Kun Kenelm vähän aikaa myöhemmin lähti huoneesta ja taas tapasi Mrs
Bowles'in alikerroksessa, sanoi hän iloisesti: "Kaikki on hyvä! Tom ja
minä olemme vannoneet ystävyyttä toinen toisillemme. Me lähdemme
ylihuomenna -- pyhänä -- yhdessä Luscombe'en; kirjoittakaa pari riviä
hänen sedällensä ja kertokaa, että hän tulee sinne, ja lähettäkää
hänen vaatteensa sinne, sillä me matkustamme jalkaisin ja aiomme
huomenaamulla varhain hiipiä pois täältä, kenenkään huomaamatta. Menkää
nyt ylös hänen luoksensa ja puhukaa hänen kanssansa; hän tarvitsee
äidin hyväilyä ja viihdytystä. Hän on oikeittain kunnon mies, ja me
voimme vielä joskus ylpeillä hänestä."
Kun Kenelm meni takaisin vuokramiehen taloon, kohtasi hän Mr
Lethbridgen, joka sanoi: "Minä tulen Mr Saundersonin luota, jossa kävin
teitä hakemassa. On tullut odottamaton este Mrs Bawtreyn puodin
ostamisen suhteen. Sen jälkeen kun tänä aamuna kohtasin teitä, tapasin
Mr Travers'in isännöitsijän ja hän kertoi minulle, että Mrs Bawtreyn
vuokrakontrahti on sellainen, että hän ei ilman tilanomistajan luvatta
saa vuokrata puotiansa toiselle; ja että, koska se alkuansa annettiin
vuokralle hyvin halvasta hinnasta miehelle, jota tahdottiin auttaa,
niin Mr Travers luultavasti ei hyväksy kontrahdin siirtämistä köyhälle
korintekijälle -- sanalla sanoen, hän sanoi, että jos Mr Travers siihen
suostuu, niin täytyy jonkun henkilön, jolle hän mielellään tekee
palveluksen, pyytää häntä sitä tekemään. Kun sen kuulin, ratsastin minä
Mr Travers'in luo ja tapasin hänen itsen. Mutta hän ei ottanut
korviinsa minun puhettani. Kaikki, minkä minä hänen sain sanomaan, oli:
'Sanokaa muukalaiselle, joka asiaa harrastaa, että hän tulee tänne
minun puheilleni. Minun tekisi mieli nähdä se mies, joka Tom Bowles'in
voitti; koska hän sai hänen taipumaan, voipi hän kenties saada minunkin
taipumaan. Ottakaa hän mukaanne pitoihin huomenillalla.' No, tuletteko
sinne?"
"Ehkä," vastasi Kenelm vastahakoisesti; "mutta jos hän tahtoo minua
nähdä ainoastaan tyydyttääksensä uteliaisuuttansa, niin en luule
minulla olevan syytä toivoa voivani Will Somers'ia auttaa. Mitä te
luulette?"
"Mr Travers on hyvä asiamies, ja vaikka ei kukaan voi sanoa, että hän
on väärintekevä ja ahne, on hän kuitenkin jotenkin kylmäkiskoinen; ja
myöntää täytyy että sellainen kivulloinen raajarikko kuin Will-raukka
ei ole mikään hyvä vuokramies. Minulla sentähden ei olisi paljon
toivoa, jos asia riippuisi ainoastaan teidän toiveistanne Mr Travers'in
hyväntahtoisuuteen katsoen. Mutta meillä on liittolainen hänen
tyttäressään. Hän pitää paljon Jessie Wiles'istä ja hän on ollut
erittäin hyvä Williä kohtaan. Suloisempaa, enemmän hyväntekeväistä ja
sääliväisempää olentoa, kuin Cecilia Travers on, ei ole olemassa. Hän
voi paljon vaikuttaa isäänsä, ja hänen kauttansa te voitte isän
voittaa."
"Minä en juuri mielelläni tahdo yksissä tuumin naisten kanssa mitään
toimittaa," sanoi Kenelm tylysti. "Papit ovat tottuneet saamaan niitä
taipumaan. Varmaankin te, sir, sovitte paremmin tähän toimeen kuin
minä."
"Sallikaa minun kaikessa nöyryydessä epäillä sitä; ei ole aivan helppo
saada vaimoja taipumaan, kun vuosien paino selkää rasittaa. Mutta kun
te tarvitsette papin apua saadaksenne kihlauksestanne onnellisen lopun,
niin minä hyvin kernaasti pappina tämän vaadittavan juhlamenon
toimitan."
"Dii meliora!" sanoi Kenelm juhlallisesti. "On onnettomuuksia, jotka
ovat liian suuret pilallakin mainittavaksi. Mitä Miss Travers'iin
tulee, niin se seikka, että hän on hyväntekeväinen, peloittaa minua.
Minä vallan hyvin tiedän mikä hyväntekeväinen tyttö on -- julkea,
levoton, nykeränenäinen ja lakkarit täynnä hengellisiä kirjaisia. Minä
en tule pitoihin."
"Hiljaa!" sanoi pastori. He kulkivat nyt Mrs Somers'in tuvan sivutse;
ja sillä välin kun Kenelm puhui hyväntekeväisistä tytöistä, oli Mr
Lethbridge seisahtunut ja salaa luonut silmäyksen ikkunasta. "Hiljaa!
ja tulkaa tänne -- varovasti!"
Kenelm totteli ja katseli ikkunasta. Will istui -- Jessie Wiles oli
asettunut hänen jalkainsa juureen ja pitäen hänen kättänsä molemmissa
käsissään, katsoi hänen kasvoihinsa. Hän oli hyvin suloisen ja hellän
näköinen. Willin kasvot, jotka olivat käännetyt alas Jessieä kohti,
näyttivät hyvin surullisilta; kyyneleet valuivat hiljaa hänen poskiansa
alas. Kenelm kuunteli ja kuuli Jessien sanovan: "Älä sano niin, Will,
sinä särjet minun sydämeni; minä en ole sinulle kelvollinen."
"Pastori," sanoi Kenelm kun he kulkivat eteenpäin, "minun täytyy lähteä
noihin siunattuihin pitoihin. Minä alan uskoa, että tuossa vanhassa
kunnioitettavassa typerässä jutussa majasta ja sydämestä on hiukan
perää. Ja Will Somers'in täytyy pian naida, jotta hän sitten vapaasti
voipi sitä katua."
"Minä en käsitä miksi mies katuisi, joka on nainut kauniin tytön, jota
hän rakastaa."
"Ettekö sitä käsitä? Vastatkaa minulle suoraan: Ettekö milloinkaan ole
tavannut miestä, joka on katunut sitä että hän on nainut?"
"Olen kyllä; hyvin usein."
"Hyvä, miettikää ja vastatkaa yhtä vakaasti: Oletteko milloinkaan
kohdannut miestä, joka on katunut ettei hän ole mennyt naimisiin?"
Pastori mietti, ja oli vaiti.
"Sir," sanoi Kenelm, "teidän vaiti-olonne todistaa, että olette
rehellinen, ja minä kunnioitan teitä." Näin sanoen hän riensi pois ja
jätti pastorin yksin kiivaasti huutamaan: "Mutta -- mutta --"