänen käsiinne. Oh, Mr Saunderson, kuinka voitte? Oletteko nähnyt
vieraanne?"
"En, sir, minä vasta tulin. Minun vaimoni, herra, ja minun kolme
tyttöäni; -- ja tämä on poikani."
"Tervetultuanne kaikki," sanoi armollinen herra ja pitkitti kääntyen
nuorempaan Saundersoniin: "Minä oletan, että te mielellään tanssitte.
Hankkikaa itsellenne kumppani. Voimme jo aloittaa tanssia."
"Kiitoksia, sir, mutta minä en milloinkaan tanssi," sanoi Saunderson
nuorempi, ilmoittaen suurta ylpeyttä huvia kohtaan, jota Sivistyksen
Kulku oli jälkeensä jättänyt.
"Siinä tapauksessa on teillä oleva yksi kaipaus vähempi, kun vanhaksi
tulette. Mutta nyt aletaan soittaa: meidän pitää lähteä tanssipaikalle.
George (Mr Belvoir oli päässyt Mr Steenistä ja juuri tullut takaisin)
ettekö tahdo ojentaa kättänne Cecilialle, jonka te, luullakseni, olette
pyytänyt tanssimaan kadrillia kanssanne?"
"Minä toivon," sanoi George Cecilialle kun he menivät tanssipaikalle,
"että Mr Steen ei ole tavallisia vaalimiehiä, joita minun tulee
puhutella puhelavalta. Onko häntä opetettu kunnioittamaan isäänsä ja
äitiänsä, sitä en tiedä, mutta näyttää siltä kun hän tahtoisi opettaa
minua tekemään päinvastoin. Riistettyänsä isältäni hänen siveellisen
arvonsa sillä perättömällä väitteellä, että hän pitää kaniineja
suuremmassa arvossa kuin ihmisiä, alkoi hän ahdistaa viatonta äitiäni
uskonnon puolesta ja kyseli milloin hän oli kääntynyt katoliseen
uskoon, perustaen kysymystänsä siihen, että äitini oli herennyt
ostamasta tavaraa protestanttiselta kauppiaalta ja sen sijaan ruvennut
kauppaa tekemään katolilaisen kanssa."
"Tuo on hyvä merkki, Mr Belvoir. Mr Steen alkaa aina ystävällisyyttänsä
lausumalla koko joukon herjauksia. Minä pyysin kerran hänen lainaamaan
minulle ratsuhevosen, sillä oma ratsuni oli äkkiä ruvennut ontumaan, ja
hän käytti tätä tilaisuutta sanoaksensa minulle, että isäni oli
petturi, kun hän tahtoi ruveta kilpatuomariksi eläinnäyttelyssä; että
hän oli hirmuvaltias, joka kiskoi vuokramiehiltänsä veroa voidaksensa
tyydyttää tuhlaavaista vierasvaraisuuttansa; ja hän lisäsi, että olisi
suuri armo jos emme eläisi niin, että olisimme pakoitetut pyytämään
häneltä, ei hevosta, vaan vaivaisapua. Minä lähdin vihoissani pois.
Mutta hän lähetti minulle hevosen. Minä olen varma siitä, että hän
äänestää teitä."
"Kaikessa tapauksessa," sanoi George, koettaen olla kohtelias, kun he
nyt alkoivat kadrillia, "minun mieltäni rohkaisee se usko, että Miss
Travers toivoo minulle menestystä. Jos vaimotkin saisivat äänestää,
niinkuin Mr Mill ehdoittelee, niin --"
"Niin, silloin minä äänestäisin niinkuin isäni," sanoi Miss Travers
suorasti. "Ja jos vaimoilla olisi äänestysoikeus, niin minä pahoin
pelkään, että olisi hyvin vähän kotirauhaa siinä perheessä, jossa he
äänestäisivät toisin kuin perheen isäntä toivoisi."
"Mutta minä luulen," sanoi parlamentin kandidaati vakaasti, "että
vaimon äänestysoikeuden puoltaja tahtoisi supistaa tämän oikeuden niin,
että ainoastaan ne vaimot saisivat äänestää, jotka ovat vallan vapaat
miehen vallasta: lesket ja naimattomat vaimot, jotka äänestäisivät
sentähden, että he ovat itsenäisiä."
