Oli kaunis kesä-ilta tilanomistajan kemuille. Mr Travers'in luona oli
muutamia vieraita; kemujen takia oli aikaisin syöty päivällistä ja
vieraat olivat nyt, vähää ennen kuutta, isäntänsä kera kokoontuneet
päärakennuksen edustalla olevaan pihaan. Päärakennus on säännötön ja
sitä oli korjattu ja rakennettu lisää eri aikoina Elisabethin
hallituksesta Viktorian aikoihin asti. Toisessa päässä, joka oli vanhin
osa, oli pienillä ruuduilla varustetut ikkunat; toisessa päässä,
uudemmassa osassa, joka oli laakealla katolla varustettu kylkirakennus,
oli uusimuotiset ikkunat, jotka ulottuivat maahan asti; rakennuksen
keski-osaa peitti kukkivilla köynnöskasveilla peitetty veranda. Piha
oli avara kenttä, joka vietti länttä kohden ja jonka takana oli
vieriäinen ja kaunis kukkula, jonka huipulla oli vanhan luostarin
rauniot. Toisella puolella kenttää oli kukkatarha ja leikkikenttä,
jonka Repton alkuansa oli järjestänyt; vastakkaisella puolella oli
kaksi isoa majaa, toinen tanssimia, toinen illallista varten. Etelään
päin oli näkö-ala vallan aukea vanhaan englantilaiseen puistoon päin,
joka tosin ei ollut komeinta laatua -- jossa ei ollut vanhoja käytäviä
tahi hyödyttömiä sananjalkoja hirveille makuusijaksi -- mutta se oli
kuitenkin käytännöllisen maanviljelijän puisto, joka oli sekä
hyödyllinen että kaunis katsella; nurmikko oli hyvin ojitettu ja
hoidettu ja erittäin hyvä kuin lyhyessä ajassa oli nuoria härkiä
syötettävä, ja hiukan hajanainen sen kautta, että kudotuita aitoja oli
ristiin rastiin. Mr Travers oli mainio tilanomistajana ja kunnollinen
maanviljelijä. Hän oli perinyt tämän tilan jo lapsena ollessaan ja
senkautta hän oli saanut hyväksensä käyttää niitä varoja, joita
oli hänen pitkällisen alaikäisyyden aikana säästetty. Hän oli
kahdeksantoista vuotiaana ruvennut sotapalvelukseen, ja koska hänellä
oli enemmän rahaa, kuin enimmillä hänen kumppaneillansa, vaikka nämä
olivatkin korkeampaa säätyä ja rikkaampain vanhempain lapsia kuin hän
oli, niin häntä ei pidetty hyvin hyvänä ja hyvin usein petetty.
Kahdenkymmen-viiden vuotiaana hän oli vallan muodin mukainen mies;
etenkin hän oli tunnettu hurjasta rohkeudestansa ja uskaliaisuudestansa
silloin kun jokin kunnia oli kuolemanvaaran uhalla saavutettavana; hän
oli niin hurja metsästäjä, että hänen seikkailunsa saattoivat hiukset
nousemaan pystyyn rauhallisen miehen päässä; hän oli ratsastaja, joka
antoi ratsunsa kiitää yli sellaisien esteiden, joita varovaisempi
hevosmies huolellisesti vältti. Hän oli tunnettu sekä Parisissa että
Londonissa, vaimot olivat häntä ihailleet ja heidän hymyilyjensä takia
hän oli monta kaksintaistelua kestänyt, joista hänellä oli muistoina
kunnianarvoisia arpia ruumiissansa. Ei milloinkaan ole kukaan varmemmin
näyttänyt tulevan mitä suurimpiin vaikeuksiin, ennenkuin hän oli
päässyt kolmenkymmenen vuotiaaksi, sillä kun hän oli seitsemänkolmatta
vuotias olivat kaikki säästöt hänen alaikäisyytensä ajoista loppuneet
ja hänen omaisuutensa, joka, hänen aikamieheksi tullessaan, tuskin oli
tuottanut kolmetuhatta puntaa vuodessa, oli nyt kiinnityksessä
savuntorviin saakka.
