Mr Saunderson ja Kenelm istuivat lehtimajassa; edellinen ryypiskeli
groggiansa ja tupakoi -- jälkimäinen katseli kesä-illan taivasta
totisella, mutta hajamielisellä silmäyksellä, ikäänkuin koettaisi hän
lukea linnunradan tähtiä.
"No!" sanoi Mr Saunderson, joka juuri oli päättänyt väitteen
toteennäyttämisen; "ymmärrättekö nyt asian?"
"Minä -- en ensinkään. Te sanotte, että teidän isänne isä oli
vuokramies, että isänne oli vuokramies, ja että te kolmekymmentä vuotta
olette ollut vuokramiehenä; ja näistä peruslauseista te te'ette sen
epäloogillisen ja luonnottoman johtopäätöksen, että teidän poikanne
senvuoksi myöskin täytyy ruveta vuokramieheksi."
"Nuori mies, te luulette kai tietävänne hyvin paljon, koska olette
olleet yliopistossa ja sieltä tuoneet joukon kirjallisia tietoja."
"Seis!" keskeytti häntä Kenelm. "Te otaksutte, että yliopisto on
oppinut."
"Niin luulisin olevan."
"Mutta miten se voisi olla oppinut, jos ne, jotka siitä lähtevät,
vievät opin pois? Me jätämme sen kokonaan jälkeemme professorien
huostaan. Mutta minä tiedän mitä te aiotte sanoa -- nimittäin sitä,
että minun ei sovi, sentähden, että olen lukenut useampia kirjoja kuin
te, olla olevinani viisaampi kuin te, joka olette vanhempi ja jolla on
enemmän kokemusta ja tunnette maailmaa paremmin kuin minä. Minä
myönnän, että se yleensä on oikein. Mutta eikö jokainen lääkäri,
olkoonpa hän kuinka viisas ja taitava tahansa, itsensä suhteen kysy
toisen lääkärin mielipidettä, vaikka tämä toinen lääkäri aivan hiljan
olisi lääkärinvirkaan tullut? Ja, kun tiedämme, että lääkärit ylipäänsä
ovat erinomaisen taitavia miehiä, eikö heidän esimerkkiänsä ole syytä
noudattaa? Eikö se todista, että ei kukaan ihminen, olkoon hän vaikka
kuinka viisas, ole oman asiansa tuomari? Teidän poikanne asia
on todella teidän oma asianne -- te katselette sitä omien
mielipiteidenne ja vastenmielisyyksienne kautta -- ja tahdotte
pakoittaa neliskolkkaista pulikkaa ympyriäiseen reikään, sentähden että
te, joka olette pyöreä pulikka, sovitte aivan hyvin ja menestytte
ympyriäisessä rei'ässä."
"Minä en käsitä miksi minun pojallani olisi oikeus pitää itsensä
neliskolkkaisena pulikkana," sanoi vuokramies itsepäisesti, "kun hänen
isänsä ja hänen iso-isänsä, ja hänen isänsä iso-isä ovat olleet
ympyriäisiä pulikoita; ja se sotii jokaisen elävän olennon luontoa
vastaan olla toisellainen kuin sen oma suku on. Koira on lintukoira tai
paimenkoira sen mukaan olivatko hänen edelläkävijänsä lintukoiria
taikka paimenkoiria. Katsokaa," huudahti vuokramies riemullisesti ja
pudisti tuhan piipustansa, "nyt jouduitte kiinni, nuori herra!"
"En suinkaan; sillä te olette pitänyt sen ihan varmana että lajit eivät
ole tulleet yhdistetyiksi. Mutta otaksukaa, että paimenkoira yhtyisi
lintukoiran kanssa, oletteko silloin varma siitä, että sen pojasta
ennen tulee lintukoira kuin paimenkoira?"
Mr Saunderson pani taas tupakkaa piippuunsa, mutta jätti nyt toimensa
kesken ja kynsi päätänsä.
"Te olette yhdistänyt lajin," jatkoi Kenelm. "Te olette naineet
kauppiaan tyttären, ja minä olen vakuutettu siitä, että teidän vaimonne
isän isä ja isän iso-isä olivat kauppiaita. Nyt on tunnettu asia, että
enimmät pojat ovat äitiinsä, ja sentähden Mr Saunderson nuorempi on
sukuunsa kehruupuolella, ja tulee maailmaan neliskulmaisena pulikkana,
joka sopii ainoastaan neliskulmaiseen reikään. Ei kannata ruveta
väittämään, vuokramies; teidän poikanne täytyy lähteä enonsa luokse, ja
siinä asian päätös."
"Tuhat tulimmaista!" sanoi vuokramies, "te näytte luulevan voivanne
puhua minua nurin."
"En sitä luule; mutta minä luulen, että te, jos omaa mieltänne
noudattaisitte, puhuisitte poikanne vaivaishuoneesen."
"Mitä! senkö kautta, että hän liittyisi maahan niinkuin hänen isänsä
häntä ennen? Liittyköön mies maahan, niin maa on liittyvä häneen."
"Liittyköön mies mutaan, niin muta on liittyvä häneen. Te panette koko
sydämenne taloonne, ja teidän poikanne panisi ainoastaan jalkansa
siihen. Rohkaiskaa mielenne. Ettekö käsitä, että aika on kehäkulku, ja
että kaikki kääntyy ympäri jälleen? Joka ikinen päivä joku heittää maan
ja rupeaa kauppaa tekemään. Hän rikastuu vähitellen, ja silloin on
hänen hartain toivonsa palata maahan takaisin. Hän jätti maan
vuokramiehen poikana: hän palaa maalle tilanomistajana. Teidän poikanne
on, kun hän tulee viidenkymmenen vuotiaaksi, paneva säästönsä
maahan ja on itse vuokramiehiä pitävä. Herra Jumala, mimmoiset verot
hän on heiltä kiskova! Minä en neuvoisi teitä rupeemaan hänen
vuokramieheksensä."