"Siinä tapauksessa," sanoi Cecilia, "oletan että he kuitenkin yleensä
noudattaisivat sen miehen mielipidettä, johon he luottavat, tahi
tekisivät huonon vaalin, jolleivät sitä tekisi."
"Te arvaatte sukupuolenne hyvää järkeä liian vähäksi."
"Sitä en usko. Arvaatteko te teidän sukupuoltanne liian halvaksi, kun
viisaimmatkin miehet, enemmän kuin puolesta jokapäiväistä elämää
koskevista asioista, sanovat: 'On parasta jättää _tuo vaimoväelle_?'
Mutta te unhotatte figureen -- cavalier seul."
"Niin, minä aioin kysyä," sanoi George, kun taas oli loma-aika
tanssissa, "tunnetteko Mr Chillinglyn, joka on Exmundhamin omistajan
sir Peter Chillinglyn poika, Westshirestä?"
"En; miksi sitä kysytte?"
"Siksi, että luulin näkeväni vilaukselta hänen kasvojansa, kun Mr Steen
vei minun alas vainioille. Mutta, teidän sanoista päättäen, olen
luultavasti erehtynyt."
"Chillingly! Joku tosin eilen päivällispöydässä puhui nuoresta sen
nimisestä miehestä, jonka luultiin ensi vaalissa astuvan esiin
Westshiren kandidaatina, mutta hän oli pitänyt hyvin kummallisen ja
ikävän puheen eräissä pidoissa, jotka pidettiin silloin kun hän tuli
lailliseen ikään."
"Sama mies juuri -- me olimme samaan aikaan yliopistossa -- hän on
hyvin omituinen mies. Hän katsottiin hyväpäiseksi -- sai yhden tai pari
kilpavoittoa -- suoritti kunnialla tutkintonsa, mutta yleensä
sanottiin, että hän olisi ansainnut paljon paremman todistuksen,
jolleivät muutamat hänen esitelmistään olisi sisältäneet salaista
aineen ja tutkijain pilkkaamista. On vaarallista astua esiin
humoristina käytännöllisessä elämässä -- varsinkin julkisessa elämässä.
Sanotaan, että Mr Pitt luonnoltaan oli sukkela ja humoristinen, mutta
parlamentti-puheissansa hän varsin viisaasti vältti näiden
ominaisuuksien ilmoittamista. Se on juuri Chillinglyn tapaista tehdä
naurettavaksi sitä tärkeää tapausta, jolloin mies viettää lailliseen
ikään pääsöänsä -- kohtaus, joka ei milloinkaan enää tapahdu koko hänen
elinaikanansa!"
"Se osoittaa kauneuden tunnon puutetta," sanoi Cecilia, "jos hän
tahallansa sen teki. Mutta kenties häntä väärin käsitettiin, tai hän
ehkä joutui hämille."
"Väärin käsitettiin -- se on mahdollista, mutta hämilleen hän ei
tullut. Hän on kylmin mies minkä milloinkaan olen tavannut. Tosin en
ole paljon hänen seurassansa ollut. Viime aikoina Cambridgessa oli hän
paljon yksinänsä. Sanottiin että hän luki ahkeraan. Minä epäilen sitä,
sillä minun huoneeni olivat aivan hänen huoneensa yläpuolella, ja minä
tiedän, että hän useammin oli poissa kuin kotona. Hän kuljeskeli usein
jalkasin maalla. Minä olen tavannut hänen syrjäteillä kymmenenkin
peninkulman päässä kaupungista, kun olen metsästysretkiltä palannut.
Hän rakasti hyvin vettä ja souti voimakkaasti, mutta ei ruvennut meidän
souto-yhtiöömme yliopistossa; mutta jos syntyi riita ylioppilaiden ja
soutomiesten välillä, niin oli vallan varmaa, että hän oli mukana. Hän
oli todella varsin kummallinen ihminen ja täynnänsä ristiriitaisuuksia,
sillä sen parempaa ja rauhallisempaa kumppania ei ole olemassa,
kuin hän oli; ja mitä tuohon pilkkaan tulee, jota hän muka
tutkintokirjoituksissa oli osoittanut, niin minusta hänen kasvonsa jo
olisivat julistaneet hänen syyttömäksi minkä puoltamattoman
tuomioistuimen edessä tahansa."