Hänen ystävänsä alkoivat pudistaa päätään ja kutsua häntä "poika
paraksi;" mutta Leopold Travers oli kaikkien vikojensa ohessa kuitenkin
pysynyt vallan erillään niistä kahdesta paheesta, joista mies harvoin
voi itsensä vapauttaa. Hän ei ollut milloinkaan juonut eikä milloinkaan
pelannut. Hänen hermonsa eivät olleet turmeltuneet, hänen aivonsa ei
ollut tylsettynyt. Hänessä oli vielä paljon sekä hengen että ruumiin
terveyttä. Tällä arveluttavalla ajalla hän nai rakkaudesta ja hänen
valintansa oli onnellisin minkä hän voi tehdä. Tytöllä ei ollut mitään
omaisuutta, mutta, vaikka hän oli kaunis ja korkeaa säätyä, hän ei
ensinkään rakastanut ylellisyyttä eikä kaivannut muuta seuraa, kun sen
miehen, jota hän rakasti. Kun mies sanoi. "Muuttakaamme maalle ja
koettakaamme parhaimman mukaan tulla aikaan muutamalla sadalla punnalla
vuodessa, jotta saamme vähän säästöön ja voimme pitää tilamme," niin
hän kohta ilolla siihen suostui; ja kaikki kummeksivat miten ihmeen tuo
rajupäinen Leopold Travers niin vakaaksi tuli, että hän alkoi väkensä
kanssa viljellä perittyä taloansa auringon noususta sen laskuun asti,
niinkuin tavallinen vuokramies, ja taisi maksaa korot ja velat sekä
tulla toimeen. Käytyänsä muutaman vuoden tätä työn koulua, jolla ajalla
hänen tapansa sivistyivät ja koko hänen luonteensa vakaantui, tuli
Leopold taas äkkiarvaamatta rikkaaksi, sen vaimon kautta, jonka hän oli
nainut, vaikka hänellä ei ollut muuta huomenlahjaa kuin rakkautensa ja
hyvät avunsa. Vaimon ainoa veli, Lord Eagleton, Skotlantilainen peeri,
oli nainut nuoren neiden, joka pidettiin tavattoman kalliina voittona
avioliiton-arpajaisissa. Tämä avioliitto purattiin, sillä olot olivat
hyvin surkeat; mutta luultiin, että lordi, joka oli kaunis ja hyvin
hauska seuraihminen, pian lohduttaisi itseänsä menemällä uudelleen
naimisiin. Mutta hän ei sitä kuitenkaan tehnyt; hän tuli kivulloiseksi
ja kuoli naimatonna, jättäen sisarellensa perinnöksi kaikki, minkä hän
voi pelastaa sen kaukaisen sukulaisen kynsistä, joka peri hänen
arvonimensä ja maatilansa -- kauniin summan, joka ei ainoastaan
riittänyt maksamaan Neesdale Parkin kiinnitykset, vaan jätti vielä
omistajalleen liikamäärän, jonka tämä, taitava maanviljelijä kun hän
nyt oli, erinomaisella voitolla taisi käyttää tilansa parantamiseen.
Hän rakennutti vanhojen vuokratalojen sijaan uudet, yleisesti
hyväksyttyjen kaavain mukaan; eroitti virasta tahi pani eläkkeelle
muutamia kelvottomia vuokramiehiä; yhdisti moniaita pieniä torppia
suurempiin vuokrataloihin, jotka senkautta tulivat sopiviksi niille
rakennuksille, joita hän rakennutti; osti sieltä täältä pieniä
maatilkkoja, jotka sopivat läheisiin vuokratiloihin yhdistää; hän
raivautti muutamia turhanpäiväisiä metsistöjä, jotka vähensivät
läheisen maan arvoa senkautta, että ne estivät auringon valoa ja ilmaa
pääsemästä niiden läpi; ja kun hän sitten hankki itselleen toimeliaita
vuokramiehiä, niin hänen vuotuiset tulonsa tulivat kahta suuremmiksi ja
hänen maatilansa myömähinta nousi kolmenkertaiseksi. Samaan aikaan kuin
hän tämän omaisuuden sai, astui hän siitä vierasvarattomasta ja seuraa
välttävästä yksinäisyydestä, johon hänen entinen köyhyytensä häntä oli
pakoittanut, ja alkoi tehokkaasti ottaa osaa kreivikunnan asioihin,
näytti olevansa taitava puhuja yleisissä kokouksissa, edisti
metsästystä ja kävi itsekin joskus metsästysretkillä -- vähemmän
uskaliaana, mutta viisaampana ratsastajana kuin ennen. Sanalla sanoen,
niinkuin Themistokles kerskasi siitä, että hän taisi tehdä pienen
valtion suureksi, niin Leopold Traverskin voi kehua omalla voimallansa
ja taitavuudellansa tehneensä tilanomistajan, jonka tila oli kolmannen
luokan tiloja kreivikunnassa silloin kun hän sen sai hoidettavaksi,
niin tärkeäksi henkilöksi, ettei ketään voitu valita kreivikunnan
edusmieheksi, jota hän vastusti, ja jos hän olisi päättänyt itse ruveta
edusmies-kandidaatiksi, niin hän ilman kustannuksitta olisi tullut
valituksi.