"Voi hiivatti!" sanoi vuokramies. "Hän heittäisi koko apteekin minun
kesantopellolleni ja sanoisi sitä 'edistymiseksi'."
"Antakaa hänen lannoittaa maatansa oman mielensä mukaan, kun hän itse
talon saapi; pysykää te erillään hänen kemiallisista kynsistään.
Kuulkaas nyt, minä sanon hänelle, että hän saa hankkia matkalle ja
tulevalla viikolla lähteä enonsa tykö."
"Hyvä," sanoi vuokramies malttavaisella äänellä -- "miehen, jolla on
luja tahto, täytyy käydä omaa tietänsä."
"Ja parasta, mitä ymmärtäväinen mies voi tehdä, on se, ettei hän häntä
ehkäise. Mr Saunderson, ojentakaa minulle kätenne. Te olette niitä
miehiä, jotka saattavat hyväin isäin poikia muistamaan omaisiansa; ja
minä muistan omaisiani, kun sanon: Jumala teitä siunatkoon!"
Kenelm lähti pois vuokramiehen luota, meni sisään ja haki Mr Saunderson
nuoremman hänen omasta huoneestaan. Tämä nuori herrasmies oli vielä
ylhäällä ja luki kaunopuheisen esitelmän, jonka nimi oli "Ihmiskunnan
Vapautus kaikesta Hirmuvaltaisesta Tarkastuksesta -- Valtiollisesta,
Yhteiskunnallisesta, Kirkollisesta ja Perheellisestä."
Nuori mies katsoi kolkonnäköisenä ylös ja sanoi, kun hän näki Kenelmin
surulliset kasvot: "Oh! minä näen, että olette puhuneet ukon kanssa ja
että hän ei ota asiata korviinsakaan."
"Ensiksi," vastasi Kenelm, "koska te kerskaatte korkeasta
sivistyksestä, täytyy teidän sallia minun neuvoa teitä lukemaan
englannin kieltä niissä muodoissa, joissa vanhemmat kirjailijat sitä
yhä pitävät ja joita korkeasti sivistyneet miehet pitävät arvossa,
Edistymisen Aikakaudesta huolimatta. Ei kukaan, joka on tämän opin
läpikäynyt, eikä kukaan, joka äidinkielellä on lukenut kymmenet käskyt,
te'e sellaista virhettä, että luulee sanan 'ukko' tarkoittavan samaa
kuin 'isä'. Toiseksi tulee teidän, koska teillä on olevinaan se
korkeampi valistus, joka on korkeamman opetuksen seurauksena, oppia
paremmin itseänne tuntemaan, ennenkuin rupeatte ihmissukukunnan
opettajaksi. Suokaa anteeksi, että rohkenen teidän hyväksenne näin
rohkeasti puhua, mutta minä sanon, että te tätä nykyä olette
itseluuloinen narri -- lyhyesti, se, joka sallii toisen pojan sanoa
toista 'aasiksi'. Mutta kun pää on heikko, niin tulee korvata puutetta
sydämen rikkaudella. Koettakaa lisätä teidän sydämenne rikkautta.
Teidän isänne antaa suostumuksensa teidän valitsemaanne virkaan, pannen
alttiiksi kaikki omat toiveensa. Tämä on kova koetus isän ylpeydelle,
isän tunteille, ja harvat isät tekevät mielellään sellaisia uhrauksia.
Minä olen pitänyt lupaustani teille ja kehoittanut Mr Saundersonia
suostumaan teidän tuumaanne, sentähden, että olen varma siitä, että
teistä tulisi huono vuokramies. Nyt teidän tulee näyttää, että teistä
voi tulla hyvä kauppias. Te olette tuumanne kautta minua ja isäänne
kohtaan pakoitettu koettamaan parastanne tekemään; ja heittäkää sillä
välin toimenne, kääntämään maailmaa ylös alasin, niille, joilla ei
siinä kauppapuotia ole, joka voisi musertua yleisessä melskeessä. Ja
nyt hyvää yötä."
Saunderson nuorempi kuunteli näitä nuhtelevia sanoja sacro digno
silentio, suu auki ja tuijottavin silmin. Hän oli niinkuin lapsi, jota
hoitaja on kovasti huiskuttanut ja joka tämän toimen kautta on joutunut
niin hämillensä, ettei tiedä onko se vahingoittunut vai ei.
Minuutti sen jälkeen kun Kenelm oli huoneesta lähtenyt, näkyi hän taas
ovessa ja sanoi leppyisesti kuiskaten: "Älkää panko pahaksenne, että
sanoin teitä itseluuloiseksi narriksi ja aasiksi. Nämä sanat soveltuvat
epäilemättä yhtä hyvin minuun itseenikin. Mutta löytyy vieläkin enemmän
itseluuloinen narri ja suurempi aasi kuin kumpikaan meistä, ja se on se
aikakausi, jossa me onnetonta kyllä olemme syntyneet -- Edistymisen
Aikakausi, Mr Saunderson nuorempi -- nokkaviisaiden lurjuksien
Aikakausi!"