"Te kuvaatte häntä hyvin hauskaksi," sanoi Cecilia. "Tekisi mieleni
saada häntä nähdä."
"Ja kun te kerta hänen olette nähnyt, niin ette hevillä häntä
unhottaisi -- mustat, kauniit kasvot, suuret, suruisen näköiset silmät
ja vartalo niin solakka, että mies helposti voi todellista
väkevyyttänsä salata, niinkuin petollinen biljardin pelaaja peliänsä
salaa."
Tanssi oli nyt päättynyt ja molemmat nuoret kulkivat hiljakseen pihalla
väkijoukon keskellä.
"Kuinka hyvin teidän isänne toimittaa isännän virkaa näitä maalaisia
kohtaan!" sanoi George salaisella kateudella. "Katsokaa kuinka
tyyneesti hän auttaa tuota ujoa nuorta vuokramiestä pulasta ja nyt
kuinka ystävällisesti hän panee tuon raajarikon muijan penkille ja
asettaa jakun hänen jalkojensa alle. Hän vasta vaalikandidaatiksi
sopisi! Kuinka nuorelta hän vielä näyttää ja kuinka erinomaisen kaunis
hän vielä on!"
Tämä viimeinen kohteliaisuus lausuttiin kun Travers, hankittuansa
vanhalle muijalle mukavan paikan, läheni Mr Saundersonin kolmea tytärtä
ja puhui yhtä ystävällisesti kaikkein kanssa ja nähtävästi tietäen,
että moni maalainen kaunotar häneen loi ihailevia katseita kun hän meni
ohitse. Hänen käytöksensä oli hyvin miellyttävä ja luonnollinen; hän
ei osoittanut sitä teeskenneltyä ystävällisyyttä tahi nöyrää
kohteliaisuutta, joka on niin tavallinen maalaisissa pohatoissa, kun he
koettavat asettua alempain kansanluokkain kannalle. Siitä on suuri etu,
että on viettänyt nuoruutensa ajan yhdenvertaisimmassa ja siivoimmassa
demokratiiassa: suurimpien pääkaupunkien parhaimmissa seuroissa. Ja
Leopold Travers omisti paitsi tätä etua vielä synnynnäisen viehättävän
käytöksen.
Myöhemmin illalla sanoi Travers taas Mr Lethbridgelle: "Minä olen
puhunut Saundersonin kanssa tuosta nuoresta miehestä, joka teki meille
sen verrattoman hyvän työn, että rankaisi meidän hurjan pitäjäläisemme,
Tom Bowles'in, ja kaikki mitä olen kuullut hänestä, on sitä laatua,
että todella mielelläni tahtoisin tutustua hänen kanssansa. Eikö häntä
vielä ole näkynyt?"
"Ei; minä pelkään, että hän on lähtenyt pois. Mutta siinä tapauksessa
toivon, että te hyväntahtoisesti muistaisitte hänen jaloa toivoansa
auttaa korintekijä raukkaa."
"Älkää koettako taivuttaa minua; minä en mielelläni kiellä teiltä
mitään. Mutta minulla on omat perusteeni maatilan hoidon suhteen ja
minun järestöni ei salli mitään lemmikin suosittelemista. Minä
tahtoisin selittää tätä nuorelle muukalaiselle itselle. Sillä minä
pidän rohkeutta niin suuressa arvossa, että en soisi urhoollisen miehen
lähtevän näiltä seuduilta siinä luulossa, että Leopold Travers on
itsepäinen saituri. Kenties hän ei sentään ole mennyt pois. Minä lähden
itse häntä hakemaan. Sanokaa Cecilialle, että hän jo on kylläksi
tanssinut herrojen kanssa ja että minä olen sanonut vuokramies Turbyn
pojalle, joka on muhkea nuori mies ja erittäin hyvä ratsastaja, että
toivon hänen osoittavan tyttärelleni osaavansa tanssia yhtä hyvin kuin
hän ratsastaa."