Mutta hän sanoi, kun häntä kehoitettiin rupeemaan kandidaatiksi: "Kun
mies kerta rupeaa hoitamaan ja parantamaan maatilaansa, niin hänellä ei
ole aikaa eikä halua ryhtyä mihinkään muuhun toimeen. Maatila on tulo
tahi kuningaskunta, sen mukaan miten omistaja sitä arvostelee. Minä
pidän sitä kuningaskuntana ja minä en voi olla roi fainéant maire du
palais'in tarkastajan kanssa. Kuningas ei alihuoneesen mene."
Kolme vuotta tämän yhteiskunnallisilla tikapuilla nousemisen jälkeen,
Mrs Travers sai keuhkotaudin, keuhkokuumetta sairastettuansa, ja kuoli
viikkokauden kipeänä oltuansa. Leopold ei milloinkaan oikein tointunut
tämän surun jälkeen. Vaikka hän vielä oli nuori ja kaunis mies, niin
ajatus ottaa toinen vaimo ja rakastaa toista vaimoa oli hänelle
vastenmielinen. Hän oli liian miehekäs luonteeltaan voidaksensa näyttää
suruansa muille. Muutamia viikkoja hän kuitenkin oli omassa huoneessaan
eikä tahtonut nähdä edes tytärtänsä. Mutta eräänä aamuna hän taas tuli
pelloille ja siitä päivästä asti hän palasi entisiin tapoihinsa ja
alkoi vähitellen harjoittaa sitä ystävällistä vierasvaraisuutta, jonka
kautta hän rikkaaksi tultuansa oli tullut niin mainioksi. Mutta ihmiset
huomasivat kuitenkin, että hän oli muuttunut; hän oli enemmän
harvapuheinen ja totisempi kuin ennen; vaikka hän aina kaikissa
toimissaan oli oikeutta harrastava, piti hän kuitenkin aina oikeuden
ankarampaa puolta, vaikka hän vaimonsa elinaikana oli sen lempeämpää
puolta pitänyt. Kenties lujatahtoiselle miehelle jokapäiväinen
seurustelu rakastettavan vaimon kanssa on hyvin suuresta arvosta niissä
tilaisuuksissa, jolloin tahto parhaiten ilmoittaa taitavuuttansa siinä,
että sitä helposti voidaan taivuttaa.
Voitaisiin sanoa, että Leopold Travers kyllä olisi sellaista seuraa
löytänyt kanssakäymisessä tyttärensä kanssa. Mutta tämä oli lapsi
silloin kun hänen äitinsä kuoli ja kasvoi neidoksi niin huomaamatta,
ettei isä voinut eroitusta huomata. Sitä paitsi ei tytär milloinkaan
voi korvata vaimoa, kun tämä on miehellensä ollut kaikki kaikessa. Jo
se kunnioitus, jota lapsen tulee isäänsä kohtaan osoittaa, tekee
rajattoman luottamuksen mahdottomaksi; ja isä ei voi asettua
kumppanuuden kannalle tyttären kanssa, niinkuin hän vaimonsa kanssa voi
-- muukalainen voi minä päivänä tahansa tulla ja viedä hänen pois.
Leopold ei ainakaan myöntänyt, että Cecilia lievittävästi vaikutti
häneen, niinkuin tämän äiti oli tehnyt. Hän rakasti tytärtänsä, ylpeili
hänestä ja oli hyvä hänelle; mutta hänen hyvyytensä oli rajoitettu.
Tyttö sai aina kaikkea mitä hän vaan itsellensä pyysi; mitä hän tahtoi
taloutta, pitäjänkoulua ja köyhiä tahi muita naisen piiriin kuuluvia
asioita varten, sai hän aina aivan kernaasti. Mutta kun joku
rikoksenalainen alustalainen tai kontrahdin rikkonut vuokramies pyysi
häntä puolustamaan syynalaista, niin Mr Travers keskeytti hänen
sekaantumistansa asiaan lausumalla "ei", vaikka se sanottiin lempeällä
äänellä, ja lisäsi siihen miehekkään muistutuksen, sanoen "ettei
maailmassa olisi ankaraa oikeutta ja kunnollista järjestystä, jos mies
kuuntelisi vaimon rukouksia sellaisten asiain suhteen, jotka kuuluvat
miesten alaan." Tästä huomataan, että Mr Lethbridge oli arvannut liiton
Cecilian kanssa liian suureksi keskustelussa Mrs Bawtreyn vuokran ja
puodin ostamisesta.